Koululaisten asenteet ruotsin kielen opiskelua kohtaan ovat positiivisia, kertoo Pirkkalan yläkoulun ruotsin kielen opettaja Sari Hirsimäki. Hän kertoo toimineensa opettajana 1990-luvulta asti eri puolilla Suomea.

– Aina on niitä, jotka suhtautuu kielteisesti siihen opiskeluun, oli se Helsinki Lempäälä tai Pirkkala tai Tampere. Suurin osa aloittaa sen ihan mielellään. Se on kiinnostavaa. Riippuu tietysti luokan hengestä. Luokassa voi olla kovaäänisiä, jotka saa sen muuttumaan tyyliin ”miksi tällaista” ja ”tää on ihan tyhmää”, Hirsimäki sanoo Uudelle Suomelle.

Hän kertoo, että ”hämmästyi” Åbo Akademin tänään julkistetusta tutkimuksesta, jonka mukaan kolme neljäsosaa suomalaisista haluaisi eroon pakollisesta kouluruotsista.

– Kuulin sen äsken uutisista. On sellainen näppituntuma on, niin aina niitä (jotka haluavat eroon pakkoruotsista) on ollut, Hirsmäki kommentoi sosiaalisessa mediassa tänään kohinaa aiheuttanutta tutkimusta.

Esimerkiksi viime vuonna hän opetti ruotsia kolmelle luokalle, joista yhdessä oli negatiivinen suhtautuminen ruotsin opiskeluun ja kahdella ei ollut mitään ongelmia.

Åbo Akademin tutkimus on herättänyt paljon keskustelua muiden muassa Puheenvuoro-blogipalvelussa.

Hirsmäen mukaan kielet kiinnostavat yleensä enemmän tyttöjä, mutta myös moni erityisesti joukkueurheilua harrastava poika on kiinnostunut ruotsin opiskelusta.

–Käydään paljon pelimatkoilla Ruotsissa. Jalkapalloturnauksia on Ruotsissa ja Tanskassa. Vastavuoroisesti sieltä tullaan Suomeen. Samoin jääkiekossa, hän kertoo.

–On ollut näitäkin ysiluokkalaisia poikia, jotka sanovat käytävällä ”heissan” ja ”hur mår du” ja aina heittävät jotain ruotsiksi. Ei pidä ajatella, että ne kaikki ovat siellä naama nurinpäin.

Uskotko, että ruotsia opiskeltaisiin edelleen, jos se ei olisi pakollinen oppiaine?

–Varmaan ensin tulisi sellainen notkahdus, että se todella jäisi aika vähiin kuka sitä lukisi. Aina joku muutama sen saattaisi valita, Hirsimäki vastaa.

Hän arvioi, että monille ainut opiskeltava kieli koko elämän aikana olisi englanti, jos ruotsi muutettaisiin vapaaehtoiseksi.

–Varmaan aika vähiin jäisi.

Vaikuttaisiko pakkoruotsin poistaminen asenteisiin: suhtauduttaisiinko opiskeluun positiivisemmin ilman pakkoa?

–Osalla on nytkin niin, että äiti ja isä valitsevat mitä valinnaisia aineita lapsi opiskelee. Meillä on esimerkiksi englannin valinnainen syventävä kurssi, jossa olen kohdannut niitä, jotka ovat äidin tai isän pakottamana. He eivät tykkää prepata englanninkielen taitojansa ja kurssilla käyminen on todella vastenmielistä vaikka kyseessä on englannin kieli, Hirsimäki vastaa.

Hänen mukaansa motivaatio etenkin yläasteikäisillä on parempi niissä oppiaineissa, jotka oppilaat saavat itse valita.

–On meillä esimerkiksi saksan valinnen ryhmä, jossa joku on vanhempiensa tahdosta, niin ei se kielen opiskelu silloin onnistu ainakaan, Hirsimäki kertoo.

Hänen mukaansa yläasteikäisten nuorten valinnaisaineiden valintaan vaikuttavat selvästi kavereiden mielipiteet. Joinain vuosina esimerkiksi saksan tai ranskan valinnaisiin ryhmiin ei hae yksikään opiskelija, vaikka kyseessä on iso koulu.

Negatiivinen asenne ”pakkoruotsiin” on hänen mukaansa jo pitkään ollut samankaltainen.

–90-luvulla kun olin Helsingissä, niin silloin oli ihan samalla tavalla, että seiskaluokkalainen tulee ensimmäiselle ruotsin tunnille naama nurinpäin ja kironnut sitä, että miksi tällaista pakkoruotsia pitää. Muistaakseni jo silloin käytettiin sanaa pakkoruotsi, Hirsmäki kertoo.