Kansanedustaja, entinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) ottaa blogissaan kantaa kansalaiskeskustelussa esiin tullutta huolta Suomen ja Euroopan turvallisuustilanteesta.

–Rikollisuudesta ja maahanmuuttopolitiikasta käytävä tosiasioihin perustuva keskustelu on välttämätöntä ongelmien ratkomiseksi. Suomessa vakavien rikosten määrä on pääasiassa ollut vähenemään päin vuoden 2011 jälkeen. Vuoden 2015 syyskuuhun mennessä poliisin tietoon oli tullut vuodelta kaikkiaan 311 900 rikosta, mikä on 2,3 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin, Urpilainen kirjoittaa.

Poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tuli vuoden 2015 tammi-syyskuussa kaikkiaan 311 900 rikosta, mikä on 7 400 tapausta eli 2,3 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin, Tilastokeskus kertoi syksyllä.

Entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero kertoi viime viikolla, että uhkailut ovat lisääntyneet viimeisen puolen vuoden aikana, mutta törkeä väkivalta "ei niin kauheasti".

-Turvallisuuden tai turvattomuuden tunne ei kuitenkaan välttämättä perustu rationaalisiin seikkoihin, eikä sen merkitystä pidä vähätellä. Yksikin pahoinpitely-, seksuaalirikos, tai tappouhkaustapaus on liikaa. Rikosten kokonaiskontrolli on ankaroitunut 2000-luvulla ja asenneilmapiiri tiukentunut. Yhä enemmän tulisikin kiinnittää huomiota myös uhrin asemaan ja rikollisuuden syihin, Urpilainen toteaa.

Hänen mukaansa suurin syy rikollisuudelle on eriarvoisuus.

-Periytyvä huono-osaisuus, köyhyys tai syrjäytyminen yhteiskunnasta ovat riskitekijöitä niin kantasuomalaiselle kuin maahanmuuttajallekin. Turvallisuuskeskustelun lisäksi tarvitaankin puhetta kotouttamisesta, työstä ja koulutuksesta. Useiden tutkimusten mukaan rikollisuus on vähäisempää tasa-arvoisemmissa yhteiskunnissa, joissa tuloerot ovat pienempiä, Urpilainen kirjoittaa.

Hän korostaa, että rikollisuus on monisyinen, kaikkia väestöryhmiä koskeva ilmiö, jonka torjuminen hyödyttää kaikkia yhteiskunnan jäseniä.

–Pelkkä valvonta ei kuitenkaan riitä, vaan ainoa toimivaksi havaittu lääke on yhdenvertaisuus. Suomella on Pohjoismaisena hyvinvointivaltiona kaikki edellytykset toimivalle kotouttamispolitiikalle, kunhan populismi ja ennakkoluulot jätetään pois.