Keskustan puheenjohtaja, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko ja työministeri Tuula Haataisen (sd) valtiosihteeri Ville Kopra vastaavat nyt hallituksen puoliväliriihen arvostelijoille. Molemmat kysyvät, miksi aikaisemmat Suomessa tehdyt uudistukset eivät ole johtaneet parempaan.

”On kysyttävä, miksi Suomessa on väännetty työttömyysturvasta 1990-luvulta asti? Työttömyysturvan uudistamista kannustavammaksi on yritetty eri vaalikausina ja erilaisilla hallituspohjilla sekä työmarkkinapöydissä. Aina on ollut eri syitä, miksi uudistukset eivät ole edenneet. Kärjistäen voi sanoa, että työmarkkinajärjestöt eivät ole kyenneet löytämään työelämäuudistuksista vuosikausiin yhteistä säveltä lukuun ottamatta koronan keskellä tehtyä kriisipakettia. Mistä tämä kertoo”, Saarikko kysyy tiedotteessaan.

Ville Kopra puolestaan huomauttaa, että kannattaa pohtia, miksi aiempien kierroksen menosäästöt eivät ole johtaneet parempaan.

”Leikkauksiahan on kokeiltu monta kertaa, eivätkä ne ole tuoneet kestäviä tuloksia. Edelleen meillä on kestävyysvaje. Leikattiinko tähän asti siis liian vähän”, hän kysyy Twitterissä.

”Missä on suomalainen keskustelu elinkeinopolitiikasta, kasvusta, investoinneista? Yritysverotus on kilpailukykyisellä tasolla, puolueet ovat sitoutuneet elinkeinoelämän kilpailukyvystä huolehtimiseen. EKn slogan on "kasvu maksaa velan". Se on osuva, mutta se ei näy missään”, Kopra jatkaa.

Saarikko näkee, että työmarkkinoita pitää uudistaa tasapainoisesti evoluution ja sopimisen kautta eikä revoluution kautta.

“Itse uskon, että uudistaminen aiemmin on parempaa kuin myöhemmin. Näin uudistukset voidaan rakentaa tasapainokseksi ja niiden voimaantulolle voidaan antaa aikaa.”

Valtiosihteeri Ville Kopra.Kuva: Marko Oja/VM

Kopran mukaan työllisyyden nostamisessa ja julkisen talouden vakauttamisessa pitää katsoa pidemmälle.

“Etsitään ratkaisuja, jotka tuovat arkielämässä apua ihmisille ja yrityksille. Kun yritykset menestyvät, ihmiset työllistyvät ja julkinen talous oikenee. Tämä on talouden iso kehys. ”

Hän vertaa tilannetta Ruotsiin ja sanoo, että siellä julkisen sektorin suurempi työllisyysosuus selittää yksistään sen eron, mikä Suomen ja Ruotsin välisessä työllisyysasteessa on.

“Tämä on havainto, ei suositus tai johtopäätös. Suomella ei ole varaa nyt palkata julkiselle sektorille vastaavaa määrää uutta työvoimaa. Ehkä julkisilla palveluilla silti on merkitys myös Ruotsin julkisen talouden pienempään kestävyysvajeeseen? Ainakaan Ruotsin korkeampi työllisyysaste ei selity huonommalla sosiaaliturvalla, vaan lopulta korkealla tulotasolla eli korkean jalostusarvon elinkeinoelämällä.”

Saarikko perustelee myös, miksi puoliväliriihen neuvottelut kestivät poikkeuksellisen kauan.

”Säätytalon neuvotteluissa oli kyse siitä, miten Suomen käy. Olemme totisessa tilanteessa. Tälle maalle piti saada aikaan kestävä tie eteenpäin. Siksi neuvottelut kestivät. Olen valmis ajamaan Keskustalle tärkeitä asioita tarvittaessa päätyyn asti. Aina pitää kuitenkin pystyä sopimaan. Yksipuolisella ehdottomuudella, jota politiikassa on nykyään paljon, ei ratkaista yhteisiä ongelmia.”