Julkisuudessa ylistetyssä Suomen peruskoulussa on yllättävän paljon ongelmia, väittää Helsingin Diakonissalaitos tekemänsä haastattelututkimuksen perusteella.

Suomalainen peruskoulu sijoittuu kärkisijoille kansainvälisissä Pisa-tutkimuksissa. Suomalaiset koululaiset ovat vuodesta toiseen hyvinvointivertailujen kärjessä.

Tilastot ja tutkimukset eivät kuitenkaan ole tavoittaneet kohderyhmänsä arkea, joten tutkimuksissa on ”syvä aukko”.

– Meidän nuorten kokemus peruskoulusta on vähän toisenlainen kuin Pisa-tutkimuksissa, tutkija Olli Alanen sanoo.

Puolet tutkimukseen vastanneista nuorista ei koe saaneensa kavereita peruskoulusta. Syrjäytymiseen linkittyy aika voimakkaasti oppimisvaikeudet.

– Monella nuorella oppimisvaikeudet johtuvat synnynnäisistä häiriöistä, joita ei ole koulussa havaittu tai niihin ei ainakaan ole pystytty antamaan apua, Alanen sanoo.

Oppimisvaikeudet johtavat hänen mukaansa usein koulukiusaamiseen.

– Tosi moni nuori on kokenut olleensa hyvinkin kiusattu koulussa.

Lähes 40 prosenttia tutkimukseen vastanneista ilmoitti, ettei ole saanut apua joutuessaan koulukiusatuksi. Noin 30 prosenttia oli ”osin sitä mieltä”, ettei ole saanut apua.

– Suuri osa nuoristamme oli sitä mieltä, että kiusaamiseen ja oppimisvaikeuksiin ei ole koulussa saatu apua ainakaan tarvittavassa mittakaavassa, Alanen kertoo.

Alasen mukaan vahva stereotypia, jonka mukaan syrjäytyneet nuoret ovat päihdeongelmaisia, ei pidä paikkansa ”läheskään aina”.

– Meidän palveluiden piirissä on tosi paljon sellaisia nuoria, jotka eivät käytä päihteitä juuri lainkaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö päihteet olisi osa tätä ongelmaa, mutta se stereotypia kannattaa rikkoa, Alanen sanoo.

Yksi keskeinen havainto tutkimuksessa on se, että viime vuonna Vamos-palveluihin hakeutuneesta 290 nuoresta yli 15 prosenttia on edelleen ilman peruskoulun päättötodistusta, vaikka suuri osa nuorista on yli 20-vuotiaita.

– Silloinkin, kun se päättötodistus on kädessä, ne kuuluisat armovitoset ja puutteelliset taidot ovat este sille, että voitaisiin siirtyä toisen asteen opintoihin, Alanen kertoo.

– Tämä on vähän paradoksaalista, että hyvinvointivaltiossa, jossa koulujärjestelmää aina tituleerataan erittäin hyväksi, meidän havainto on se, että sieltä nuoret pääsevät aika vajavaisin taidoin eteenpäin, hän lisää.

Vamos-projektista apua hakeneen nuoren Pekan (nimi muutettu) mielestä peruskoulussa on monia ongelmia.

– Opettajien pitäisi puuttua kiusaamisen paremmin. Oman kokemukseni mukaan kiusaaminen on vain pahentunut, kun olen kertonut kiusaamisesta opettajille, eivätkä he ole pystyneet auttamaan, Pekka sanoo.

– Yksi peruskoulun isoimmista ongelmista on se, että kouluavustajia on liian vähän. Moni tarvitsisi enemmän yksilöapua, Pekka toteaa.

Yksinäisyyden ja koulukiusaamisen lisäksi yksi hätkähdyttävimmistä tutkimuksessa selvinneistä asioista Alasen mielestä on asunnottomuus.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana yli 35 prosenttia vastanneista oli ollut asunnottomana.

– Viime vuoden aikana 20 prosenttia Vamoksen nuorista aloitti työskentelyn tilanteessa, jossa omaa asuntoa ei ollut.

Prosenttimäärää nostaa Alasen mukaan vielä se, että monella on kirjat vanhempien tai kavereiden luona, mutta vakituista paikkaa, missä yönsä viettää, ei välttämättä ole. Asunnon pitäisi Alasen mielestä olla Suomessa jonkinlainen ihmisoikeuskysymys.

– Yksi minun omista nuoristani sanoi, että on vaikea etsiä työpaikkaakaan, kun ei tiedä mistä seuraavana aamuna herää, Alanen kertoo kokemuksistaan käytännön nuorisotyössä.

Mikä on syy nuorten asunnottomuuteen?

– Vuokra-asuntotilanne Helsingissä on aika vaikea. Se, että nuorille löytyisi Helsingistä kohtuuhintainen vuokra-asunto, se tilanne on aika katastrofaalinen, Alanen sanoo.

– Luottotiedot, jotka aika suurella osalla meidän nuorista on syystä tai toisesta menneet, tekee asunnon saamisesta erittäin hankalaa, hän kertoo.

Jokainen Vamoksen piiriin tuleva nuori laittaa asuntohakemuksen Helsingin kaupungille, mutta vain harva onnistuu vuokra-asunnon saamaan.

– Vain kaksi on viiden vuoden aikana saanut kaupungin kautta asunnon. Tässä ajassa yli tuhat nuorta on hakenut asuntoa kaupungilta, Alanen kertoo.

Voisiko kaupunki tehdä asialle jotain?

– Kaupungin pitäisi antaa enemmän painoarvoa sosiaalisille syille. Tunnen monia ihmisiä, jotka asuvat kaupungin vuokra-asunnoissa, vaikka voisivat hankkia asunnon myös yksityiseltä vuokranantajalta, Alanen vastaa.

Kehitysjohtaja Liisa Björklundin mukaan osa nuorten asunnottomuusongelman ratkaisua voisi olla, että nuoret asuisivat kotona pidempään.

– Esimerkiksi Etelä-Euroopassa perheyhteisöt ovat vahvempia. Jos ottaisimme mallia tästä, voisi nuorten yksinäisyys ja asunto-ongelmat vähentyä, hän sanoo.

Björklundin mielestä Suomalaiset nuoret muuttavat kotoa liian nuorina, usein jo 17-18 –vuotiaina.

Tutkimuksessa selvitettiin noin 800 Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-palvelukokonaisuuden piirissä olevan nuoren ajatuksia. Tutkimuksen tuloksen tuovat uutta tietoa vaikeassa elämäntilanteessa olevien 16-29 –vuotiaiden kokemasta hyvinvoinnista.

– Suurin osa näistä nuorista on käynyt läpi hyvin massiivisen palvelukaaren. Moni on saanut apua 150-200 eri ihmiseltä ilman, että mitään merkittävää muutosta on tapahtunut, Alanen sanoo.