Niin sanottuja kadonneita, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ja mahdollisesti luvattomasti Suomessa oleskelevia henkilöitä on tällä hetkellä noin pari sataa, kertoo sisäministeriön ylin virkamies, kansliapäällikkö Päivi Nerg.

Ongelmallinen ryhmä koostuu niistä turvapaikanhakijoista, jotka ovat jo saaneet lainvoimaisen kielteisen turvapaikkapäätöksen, eivät ole suostuneet palaamaan lähtömaahansa vapaaehtoisesti eikä myöskään poliisi ole kyennyt pakkopalauttamaan heitä. Nerg kertoo Uudelle Suomelle, että ilmoituksia tällaisista ihmisistä, joiden vastaanottokeskuspalvelut ovat päättyneet, mutta joiden palauttamisen poliisi on kertonut estyneen, on noin 200.

Sitä ei tiedetä, kuinka iso osa heistä on tosiasiassa jäänyt Suomeen. Kun vapaaehtoisesta paluusta kieltäytyvä henkilö saa lainvoimaisen kielteisen päätöksen jälkeen lähtöpassit vastaanottokeskuksesta, ja poliisi ei onnistu palautuksessa, hän ikään kuin katoaa viranomaisten hallinnasta.

– Silloin ote heihin heikkenee, Nerg sanoo.

– Käytännössä tilanne on se, että ihmisellä ei ole mitään paikkaa Suomessa, missä hän voi laillisesti asua, koska hän ei voi enää asua vastaanottokeskuksessa [eikä oleskelulupaa ole]. Meillä on tällä hetkellä hyvin erikoinen tilanne, ja tämän kysymyksen vuoksi tämä asia hakee vielä muotoaan.

”Me pelaamme sellaisilla keinoilla, jotka eivät ole pakkokeinoja”

Tällaisessa tilanteessa poliisi etsintäkuuluttaa ”kadonneen”, ja eri viranomaiset puolestaan toimittavat poliisille sekä sisäministeriön tilannekeskukselle tietoa verkkoonsa osuneista henkilöistä. Suoraa hyötyä etsintäkuulutuksesta ei silti ole, sillä jo aiemmin on todettu, että pakkopalautus ei onnistu.

– Heitä kannustetaan edelleen lähtemään vapaaehtoisen paluun kautta. Mutta se on totta, että me pelaamme sellaisten keinojen kanssa, jotka eivät ole pakkokeinoja, Nerg sanoo.

Myös pakkopalautusten yrittämistä jatketaan tällaisessa tilanteessa. Kansliapäällikön mukaan Suomi on pystynyt pakkopalauttamaan yksittäisiä ihmisiä sekä Afganistaniin että Irakiin, joiden kanssa ei ole ollut virallista palautussopimusta, mutta ”se on ollut hyvin haasteellista ja hidasta”.

Näitä laittomasti, paperittomina Suomessa olevia pidetään riskinä sisäiselle turvallisuudelle, koska paperittoman työllistymis- ja muut toimintamahdollisuudet ovat olemattomat Suomessa. Uhkakuvana on ajautuminen rikollisuuteen tai ääritekoihin.

Tämän vuoden aikana noin 12 000 ihmisen odotetaan saavan lainvoimaisen kielteisen turvapaikkapäätöksen. Näiden joukosta he, jotka kieltäytyvät palaamasta, kuuluvat potentiaalisiin katoajiin tai paperittomiin.

Nergin mukaan sekä sisäministeriö että poliisi ja järjestöt kuitenkin arvioivat, että tähän mennessä kielteisen päätöksen saaneista noin parista sadasta kadonneesta ”hyvin, hyvin” harva on jäänyt Suomeen paperittomana.

– Suurin osa on ilmeisesti lähtenyt Suomesta pois. Koko Eurooppa on tällä hetkellä sen haasteen edessä, että meillä ei ole mekanismia, jolla tietäisimme oikeasti, missä nämä ihmiset ovat, koska heillä on vapaa liikkuvuus Euroopassa ja Suomessakin. He ovat ulkomaalaisvalvonnan kautta etsinnässä, mutta heitä ei pystytä suoraan kiinni pitämään, Nerg sanoo.

– Pahin skenaario on se, että ihmiset rupeavat täällä Suomessa tekemään rikoksia, ja poliisi löytää heidät rikollisina – ei ulkomaalaislakien rikkojana vaan rikoksen tekijöinä.

