Suomen on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista vähentää päästöjään 60 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Toteutus vaatii kuitenkin selkeää politiikkaohjausta, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra tiedottaa.

Sitran yhdessä McKinseyn kanssa laatiman selvityksen mukaan lähes 50 prosentin päästövähennys on saavutettavissa toimin, jotka ovat elinkaarikustannuksiltaan neutraaleja tai jopa tuovat säästöjä. Erityisesti tuulivoima ja liikenteen sähköistyminen tarjoavat Suomelle kustannustehokkaita päästövähennyksiä.

Pariisin ilmastosopimuksessa maailman maat sitoutuivat rajaamaan maapallon keskilämpötilan nousun selvästi alle kahden asteen verrattuna esiteolliseen aikaan, pyrkimyksenä rajata nousu 1,5 asteeseen. Lokakuussa hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n 1,5 asteen erikoisraportti painotti entisestään, miksi maailmanlaajuisia toimia ilmastokriisin hillitsemiseksi tarvitaan lisää.

Sitran tänään julkaisema selvitys esittää Suomelle päästövähennyspolun, jonka avulla päästöjä voidaan vähentää 60 prosentilla eli noin 27 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin (27 MtCO2) verran vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 vertailutasosta.

Tämä toisi Suomen toimenpiteet linjaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden kanssa ja toimisi välietappina Suomen pyrkimyksille kohti hiilineutraaliutta.

”IPCC:n raportti korosti, että kaikkien maailman maiden on ryhdyttävä nopeisiin toimiin päästöjen vähentämiseksi tai muuten ilmastonmuutoksen kustannukset karkaavat käsistä. Selvityksemme osoittaa, että Suomi pystyy teknisesti ja taloudellisesti saavuttamaan nykytavoitteita suuremmat päästövähennykset. Päättäjiltämme vaaditaan kuitenkin välittömästi toimia, jotta pääsemme oikealle polulle”, sanoo tiedotteessa Sitran johtaja Mari Pantsar.

Sitra esittää päästövähennyspolkua Suomelle neljällä eniten päästöjä tuottavalla sektorilla: teollisuus, sähkö ja lämpö, liikenne sekä rakennukset.

Polku on rakennettu arvioimalla yli 300 mahdollisuutta teknologia- ja polttoainevaihdoksiin sekä valitsemalla sarja vaihdoksia, jotka johtavat mahdollisimman kustannustehokkaasti 60 prosentin päästövähennykseen.

Noin 50 prosentin päästövähennyksiin on jo mahdollista päästä keinoilla, jotka ovat elinkaaritarkastelussa kustannusneutraaleja tai -negatiivisia verrattuna nykyisiin ratkaisuihin.

Keinot, joilla katetaan viimeinen kymmenen prosenttiyksikköä päästövähennyksistä, ovat sen sijaan kalliimpia ja epävarmempia.

”Tieliikenteen sähköistämisestä tulee nopeasti halpenevien akustojen myötä kaikkein kustannustehokkain yksittäinen päästövähennyskeino. Tuulivoima tulee puolestaan olemaan kustannustehokkain tapa tuottaa sähköä, myös tarvittava varastointikapasiteetti huomioiden”, sanoo Sitran Ilmastoratkaisut-tiimin projektijohtaja Janne Peljo.

Liikenne sähköistyy vaiheittain. Selvityksen mukaan sähköautojen määrä voi kasvaa nykyisestä noin 11 000 sähköautosta jopa 800 000 sähkö- ja hybridiautoon vuoteen 2030 mennessä, mikä on yli kolminkertainen määrä hallituksen tällä hetkellä tavoittelemaan 250 000 sähköautoon verrattuna.

Ehdotettu lisäys tarkoittaisi noin 30 prosenttia Suomen autokannasta vuonna 2030. Selvityksen mukaan myös sähkökäyttöiset bussit ja rekat tulevat Suomen teille vuoteen 2030 mennessä, jolloin Suomessa olisi 180 000 sähkö- ja 20 000 ladattavaa hybridipakettiautoa ja -rekkaa sekä lähes 8 000 sähköbussia.

Sähköistymisen edellytyksenä on kattava latauspisteiden verkosto. Sen rakentaminen maksaa arviolta 1,5 miljardia euroa.

Lue myös: Sdp heittäisi hallituksen autoveroalen roskiin – Suomi pikavauhtia sähköautojen aikaan

Tuulivoimaa tarvitaan verkkoon vuoteen 2030 mennessä noin viiden gigawatin verran lisää nykyisen noin kahden gigawatin lisäksi. Tavoitteen saavuttaminen vaatii myös riittävää kapasiteettia sekä lupaprosesseihin että rakentamisen tuotantoketjuun. Lisätuulivoiman tarve pitää ottaa huomioon myös kaavoituksessa ja sähkönsiirtoverkossa.

Muiksi keskeisiksi keinoiksi päästöjen kustannustehokkaaseen vähentämiseen selvitys nimeää sähkön ja lämmön yhteistuotannossa fossiilisten polttoaineiden korvaamisen biomassalla, teollisuudessa lämmöntuotannon sähköistämisen tai fossiilisten polttoaineiden korvaamisen biomassalla tai biokaasulla sekä öljylämmityksen vaihtamisen lämpöpumppuihin ja sähkölämmitykseen asuinrakennuksissa sekä kaupallisissa ja julkisissa kiinteistöissä.

Hiilinielujen säilymisestä täytyy kuitenkin pitää huolta, etenkin kun teollisuus suunnittelee myös biomassan käytön lisäämistä.

Selvityksessä käytetyn mallin mukaan entistä vähähiilisempi teollisuus on kustannustehokkain tapa hoitaa viimeiset kymmenen prosenttiyksikköä päästövähennyksistä.

Muita kustannustehokkaita keinoja tähän voi löytyä selvityksessä analysoitujen toimien ulkopuolelta: muilta sektoreilta, kuten maataloudesta, sekä kysyntäpuolelta, kuten käyttäytymisen muutoksista, tai kiertotaloudesta ja materiaalikiertojen tehostamisesta.

Päästövähennyspolun toteuttaminen aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä muutostarpeita.

Suomi tarvitsee kansallisen hiilineutraaliussuunnitelman, joka hahmottelee reitin kaikille sektoreille. Suunnitelma on tärkeä, jotta ilmastotavoitteet saadaan selkiytettyä ja luotua yli vaalikausien ulottuvaa ennustettavuutta. Sen tulisi sitouttaa Suomi 60 prosentin päästövähennystavoitteeseen vuoteen 2030 mennessä, matkalla kohti hiilineutraaliutta.

Päästövähennyspolun kannalta on kriittistä, että hallitus ohjaa toimillaan sekä yksityisen sektorin että yksilöiden investointeja vähäpäästöisiin ratkaisuihin.

”Hallituksen keskeisin tehtävä on varmistaa, että päästövähennysten edellyttämä infrastruktuuri on paikallaan ja että yrityksillä ja yksilöillä on kannusteet valita vähäpäästöisiä ratkaisuja. Vastaavasti tulee huolehtia siitä, että olemassa oleva sääntely ja kannusteet eivät estä tai vaikeuta investointeja vähäpäästöisiin ratkaisuihin”, sanoo Peljo.