Uusi eurokriisi, joka tällä kertaa voi olla luonteeltaan enemmän poliittinen kuin taloudellinen on noussut puheenaiheeksi myös Suomessa. Eri kommentoijat nostavat esiin erityisesti Italian joulukuun alussa pidettävän perustuslakikansanäänestyksen, mutta myös Ranskan ensi kevään presidentinvaalit ja Saksan liittopäivävaalit.

–Suurin riski Euroopan talouskehitykselle on eurokriisin käynnistyminen uudelleen ja/tai EU:n poliittinen kriisi sen suurimmissa talouksissa, Front Capitalin päästrategi Ari Aaltonen kirjoittaa katsauksessaan.

Aaltosen mukaan ”eurokriisin ydin” on tällä hetkellä Italian pankkisektori, jonka ongelmat eivät poistu ilman toimenpiteitä. Italian pankkien on arvioitu tarvitsevan 100-150 miljardin euron pääomaruiskeen.

–Tällä hetkellä ollaan pattitilanteessa, sillä poliitikkojen ajaman sijoittajavastuun periaatteen mukaisesti tappioiden ensisijainen kärsijä on sijoittaja tai kuten Kyproksen tapauksessa tallettaja, Aaltonen huomauttaa.

Tilannetta ei helpota saksalaisen jättipankin Deutsche Bankin syöksykierre. Liittokansleri Angela Merkeliltä on odotettu tukipakettia, mutta Merkelin tiukka kanta Italian pankkien tukemiseen vaikeuttaa tilannetta.

Lue lisää: Jättipankin ympärillä uusi huhumylly - Suomalaisarvio: Merkel voi puuttua tilanteeseen jo nyt

Italian tilanne huolestuttaa asiantuntijoita laajemminkin, sillä pääministeri Matteo Renzi on sitonut hallituksensa kohtalon joulukuun alun kansanäänestyksen tulokseen.

–Oppositio on luonnollisesti koonnut rivinsä vain kaataakseen Renzin. Italia saattaa siis ajautua talvella hallituskriisiin ja uusiin vaaleihin. Erityisen huolestuttavaa tilanteessa on se, että osassa oppositiopuolueita on esitetty ajatuksia ja kannanottoja Italian euroeron puolesta. Kaikki tämä on käynnissä samaan aikaan, kun Italian pankkijärjestelmä edellyttäisi vakauttamista, Ari Aaltonen kommentoi.

Samoilla linjoilla on Bloombergin haastattelema ekonomisti Maxime Shibai.

–Jos ei-äänet voittavat, edessä voi olla poliittinen kriisi samaan aikaan talouden hidastumisen ja pankkisotkun kanssa. Silloin tarvitaan johtajuutta ja yhtäkkiä ollaankin pahimmassa mahdollisessa tilanteessa, hän kommentoi.

Italian valtiovarainministeriö varoitti viikolla, että Renzin tappio kansanäänestyksessä saattaisi tarkoittaa talouskasvun hidastumista ensi vuonna.

Italian suurimman pankin UniCreditin ekonomisti Loredana Federico huomauttaa omassa katsauksessaan kuitenkin, että Renzin ajaman perustuslakireformin vastustajat eivät ole saaneet lisää tukea taakseen viime aikoina. Populistisen ja eurokriittisen Viiden Tähden liikkeen kannatus on Italiassa ollut lievässä laskussa useiden puolueen tärkeiden jäsenten erottua Rooman paikallishallituksesta.

Toinen potentiaalinen poliittisen riskin lähde on Ari Aaltosen mukaan Ranska, jota hän kuvailee vaisun talouskasvun ja lukuisten terroristihyökkäysten maaksi.

–Äärikansallisen puolueen puheenjohtaja Le Pen ilmoitti heti Brexit-äänestystuloksen jälkeen, että myös ranskalaiset saavat äänestää jäsenyydestä EU:ssa ja eurovaluutassa, mikäli hänet valitaan presidentiksi ensi kevään presidentinvaaleissa. Nykyisellä, hyvin epäsuositulla presidentillä, sosialistien Hollandella ei ole mahdollisuuksia, joten kamppailu käydään keskustaoikeiston ehdokkaan ja Le Penin välillä. Vaikka Le Penin voittomahdollisuudet ovat todennäköisesti vähäiset, kansallinen rintama –puolue sai joulukuun 2015 paikallisvaaleissa 42 prosentin kannatuksen vaalien ensimmäisellä kierroksella, hän toteaa.

Aaltonen muistuttaa myös, että Saksassa liittokansleri Angela Merkel on hävinnyt ”tasaiseen tahtiin” osavaltiovaaleja, viimeksi Berliinissä ja sitä ennen kotiosavaltiossaan Mecklenburg-Etu-Pommerissa. Merkelin tappiot heijastavat Aaltosen mukaan suoraan saksalaisten epäluottamusta Merkelin epäonnistuneeseen turvapaikanhakijapolitiikkaan.

–Seuraavat liittopäivävaalit järjestetään syksyllä 2017 ja on selvää, että Merkelin puolue CDU/CSU ei kestä nykyistä trendiä politiikassa. Koska Merkel ei näytä olevan valmis muuttamaan politiikkaansa, hänen lähtölaskentansa lienee alkanut, hän arvioi.