Suomen ja koko Euroopan kannalta tärkein Saksan uuteen hallitukseen liittyvä uutinen on odotettu: liberaalipuolue FDP:n Christian Lindneristä tulee uusi valtiovarainministeri.

Se tarkoittaa, että EU:n suurimman kansantalouden tiukka linja suhteessa julkisen talouden hoitoon pysyy pitkälti ennallaan.

Saksa pitää kiinni omasta perustuslaillisesta velkajarrustaan, vaikka investointeja ilmastonmuutoksen torjuntaan ja digitalisointiin aiotaan liittokansleriksi nousevan Olaf Scholzin mukaan lisätä ”massiivisesti”.

Käytännössä panostukset junaillaan ohi budjetin ja perimmäisenä tavoitteena on saada liikkeelle ennen muuta yksityistä rahaa.

Tämän ”taikatempun” onnistumista talousasiantuntijat epäilevät. Kymmenien miljardien vuotuisten lisäinvestointien toteuttaminen ilman velan merkittävää lisäämistä on vaikeaa.

Lindnerin yli on vaikea kävellä

EU:n valtiovarainministerien kokouksissa Lindner käyttää taatusti aina veto-oikeuttaan, jos esimerkiksi Ranska ja Italia lähtevät vaatimaan tuntuvia helpotuksia velka- ja vajesääntöihin. Selkänojana hänellä on liittokansleri Scholz, joka myös vannoo velkajarrun nimeen.

Hallituksen 177-sivuisessa ohjelmassa todetaan, että ”kasvu- ja vakaussopimus on osoittanut joustavuutensa”, mutta samaan aikaan korostetaan, että sääntöjä voidaan uudistaa ja yksinkertaistaa.

Hallituspuolueiden taustajoukoista korostettiin keskiviikkoiltana, että nämä mahdolliset sääntöuudistukset ”eivät muuta Saksan finanssipolitiikan suurta linjaa”.

Eli liiallista velkaantumista vältetään ja budjetti pyritään pitämään mieluummin yli- kuin alijäämäisenä.

Tältä pohjalta Suomessakin elätelty ajatus eurooppalaisen finanssipolitiikan suuresta muutoksesta voi jäädä haaveeksi.

Myös Ranskan ja Italian hallitusten toivoma pysyvämpi yhteisvelkaan perustuva rahoitusväline kriisien torjumiseksi tuskin etenee.

Vihreä vyörytys jää vaisuksi

Vihreiden hallitusvastuun seurauksia on Euroopassa odotettu sekä toiveikkaina että myös pelonsekaisin tuntein. Niissäkin toivotut edistysaskeleet ovat jäämässä toivottua pienemmiksi.

Toisin kuin on tulkittu, Saksa ei ole luopumassa sitovasti hiilivoimasta kahdeksan vuotta suunniteltua aikaisemmin. Vuosi 2030 on kirjattu ohjelmaan, mutta se on vain ”ideaalivaihtoehto” hiilestä luopumiselle.

Uusi hallitus lupaa, että vuonna 2030 Saksan käyttämästä sähköstä 80 prosenttia tuotetaan uusiutuvalla energialla. Tekstissä ei tyhjentävästi selitetä miten tavoitteeseen päästään, mutta sitä alleviivataan, että ydinvoimaan ei enää ensi vuoden jälkeen turvauduta.

Tästä ”epäyhtälöstä” tulee yksi koko Euroopan energiapolitiikan ajuri. Kaasun käyttöä on pakko ainakin väliaikaisesti lisätä. Se taas tarkoittaa, että riippuvuus Venäjästä vain kasvaa.

Vihreitä edustava talous- ja ilmastonsuojeluministeri Robert Habeck joutuu tekemään likaisen työn, kun Saksa näistä lähtökohdista pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2045 mennessä.

Venäjä on Kiinan ohella Saksan tulevan ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurin haaste ja isolta osin tuo haaste liittyy energiaan.

Vihreät haluaisivat torjua Nord Stream 2 -kaasuputken Venäjältä Saksaan kokonaan. Tätä linjaa edustaa erityisesti uusi ulkoministeri, vihreiden Annalena Baerbock.

Kanslerin ja ulkoministerin sukset ristiin

Liittokansleri Olaf Scholz taas on sitä mieltä, että valmis putki pitää ottaa käyttöön. Kuvaavaa on, ettei putkea mainita hallitusohjelmassa laisinkaan.

On hyvin todennäköistä, että kansleripuolue sosiaalidemokraatit ja ulkoministeripuolue vihreät ajautuvat tukkanuottasille niin Venäjä-, Kiina- kuin USA-suhteissakin.

Ennustettua nopeammin rustatussa hallitusohjelmassa painotetaan Eurooppaa ja EU:n kehittämistä.

Mitään käänteen tekeviä uusia aloitteita ei esimerkiksi yhteisen puolustuksen suhteen ole luvassa. Silti EU:n kannalta elintärkeä Ranskan ja Saksan akseli voi parhaassa tapauksessa toimia jopa paremmin kuin Scholzin edeltäjän Angela Merkelin aikana.

Ajatus siitä, että Euroopan painopiste siirtyisi Pariisin ja Rooman akselille, kun ylivertainen Merkel väistyy, on saksalaisten hallituslähteiden mielestä ennen muuta ”ennestään tuttua ranskalais-italialaista haaveilua”.

Scholzin hallituksen motto on ”rohkeasti lisää edistysaskeleita”. Se tuo vääjäämättä mieleen Willy Brandtin taannoisen sloganin ”rohkeasti lisää demokratiaa”.

Pandemian selättäminen on ratkaisevaa

Sosiaalidemokraattien, vihreiden ja liberaalien muodostaman koalition suurin haaste ja kaikki muut edistysaskeleet varjoonsa jättävä tehtävä on dramaattisesti kärjistyneen pandemian torjuminen.

Hallitus perustaa tätä varten erityisen pysyvän kriisiryhmän, jotta liittovaltion keskushallinnon ja osavaltioiden välisestä kädenväännöstä päästäisiin.

Scholz ja hänen tulevan hallituksensa avainministerit ovat väläytelleet jo kaikkia koskevaa rokotepakkoa. Monet asiantuntijat pitävät sitä ainoana toimivana vaihtoehtona.

Hallitusneuvotteluiden suurimpia voittajia ovat FDP ja puolueen puheenjohtaja Christian Lindner.

Toisaalta FDP:n voitot, neljä avainministeriötä ja paljon odotettua tiukempi finanssipolitiikka, menettävät merkityksensä, jos koronaa ei saada hallintaan. Juuri liberaaleille pakkorokotusten hyväksyminen on kuitenkin erittäin vaikeaa.

Vihreiden ydinkannattajille hallitusneuvottelujen tulos on pettymys.

Vihreä siirtymä toteutetaan tavoiteltua loivemmin ja puolueen toinen puheenjohtaja Robert Habeck joutuu tekemään talousministerinä monta karvasta kompromissia, kun ilmastotavoitteisiin pyritään elinkeinoelämän ja vientiteollisuuden etuja polkematta.

Olaf Scholz vahvistaa asemaansa syksyn vaalien suvereenina yllätysvoittajana.

Hän nousee liittokansleriksi historiallisen sujuvasti läpi vietyjen hallitusneuvotteluiden jälkeen. Demarit saavat muiden muassa 12 euron minimipalkan, perustulouudistuksen ja kunnianhimoisen ohjelman asuntopuolan kitkemiseksi.

LUE MYÖS: