”Euroopan unionin tilanne ei liene vuosikymmeniin ollut niin hatara kuin miksi se kehittyi vuosina 2017–18”. Näin kirjoittaa kokenut diplomaatti, ministeri Jaakko Iloniemi tänään ilmestyneessä kirjassa Uhkakuvat (Docenco 2018).

Iloniemi toteaa yhdessä kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéllin kanssa kirjoittamassaan teoksessa, että ”näköalat ovat erityisen synkkiä” suurimmissa Euroopan unionin maissa: Saksassa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa ja Puolassa. Saksassa äärioikeistolaisen AfD-puolueen nousu heikentää liittokansleri Angela Merkeliä. Britannia kamppailee brexit-neuvottelujensa kanssa. Ranskassa presidentti Emmanuel Macronin valinta on mullistanut koko maan poliittisen kartan ja tehnyt politiikasta entistä arvaamattomampaa. Italian EU-kriittinen hallitus herättää levottomuutta, kun maan julkinen talous on heikossa kunnossa. Espanjaa rasittaa ratkaisematon kysymys Katalonian tulevaisuudesta.

”Kun joukon jatkoksi vielä lisätään Puolan tilanne, jonka talous tosin on menestynyt mutta jonka asema EU:n lojaalina jäsenenä on kyseenalainen, voidaan sanoa, että kaikissa suurissa EU-maissa on erilaisia vakavia sisä-, talous- tai oikeuspoliittisia ongelmia”, Iloniemi kirjoittaa.

Iloniemen mukaan suuri kuva on se, että Euroopan ja Yhdysvaltojen tiet eroavat entistä selvemmin toisistaan. Tämä kehitys on Iloniemen mukaan alkanut jo kylmän sodan päättymisestä, mutta kiihtynyt finanssikriisistä eli vuodesta 2008 lähtien.

Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump näyttää toimillaan vahvistavan kehitystä. Iloniemi mainitsee kesällä järjestetyn G7-maiden kokouksen, josta Trump käveli ulos kesken kaiken.

”[Kesän 2018 G7-kokouksen] jälkeen moni kysyy – ja syystä – mitä transatlantismi sen jälkeen on, kun Yhdysvallat on näyttävällä tavalla tekemässä pesäeroa Euroopan unionin kanssa”, Iloniemi kirjoittaa.

Iloniemen mukaan maailmanpolitiikan ja myös Suomen kannalta merkittäviä olivat heinäkuussa 2018 järjestetyt kolme tapahtumaa: Naton huippukokous Brysselissä, presidentti Trumpin virallinen vierailu Britanniaan ja huippukokous Venäjän ja Yhdysvaltojen presidenttien kesken Helsingissä 16.7.2018.

”Mikään näistä tapahtumista ei sujunut suunnitelmien mukaan. Trumpin Nato-liittolaisille esittämät epärealistiset vaatimukset puolustusmenojen lisäämisestä herättivät närkästystä. Britanniassa puuttuminen brexit-neuvotteluihin ulkopuolisena ei sekään ollut onnistunut toimi. Helsingissä presidentti Trump ilmoitti uskovansa paremmin Venäjän presidenttiä kuin amerikkalaisia oikeusviranomaisia ja tiedustelulaitoksia vaaleihin vaikuttamisasiassa”, Iloniemi kirjoittaa.

LUE LISÄÄ:

Donald Trump hämmensi tutkijat: ”Nyt kaikki odottavat jännityksellä”

Näin Trumpin brexit-kommentit muuttuivat päivässä: ”Ei ole minun asiani” – ”Kerroin miten se pitäisi hoitaa”

Trump ärjäisee Helsinki-tapaamisen arvostelijoille: ”Muistakaa, etten luopunut mistään”

”On ilmeistä, että kaikki tämä kuvasta laajempaa ja yleisempää ilmiötä kuin ainoastaan presidentti Trumpin mielipiteitä ja näkemyksiä”, Iloniemi toteaa.

”Suuri kysymys onkin, mikä on nyt nähdyn vieraantumisen tulevaisuus – onko se suhdanneilmiö taistelunhaluisine kauppapolitiikkoineen vai pysyvä, pitkän aikavälin ilmiö, jonka taustatekijänä on Yhdysvaltojen väestön rakenteen muuttuminen. Sen toteaminen vie vuosia, ehkä vuosikymmenen. Transatlanttisen poliittisen, taloudellisen ja puolustuksellisen suhteen tulevaisuus on epäselvä – arvot, päämäärät ja toimintatavat ovat kehittymässä eri suuntiin, vaikka välirikkoa ei olekaan odotettavissa”, Iloniemi arvioi.