Työelämäprofessori Vesa Vihriälä hahmottelee blogissaan, miten euroalue voisi selvitä koronakriisistä. Vihriälä johti hallituksen asettamaa taloustyöryhmää, joka julkaisi raporttinsa toissa viikolla.

Eurokriisin aikaan tehtiin useita uudistuksia, jotka ovat Vihriälän mukaan parantaneet euroalueen kriisinkestävyyttä. Hänen mukaansa tärkeimpiä uudistuksia olivat valtionvelkakriisin hoitamiseen luotu Euroopan vakausmekanismi EVM, Euroopan keskuspankin EKP:n ilmaisema valmius tukea perusteettoman epäluottamuksen kohteeksi joutuvan jäsenvaltion maksuvalmiutta niin sanotulla OMT-ohjelmalla sekä päätös niin sanotun pankkiunionin perustamisesta. Lisäksi on tiukennettu muun muassa omien pääomien määrää ja likviditeettiä koskevien sääntöjä.

Vihriälän mukaan näiden toimien yksi olennainen puute on se, että pankkien ja valtioiden välistä ”kohtalonyhteyttä” ei ole kyetty kunnolla katkaisemaan. Kun tähän lisätään talouden toimeliaisuutta rajusti heikentävä sokki, seurauksena voi Vihriälän mukaan olla aito finanssikriisi ja tilanne, jossa pankkien toiminta uhkaa häiriytyä tai jopa keskeytyä ja valtion velkarahoituksen hinta nousta. Ääritilanteessa rahoituksen saatavuus markkinoilta ehtyy Vihriälän mukaan tyystin.

Vihriälä viittaa ”federalistiseen koulukuntaan”, jonka mukaan euroalue ei voi toimia kunnolla ilman huomattavasti suurempaa suhdannetasaukset mahdollistavaa euroalueen tason budjettia.

”Tällainen keskitetty finanssipolitiikka edellyttää yhteisvastuullista velkaa, eurobondeja. Ilman merkittävää finanssipoliittista kapasiteettia euroalue on epätäydellinen, kriisiytyy ja hajoaa.”

Vihriälä näkee riskejä siinä, jos pyritään keskittämään finanssipoliittista valtaa ilman kansalaisten selvää tahdonilmaisua niin, että käytetään vipusimena tilapäisiä kriisejä. Hän ennustaa, että tällainen pyrkimys "johtaa jossain vaiheessa poliittiseen reaktioon, joka hajottaa unionin”. Hän huomauttaa, että monien ajattelussa vaikeasti verifioitavia taloudellisia haittoja enemmän painaa kansallinen suvereniteetti, mistä yksi osoitus on brexit.

"En edelleenkään usko, että näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa kansalaisten enemmistö Suomessa tai useassa muussakaan EU-maassa on valmis siirtämään ratkaisevasti enemmän finanssipoliittista valtaa, ts. valtaa julkisista menoista ja veroista, kansallisvaltion yläpuolelle. Tarkoitan niin suurta finanssipoliittista valtaa, jolla olisi merkitystä koko euroalueen finanssipolitiikan kannalta. Viime vuosien populistiset reaktiot verraten pieniin impulsseihin puhuvat tämän näkemyksen puolesta”, Vihriälä toteaa.

Työelämäprofessori näkee nyt niin sanotun ”kolmannen tien” merkittävän keskitetyn finanssipoliittisen vallan ja euroalueen hajoamisen välillä. Kolmannen tien uudistusohjelmassa finanssipolitiikka kuuluu yhä jäsenmaiden vastuulle.

Kolmelle periaatteelle rakentuva ratkaisu

Vihriälän mukaan selkeä ja riittävä ratkaisu voisi rakentua kolmelle periaatteelle: suuremmalle EU-budjetille, EKP:n mahdollisuudelle rahoittaa poikkeusoloissa valtioita sekä makrotalouden vakautta tukevien mekanismien vahvistamiselle. Ensimmäinen asia olisi Vihriälän mielestä tunnustaa, että EU tarvitsee nykyistä suuremman budjetin.

"Rahoituskehyksen nostaminen 1½-2 prosenttiin bkt:sta antaisi realistiset edellytykset tukea koronan pahimmin runtelemia maita merkittävällä suoralla tuella lähimpien 2–3 vuoden aikana. Osa tästä korotuksesta voisi jäädä tilapäiseksi ’koronalisäykseksi’, mutta ainakin osan tulisi jäädä pysyväksi. Pysyvällä rahoituksen lisäyksellä voitaisiin rahoittaa yhteisiä toimia ilmastopolitiikassa, tutkimuksessa ja innovaatiotoiminnan edistämisessä, eurooppalaisen huoltovarmuuden parantamisessa, kyberturvallisuudessa jne.”

