Timo Pyrhösen isä raivasi kaupalle tonttia Hyvinkäällä vuonna 1981.Kuva: Petteri Paalasmaa /Uusi Suomi

Timo Pyrhönen asettaa työpöydälleen pyyhekumin. Sen viereen hän asettaa hieman suuremman klemmarirasian. - Kun toinen perustaa tämän kokoisen myymälän, toisen pitää vastata siihen tällaisella, Pyrhönen sanoo näyttäen ensin kumia ja sitten rasiaa. Kumi ja klemmarirasia Pyrhösen työpöydällä kuvaavat S- ja K-ryhmän päivittäistavaramyymälöitä. M-ketjun perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Pyrhönen kutsuu tilannetta kilpavarusteluksi.

Suomen päivittäistavarakaupan kahden suuren välillä käytävä kylmä sota näkyy selvästi tilastoista. S-ryhmä ja K-ryhmä jakavat melko tasaväkisesti keskenään 80 prosenttia markkinoista. Muut tulevat kaukana perässä. Niin tulee myös M-ketju. Vuonna 2011 sen markkinaosuus oli alle prosentin. Silloin ketjulla oli 56 myymälää, nykyään niitä on 61. Pyrhösen vertaus näyttää pitävän paikkansa. Esimerkiksi vuonna 2011 S-ryhmä avasi Kouvolaan 43 000 neliömetrin Prisma-keskuksen. K-ryhmä pisti 5000 neliöllä paremmaksi, ja avasi syksyllä 2012 alle kilometrin päähän 48 000 neliön kauppakeskus Veturin. Isä raivasi metsää, poika markkinoita Hyvinkääläisen ruokakaupan perällä Pyrhösen työhuoneen seinällä on valokuva, jossa mies raivaa metsää. 1980-luvun alussa otetussa kuvassa on Pyrhösen isä, joka raivaa kuusikkoista tonttia kaupalle. Saman kaupan takahuoneessa Pyrhönen nyt kuvailee markkinatilannetta kumin ja klemmarirasian avulla. Nykyisessä tilanteessa alalle puskeminen kuulostaa vaativan yhtä paljon lihaksia kuin metsän raivaaminen. Kauppa keskittyi Suomessa kahdelle suurelle ja muutamalle pienelle ketjulle viimeistään silloin, kun muun muassa Spar ja Elanto siirtyivät S- ja K-ketjujen omistukseen. Pyrhösen mukaan uuden tulijan on vaikea vallata alaa markkinoilta etenkin siksi, että vapaita kauppapaikkoja on vähän. Kahden suuren väliseen kilpavarusteluun M-ketjulla ei ole asiaa. Ketjun myymälöiden koko vaihtelee Helsingin Korkeavuorenkadun 80 neliömetristä esimerkiksi Hyvinkään reiluun 2000 neliöön. - Jonnekin saattaisi löytyä halukas yrittäjä, mutta sitten ei löydy kauppapaikkaa, Pyrhönen kuvaa. Pyrhösen mukaan joskus käy niin, että innokas yrittäjä olisi esimerkiksi Porissa, kun taas vapaa kauppapaikka löytyisi Joensuusta. Mikä tahansa paikka ei kauppiaan mukaan kelpaa. - Meillekin on tarjottu tehdashalleja ja muuta, mutta silloin kaikki pitäisi rakentaa alusta alkaen itse. Se saattoi olla mahdollista Pyrhösen isälle 1980-luvulla, mutta nykyisin pienen ketjun mahdollisuus on iskeä, kun jostain vapautuu valmis ja kaupantekoa varten tehty tila. Pitäisi olla valmiina päivittäiskaupan vaatimat edellytykset kuten kylmätilat, toimivat liikenneyhteydet, parkkipaikat ja mikä tärkeintä, asiakaspohja.

”Kauppojen ei pitäisi sijoittua näin” Asiakaspohja tarkoittaa ihmisiä. - Kaupan pitää olla siellä, missä on asiakkaita. Silloin se palvelisi myös koko kaupunkia. Asuntoalueella pitäisi olla aina kauppa, eikä kauppojen pitäisi sijoittua näin, Pyrhönen sanoo ja asettelee neljä klemmaria tiheään riviin pöydälleen. Pyrhösen mukaan Hyvinkäälläkin on asuinalueita, joilla on neljä kauppaa rivissä puolen kilometrin matkalla. - Ja tähän samaan kohtaan pitäisi saada Keskolle vielä viides kauppa. Siis ihan järjetöntä, hän huomauttaa ja lisää yhden klemmarin riviin. Sitten on asuinalueita, joista kauppaan on Pyrhösen mukaan matkaa useita kilometrejä. Pyrhösen mielestä Hyvinkäällä tilanne on kuitenkin vielä melko hyvä, sillä kaupat on yritetty keskittää keskustaan eikä moottoritien varteen.

Suomesta katosi 18 000 kauppaa Pyrhösen isä perusti ensimmäisen Kauppahuone Pyrhösen Hyvinkäälle 4. huhtikuuta 1960. Se oli ajalle tyypilliseen tapaan noin 150 neliön valintamyymälä ja ensimmäinen laatuaan Hyvinkäällä. Oma kauppa oli pitkäaikainen haave Karjalasta lähteneelle kauppiaalle, joka oli sitä ennen toiminut E-osuuskaupassa ja S-ryhmässä. Kilpailutilanne ei silloinkaan ollut aivan helppo. Elintarvikkeiden säännöstelyn loputtua Suomessa valintamyymälöiden määrä lisääntyi rajusti, mutta jo 1960-luvulla kilpailu kiristyi, ja kannattamattomia kauppoja alkoi karsiintua markkinoilta. Vuonna 1964 seuraava Kauppahuone Pyrhönen avattiin Uudenmaankadun varteen. Timo Pyrhönen kertoo olleensa mukana perheyrityksessä alusta asti, ensin koulun jälkeen ja sitten täyspäiväisesti. Tällä hetkellä Pyrhösellä on Hyvinkäällä neljä myymälää. - Kilpailua alalla on aina ollut, mutta silloin pieniä myymälöitä oli paljon, ja ne olivat sijoittuneet sinne, missä ihmiset asuivat, hän sanoo. Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan päivittäistavarakauppojen määrä oli huipussaan vuonna 1964, jolloin Suomessa toimi 22 565 myymälää. Kaupan ketjuuntuminen, keskittyminen ja karsiintuminen alkoivat kuitenkin kiihtyä pian sen jälkeen. Viimeistään 1970-luvulla niin ihmiset kuin kauppakin keskittyivät voimakkaasti kaupunkeihin. Vuonna 2011 myymälöitä oli Päivittäistavarakauppa ry:n mukaan enää 3 964, kun mukaan lasketaan kaikki kaupat hypermarketeista kauppahallimyymälöihin. Pyrhösen puheista saa sellaisen kuvan, että uusia ei juuri synny. Määrä onkin pysynyt tilastojen perusteella 4000 myymälän kieppeillä koko 2000-luvun ajan. ”Kuluttajista se on kiinni” Aluksi Kauppahuone Pyrhösen kaupat toimivat itsenäisesti, sitten Spar-ketjussa, väliin taas omillaan ja jälleen Sparissa. Kun S-ryhmä osti Sparin liikepaikat, joukko Spar-kauppiaita Pyrhönen mukaan lukien perusti M-ketjun. - Kun kauppa julkistettiin syyskuussa 2005, aloimme miettiä, siirrymmekö K-kauppiaiksi vai teemmekö jotain muuta. Kaikki kauppiaat olivat sitä mieltä, että tehdään jotain muuta. Siitä syntyi M-ketju, Pyrhönen selittää. Jo vuodenvaihteessa tavarantoimittajien ja yhteistyökumppanien kanssa oli neuvoteltu ja yritys rekisteröity. Toiminta käynnistyi 14 entisen Spar-kauppiaan voimin vuoden 2006 alussa. Pyrhösen mukaan kauppiaat halusivat tarjota niin asiakkaille kuin tavarantoimittajille vaihtoehdon keskittyneille markkinoille. - Myös tavarantoimittajat ovat pitäneet hyvänä, että on enemmän kuin yksi vaihtoehto. Jos joku ketju ei ota heidän tuotteitaan valikoimiiin, jakelukanavia on aina vähemmän. Pyrhösen mukaan ”Spar-ilmiö”, jossa kauppapaikat ostettiin kauppiaiden alta, on M-ketjussa yritetty välttää ketjun laajenemisvaiheessa. - Kolmas osapuoli omisti kauppapaikkojen vuokraoikeudet, ja kun vuokraoikeudet siirtyivät S-ryhmälle, niissä toimivat yksityiset yrittäjät joutuivat lopettamaan toimintansa. Pyrimme siihen, että jokainen meille tuleva yrittäjä tietää vuokranneensa kiinteistön suoraan tai omistaa sen, jotta tällaista ilmiötä ei syntyisi, Pyrhönen selittää. Jos kiinteistö on kauppiaan hallinnassa, kauppias voi päättää vaihtaa ketjusta toiseen. - Jos kauppiaalla ei ole suoraa vuokrasopimusta tai hän ei omista kiinteistöä, silloinhan se on mahdottomuus, Pyrhönen sanoo.

Esimerkiksi joulukuussa kuhmolainen kauppias siirtyi K-ryhmältä M-ketjulle. Kun M-kauppoja aloittamisvuonna 2006 oli 14, nyt niitä on 61 Maarianhaminasta Kuusamoon. Länsirannikon Rauma-Turku-Pori-akselilla on aukko, sillä siellä S-ryhmä kahmaisi itselleen kaikki Spar-kaupat.

70 myymälän raja rikki?

Tavoitteena on Pyrhösen mukaan rikkoa 70 myymälän raja tämän vuoden aikana. Alkuvuonna uudet M-kaupat on avattu Forssaan ja Vantaalle. - Juuri äsken oli yksi uusi kauppias käymässä. Tällä viikolla neuvotteluissa on kolme uutta kauppiasta, ja ensi viikolla tulee kaksi. Viimeisen vuoden aikana on ollut erittäin paljon kysyntää, Pyrhönen sanoo. Pyrhösen mukaan ketju pyrkii erottautumaan palvelulla. Lapsesta asti alalla olleen kauppiaan mukaan palvelutiskit ja kyläkauppatunnelma näyttävät tekevän paluuta. Esimerkiksi joulun alla joulukinkut leikattiin ja suolattiin Pyrhösen liikkeissä itse. Pyrhönen uskoo kauppiaiden kiinnostuneen ketjusta, sillä sen tunnettuus on lisääntynyt kauppapaikkojen lisääntyessä. Osan mielestä M-ketju on ollut joustavampi. Kauppiaat voivat Pyrhösen mukaan ottaa vapaasti valikoimiinsa esimerkiksi lähiseudun tuottajien tuotteita. Myös työ- ja elinkeinoministeriössä on havaittu päivittäistavarakaupan keskittyminen. Ministeriössä on vireillä lakimuutos, jonka toteutuessa päivittäistavarakaupassa yli 30 prosentin markkinaosuus tarkoittaisi määräävää markkina-asemaa. Lailla voitaisiin siis puuttua markkinoihin, jos suuret ketjut käyttäisivät asemaansa väärin esimerkiksi kuluttajan vahingoksi. Lakia voidaan muuttaa, mutta Pyrhösen mielestä tilanteen muuttamiseksi on vain yksi keino. Ihmiset kävelevät tai autoilevat usein lähimpään, halvimpaan tai suurimpaan kauppaan. - Kuluttajista se on kiinni, Pyrhönen toteaa.