Eduskunnan tarkastusvaliokunta esittää kahdeksan vuoden kehittämisohjelmaa asuntopolitiikkaan. Ohjelman tänään esitellyt valiokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd) kiinnittää huomiota etenkin Suomen asuntomarkkinoiden eriytymiseen.

”Iso kysymys koskee kohtaanto-ongelmaa. Meillä asunnot alkavat sijoittua niin, että niitä on paljon ja kohtuuhintainen asuminen on mahdollista seuduilla, jotka eivät ole niitä tulevaisuuden seutuja, joihin väki muuttaa. Sitten niin pääkaupunkiseudulla kuin muissakin maan kasvukeskuksissa on huutava pula kohtuuhintaisista asunnoista”, Heinäluoma toteaa tiedotustilaisuudessa.

Kohtaanto-ongelma on hänen mukaansa merkittävä koko Suomen talouden näkökulmasta.

”On selvää, että tilanteen jatkuessa tämä muodostaa huomattavan kasvun esteen ja se vaikeuttaa työvoiman saatavuutta”, Heinäluoma jatkaa.

Jos kasvukeskuksissa ei ole riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja sinne muuttaville, ”ihan oma lukunsa” on Heinäluoman mukaan muuttotappiokuntien asuntomarkkinoiden ongelmat.

”Erityisesti omakotiasukkaat ovat tilanteessa, jossa omasta asunnosta saa 100 000 euroa tai vähemmän ja sitten sillä hinnalla ei saada kasvukeskuksista yksiötä kaksiosta puhumattakaan”, Heinäluoma toteaa.

”Sitten muuttotappiokunnissa on tosiasiassa se tilanne, että valtion tuella on rakennettu aikanaan vuokra-asuntoja. Niissä on nyt huomattavaa vajaakäyttöä ja on jouduttu menemään niiden purkamiseen.”

Kymmenen kohdan kannanottoehdotuksessaan eduskunnalle tarkastusvaliokunta esittää, että asuntopolitiikan kehittämisohjelmassa kiinnitettäisiin huomiota muun muassa siihen, miten alue-, elinkeino- ja koulutuspolitiikalla voitaisiin ehkäistä taantuvien alueiden ongelmia.

Pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa taas tulisi lisätä kohtuuhintaista, valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa.

Asuntopolitiikan kehittämisohjelmassa pitäisi tarkastusvaliokunnan mukaan puuttua myös sisäilma- ja homeongelmiin.

”Yleishavainto on, että tässä tarvitaan lisää ruutia tähän aiheeseen. Tämä ei ole ollenkaan tyydyttävällä tolalla,” Heinäluoma sanoo.

Esitys kahdeksan vuoden ja kymmenen kohdan kehittämisohjelmasta syntyi, kun tarkastusvaliokunta käsitteli mittavassa mietinnössään nykyistä asuntopolitiikkaa. Kaikkiaan työnsä taustalle valiokunta kuuli 65 asiantuntijaa.

Heinäluoman mukaan kehittämisohjelman taustalla vaikutti myös kritiikki siitä, että asumisen tukemiseen käytetään ”aika paljon rahaa sekä suorien tukien että kysyntätukien muodossa”. Tarkastusvaliokunta ei kuitenkaan työssään puuttunut asumistukeen.

Heinäluoma korostaa, että asumistuki on parempi perata sosiaaliturvauudistuksen eli niin kutsutun sotu-uudistuksen yhteydessä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Valiokunnan kannanottoehdotus

1. Eduskunta edellyttää, että asuntopolitiikasta laaditaan kokonaisvaltainen ja tavoitteellinen kahdeksan vuoden kehittämisohjelma. Ohjelman perustana tulee olla selvitys asuntopolitiikan keskeisistä kehittämiskohteista, ja ohjelma tulee antaa selontekona eduskunnalle vuoden 2020 loppuun mennessä.

2. Eduskunta edellyttää, että kahdeksan vuoden kehittämisohjelman osana laaditaan asuinalueiden myönteisen kehityksen tueksi ja eriytymisen ennaltaehkäisemiseksi yli hallinnonalarajojen ulottuva asuinalueiden kehittämisohjelma, jolla turvataan pitkäjänteisesti palveluiden ja asumisen hyvä taso ja vahvistetaan asuinalueiden elinvoimaisuutta.

3. Eduskunta edellyttää, että kahdeksaksi vuodeksi laadittavan asuntopolitiikan kehittämisohjelman yhteydessä selvitetään, kuinka elinkeino-, alue- ja koulutuspolitiikalla voidaan ennaltaehkäistä taantuvien alueiden asumisen ongelmia.

4. Eduskunta edellyttää, että asumistukijärjestelmän kehittämistarpeet arvioidaan ensi vaalikaudella sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä.

5. Eduskunta edellyttää, että kohtuuhintaista valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa lisätään pääkaupunkiseudulla ja niillä kasvavilla seuduilla, joilla vuokra-asunnoista on kysyntää pitkällä tähtäyksellä. Julkisesti tuetussa asuntorakentamisessa on perusteltua huomioida suhdannetekijät siten, että matalasuhdanteessa julkista rakentamista voidaan lisätä.

6. Eduskunta edellyttää, että MAL-sopimuksia kehitetään entistä pitkäaikaisemmiksi ja sitovimmiksi ja että valtio on valmis laajentamaan MAL-sopimuksia myös uusille kaupunkiseuduille.

7. Eduskunta edellyttää, että hallituksen tulee säilyttää Valtion asuntorahaston asema itsenäisenä ja riippumattomana ja lisäksi rahaston varallisuuden käyttö tulee suunnata asumiseen.

8. Eduskunta edellyttää, että rakentamisen ja rakennusten käytön laatua selkeästi parannetaan sekä valvontaa ja vastuita selkeytetään. Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, minkälaista apua ja tukea homeloukkuun jääneet tarvitsevat. Eduskunta toistaa tässä yhteydessä myös rakennusten kosteus- ja homeongelmia koskevat kannanottonsa.

9. Eduskunta edellyttää, että lainmuutoksilla edistetään ns. sosiaalisen asumisen osuuskuntamallin käyttöönottoa.

10. Eduskunta edellyttää, että ensi vaalikaudella uudistetaan asumisoikeusasuntojärjestelmää koskeva lainsäädäntö, jotta tarpeellisen järjestelmän asema yhtenä kohtuuhintaisen asumisen vaihtoehtona olisi entistä parempi.

Lue myös: Raportti: 2,1 miljardin euron tuet syyniin – asumistukijärjestelmä uudistettava