Vihriälän skenaariossa EKP:n sallittaisiin rahoittaa kaikkia eurovaltioita ei-takaisinmaksettavalla rahoituksella poikkeuksellisissa oloissa ja vauhdittaa näin inflaatiota. Kyse olisi tavalla tai toisella pääoma-avaimen suhteessa jaettavasta ”helikopterirahasta” eurovaltioille ja apu jäsenvaltioiden velkaongelmaan tulisi nopeutuvan inflaation kautta.

”Temppu edellyttäisi perussopimuksen muutosta (samalla tavalla kuin EVM:n luomisen yhteydessä tehtiin) valtionrahoituskiellosta poikkeamiseksi poikkeustilanteessa. Jos tämä tehtäisiin tavalla, joka ei vaaranna EKP:n itsenäisyyttä, voisi luottaa siihen, että EKP voisi hallita lisääntyvän inflaation myöhemmin tehtävin kiristyksin niin, ettei lisäinflaatio ryöstäydy talouden toimintaa haittaavaksi.”

Lisäksi euroalueen makrotaloudellista vakautta olisi Vihriälän mukaan vahvistettava niin, että kukin jäsenmaa on jatkossakin vastuussa omasta talouspolitiikastaan ja ottamistaan veloista. Se tarkoittaisi EVM:n voimavarojen lisäystä samalla, kun kunnioitetaan periaatetta tuen ehdollisuudesta.

”Tämän ehdollisuuden kunnioituksen tulee koskea myös EKP:n toimia, ts. siltä osin kuin EKP:n on rahoitusvakauden turvaamiseksi tarve turvautua ’epäsymmetrisiin’ valtiopapereiden ostoihin, olisi noudatettava OMT-lupauksen periaatetta EVM-ehdollisuudesta. Tämä tarkoittaa selvää rajaa nykyisen ei-ehdollisen PEPP-ohjelman joustavuudelle.”

Vihriälän hahmottelemaan ohjelmaan tulisi kuulua myös pankkiunionin toimeenpano kaikilta osin sekä pankkien valtiopaperisijoitusten rajoittaminen. Valtioiden velkajärjestelyille tarvitaan uskottavat toimintatavat silloin, kun vaikeuksiin joutuneen valtion velkakestävyydestä ei voida varmistua. Vihriälä huomauttaa, että vakaus- ja kasvusopimus sekä no-bailout-klausuuliin perustunut markkinakuri eivät ole pystyneet pitämään julkista velkaa kestävällä tasolla kaikissa maissa, joten tarvitaan voimakkaampia, uskottavia toimia.

EU-budjettilisäykset vaikeita myös Suomelle

Helsingin yliopiston poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen kiittää Twitterissä Vihriälän puheenvuoroa ja pyytää tarkentamaan, mitä tämä ajattelee mahdollisesta exit-mekanismista velkajärjestelyjen yhteydessä. Puhetta on ollut ”väliaikaisista” exiteistä maille, joiden kilpailukyky ei pysy euroalueen perässä.

”Luulisin, että ’tilapäiset’ exitit johtaisivat suurempaan epävakauteen kuin hyvin hoidettu velkajärjestely. Mutta kyllä jokin etukäteen mietitty menettelytapa euroalueesta eroamiselle tulisi olla”, Vihriälä vastaa.

Ronkainen puolestaan toteaa, että Vihriälän "kolmastieläisyys" koronakriisin ratkaisemiseksi on ”merkittävä eurooppalainen puheenvuoro”.

Vihriälä myöntää blogissaan, ettei hänen hahmottelemastaan lähestymistavasta ole helppoa päästä yhteisymmärrykseen.

”EU:n rahoituskehysneuvottelut ovat osoittaneet, miten vaikeaa pienikin EU-budjetin lisäys on monille maille, mukaan luettuna Suomelle. EKP:n valtionrahoituskiellon ohittaminen poikkeustilanteessakin on hankala niellä useissa maissa, eikä Saksan perustuslakituomioistuimen äskettäinen kanta EKP aiempaan osto-ohjelmaan asiaa Saksassa helpota. Ja ajatuskin siitä, että pitäisi varautua jäsenvaltion velkajärjestelyyn, on tabu monella taholla.”

LUE LISÄÄ: