Oppositiopuolue kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen ymmärtää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) huolta koronavirusepidemian liiallisesta hidastumisesta.

THL:n terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen on todennut julkisuudessa, että Suomi on jo rajoittanut koronan leviämistä jo vähän liikaakin. Hänen mukaansa kestää ikuisuuksia selvitä pandemiasta, jos tauti etenee liian hitaasti.

Salminen varoi sanojaan, kun Uusi Suomi kysyi epidemian hidastumisesta ja etenemistarpeesta hallituksen tiedotustilaisuudessa. Hän korosti, että kenenkään tavoite ei ole sairastuttaa ihmisiä, mutta on silti ymmärrettävä, että tällaisessa epidemiassa ”on väistämätöntä, että jossain vaiheessa virus leviää”

”Miten nopeasti – se on eri asia. Koko tavoitehan on se, että pyritään estämään se, että epidemian aikana syntyisi sellaista tilannetta, jossa terveydenhuolto ylikuormittuisi ja sitä kautta tulisi pahempia vaurioita, kuin mitä muuten tulisi”, Salminen sanoi hallituksen tiedotustilaisuudessa keskiviikkona.

Salminen painotti, että minkäänlaista tavoitetta epidemian leviämisestä ei ole, mutta ”samaan aikaan pitää ymmärtää, että jonkinlaista leviämistä tapahtuu koko ajan tälläkin hetkellä”. Salmisen mukaan vasta-aine-esiintyvyydestä kantautuu maailmalta nyt ristiriitaista tietoa. Hänen mukaansa näyttää siltä, että vasta-ainevaste saattaa kehittyä monen viikon viiveellä.

”Yritetäänkö tartuntoja lisätä vai vähentää?”

Mykkänen toteaa Puheenvuoron blogissaan, että Salminen on viime päivinä sanonut suoraan epidemian hidastuneen jo liikaa.

”Toisin sanoen hän toivoisi tartuntojen jonkin verran kiihtyvän. Kysyin pääministeri Sanna Marinilta (sd), että yritetäänkö tartuntoja toukokuussa lisätä vai vähentää. Hän tuntui vähän närkästyvän koko kysymyksestä ja vastasi, että hallitus pysyy linjallaan vähentää tartuntoja mahdollisuuksien rajoissa. Marin sivuutti täysin ristiriidan hallituksen ja pääasiantuntija Salmisen lausuntojen välillä”, Mykkänen kirjoittaa blogissaan viitaten keskiviikon eduskuntakeskusteluun täysistunnossa.

Mykkänen huomauttaa, että koronaoperaatio on kaikille uusi ja uuden äärellä syntyy hämmennystä ja lamaannusta varsinkin, jos tavoitteet ovat epäselviä. Päivittäisten tartuntojen määrää koskeva tavoite voi tuntua saivartelulta, mutta miten voidaan päättää rajoitustoimien muutoksista, suojavälineiden käytön laajuudesta tai oireettomien testaamistarpeesta järkiperäisesti, jos ei tiedetä, halutaanko tartuntoja enemmän vai vähemmän päivässä, Mykkänen ihmettelee.

”Mitattavien tavoitteiden asettaminen aikajanalle ja niillä johtaminen on myös keino vähentää vastuunpakoilua ja kriittisten asioiden tipahtamista ministeriöiden toimivaltojen rajakuiluihin.”

Jos ”ilmassa leijuu epäselvyys päätavoitteesta epidemian etenemisvauhdin suhteen”, viranomaisten voi olla Mykkäsen mukaan vaikea sitoutua tavoitteiden ”sinnikkääseen ja luovaan toteuttamiseen”. Hänen mielestään exitistä puhuminen on muutenkin harhaanjohtavaa ja mieluummin pitäisi puhua ”torjuntakeinojen evoluutiosta”, koska koronan kanssa on opittava elämään pitkään. Keskiössä on se, miten korona pidetään aisoissa keinoilla, jotka ”pilaavat elämäämme ja vaarantavat hyvinvointia vähemmän kuin nykyiset rajoitukset”.

Laumaimmuniteetti vai rokote?

Hänen mukaansa on ”epämiellyttävän todennäköistä”, ettei epidemiatilanne ole Suomessa oleellisesti erilainen ensi syksynä kuin nyt toukokuussa ja tilanne voi olla aika lailla nykyisenlainen myös vuoden kuluttua.

Mykkänen laskee, että tällä vauhdilla virus kävisi vuodessa noin miljoonan suomalaisen kehossa, joten optimistisillakin oletuksilla niin sanottuun laumasuojaan päästäisiin vasta kolmessa vuodessa. Toistaiseksi on epäselvää, kuinka suuri osa väestöstä tarvitsee tartunnan laumasuojan syntymiseksi, mutta julkisuudessa on puhuttu vähintään 50 prosentista.

”Tätä taustaa vasten THL:n Mika Salmisen huoli tartuntojen liiallisesta hidastumisesta on ymmärrettävä.”

Laumaimmuniteetin lisäksi toinen vaihtoehto on Mykkäsen mukaan rokote, jonka kehittämiseen menee ainakin vuosi, monien asiantuntijoiden mielestä todennäköisesti vielä selvästi pidempään.

”Vakavien sairastumisten minimointi tarkoittaa, ettei koronan kulkeminen koko väestön läpi ennen rokotetta ole toivottavaa ainakaan iäkkäiden tai riskiryhmiin kuuluvien osalta. Haluamme siis jatkaa sairaalaan joutuvien määrän vähentämistä, vaikka tehohoidon kapasiteetti sinänsä kestäisi nykyisen tasonkin. Mutta kuinka pitkälle haluamme vähentää? Nolla ei ole realismia. Ja lähelle nollaa pääseminenkin tarkoittaisi niin rajujen karanteeniolojen jatkamista, että sen seurauksena syrjäytyy ja kuoleekin enemmän ihmisiä kuin säästyy.”

Mykkänen arvelee, että oikea tavoite lienee jotain taudin poistamisen ja tehohoidon paikkojen riittävyyden välillä. Hän myöntää, että epidemiologisen tavoitteen asettaminen on aidosti vaikeaa, mutta suunta pitäisi silti päättää, jotta johtaminen onnistuu hyvin.

”Suuntaa-antava välitavoite pitää antaa ja sitä voidaan tarkistaa esimerkiksi kuukauden päästä, kun ymmärrys koronasta ja esimerkiksi oireita lieventävien lääkkeiden kehityksestä on parantunut”, Mykkänen toteaa blogissaan.