Nergin mukaan sisäministeriön tilannekeskus kerää jatkuvasti eri viranomaisilta tilannetietoa luvattomasti maassa olevien tilanteesta. Viranomaisten lisäksi asiasta on puhuttu kansalaisjärjestöjen sekä kirkon kanssa, jotta nämäkin informoisivat viranomaisia asiaan liittyvistä ilmiöistä.

– Meillä on luottamus, että nämä tahot kertovat meille, jos tapahtuu tällaisia ilmiötä, mutta eivät ole velvoitettuja kenenkään yksityiseen suojaa rikkomaan.

Nerg toivoo, että Suomessa kyetään hoitamaan asia kunnialla ja estämään uudenlaisen paperittomuuden syntyminen, ”joka valitettavasti esimerkiksi Ruotsissa tai Englannissa on [tapahtunut]”.

Nerg lisää, että arvio 12 000 lainvoimaisesta kielteisestä päätöksestä voi vielä vaatia rukkaamista. Valitukset käsittelevä hallinto-oikeus arvioi Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksiä tuoreiden maatietojen perusteella, ja nämä ovat sekä Irakin että Afganistanin osalta paikoin muuttuneet.

– Kun Migri viime keväänä on tehnyt turvapaikkapäätöksen, se on voinut olla kielteinen, mutta nyt hallinto-oikeuden päätös onkin myönteinen. Eli myös se määrä koko ajan elää.

Nerg: Palautuskeskukset eivät olisi ratkaisseet tilannetta

Maan alle katoavien ihmisten tilanne nousi esille muun muassa Uudessa Suomessa tiistaina , kun torniolaisvaltuutettu Janne Olsen (sd.) ihmetteli blogissaan , miksi viranomaiset jättivät perustamatta niin sanotun palautuskeskuksen. Suunnitelmissa olleeseen keskukseen olisi keskitetty juuri lainvoimaisen kielteisen päätöksen saaneita henkilöitä osittaiseen valvontaan, ja käytössä olisi ollut myös päivittäinen ilmoittautumisvelvollisuus.

Nerg ja sisäministeriö ilmoittivat tiistaina lyhyesti, että palautuskeskuksia selvitettiin huolella, mutta niiden perustamisen ei katsottu olevan paras vaihtoehto. ”Turvallisuus, toiminnallisuus, taloudellisuus” olivat syynä ratkaisuun.

Lue myös: Päivi Nergin haastattelu herätti ihmetyksen: ”Miksi Migri ei perustanut palautuskeskusta?”

Lue myös: Ministeriö vastaa ihmettelyyn: ”Palautuskeskuksia selvitettiin huolella”

Nerg vahvistaa nyt Uudelle Suomelle, että palautuskeskuksia ei myöskään aiota perustaa. Palautuskeskuksilla etsittiin mallia, jossa kielteisen päätöksen saaneet olisi voitu ”pitää hallinnossa” nykyistä paremmin, mutta pehmeämmin kuin vankilamaisessa säilöönottokeskuksessa. Lopulta päädyttiin kuitenkin siihen, että Suomen laki ei tällaista ratkaisua mahdollista, kun kyseisiä henkilöitä ei epäillä rikoksista.

– Suomen lainsäädäntö ei mahdollista sellaista, että nämä kielteisen päätöksen saaneet, joilla ei ole lupaa oleskella Suomessa, sijoitettaisiin ikään kuin vankilaolosuhteisiin. Lakimuutos [vuoden alussa voimaan tullut] mahdollistaa ilmoitusmenettelyn, eli heille voidaan asettaa ilmoittautumisvelvollisuus. Mutta heille ei voi asettaa velvollisuutta pysyä neljän seinän sisällä, Nerg sanoo.

Toisin sanoen katsottiin, että palautuskeskuksessa henkilöiden valvonta ei ilmoittautumisvelvollisuudesta huolimatta olisi riittävää pitämään viranomaisia täysin kartalla asukkaiden menemisistä. Samalla keskukset olisivat saattaneet muodostaa turvallisuusnäkökulmasta ”riskikeskittymän”, kun turhautuneita ja epätoivoisiakin ihmisiä olisi pakkautunut samaan paikkaan.

– Mutta se ei ollut se isoin kysymys, vaan syy [ideasta perääntymiseen] oli se, että tämä välimuotomalli ei toimi. Konseptina se ei – myöskään sellaisena kuin se on Ruotsissa ja Tanskassa toteutettu – ratkaise tätä tilannetta, Nerg toteaa.