Tähtitieteilijä ja filosofian tohtori Marianna Ridderstad vastaa blogissaan kipakasti professori Vesa Puttosen kannanottoon siitä, että jokaisen pitää etsiä ja ottaa vastaan töitä kaikilta aloilta.

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Puttonen kirjoitti HS-Vieraskynässä, että on aika unohtaa koulutusta vastaavan työn käsite. Hänen mukaansa ei ole enää varaa ajatella, että ”yhteiskunnan varoja voitaisiin käyttää hyväosaisten kansalaisten elintapojen ylläpitämiseen”.

–Yhteiskunnan rahoilla kouluttautuneen tohtorin tehtävä on etsiä työtä. Jos omaan koulutukseen ­perustuvaa työtä ei ole tarjolla, tohtorin pitää mennä muihin töihin ja alkaa pikkuhiljaa maksaa yhteis­kunnalle takaisin koulutuksensa ­aiheuttamia kuluja. Näin muualla maailmassa on toimittu jo pitkään, Puttonen kirjoitti viime viikolla.

– Jos töitä ei ole tarjolla omalla kotipaikkakunnalla, työnhakijan vastuulla pitää olla muutto työn perässä.

Marianna Ridderstadin mukaan hänelle tuli professori Puttosen ulostulosta surullinen olo.

– Hän näyttää toivovan, että työttömät, varsinkin “turhat” tohtorit sankoin joukoin muuttaisivat pois Suomesta, Ridderstad pohtii Puheenvuoron blogissaan.

Ridderstad huomauttaa, ettei kukaan liene kyseenalaistanut sitä, että työn perässä kannattaa muuttaa, jos kyseessä on omaa osaamista vastaava vakituinen, kokoaikainen työ, jonka palkalla elää. Hän huomauttaa, että perheitä ei kannata, eikä tarvitse hajottaa.

– Minun onkin vaikea uskoa, että Puttonen tarkoittaisi sitä, että perheellisenkin ihmisen pitäisi muuttaa esimerkiksi Oulusta Helsinkiin osa-aikaisen tiskarin paikan perässä. Löytyneehän Stadista jo valmiiksi soveltuvia työttömiä tällaisiin paikkoihin yllin kyllin. Vielä vähemmän järkeä olisi muutossa osa-aikaisen tiskarin paikan perään, jos kyseinen työtön olisi koulutukseltaan tohtori, hän kirjoittaa.

Ridderstad huomauttaa, että määrällisesti eniten työttömiä tohtoreita on perinteisesti hyvin työllistäviksi arvioiduilla luonnontieteellisillä aloilla, esimerkiksi fysikaalisissa tieteissä. Hänen mielestään yksilö on vain osin itse vastuussa siitä, saako omalla koulutuksella töitä. Esimerkiksi tohtoriksi kouluttautuminen kestää niin monta vuotta, että ”aloituspäätöstä tehdessä eri alojen työllisyystilannetta valmistumisen aikaan eivät pysty varmuudella ennustamaan edes parhaat taloustieteilijät”.

– Kun oma ala on valittu siten, että sen työllisyystilanne on kohtuullisen hyvä, eikä ala ole suurella todennäköisyydellä esimerkiksi katoamassa lähivuosikymmeninä, ei mahdollinen työttömyyden koittaminen valmistumisen jälkeen ole yksilön vastuulla.

Ridderstad katsoo, että yksilön on voitava koulutuspäätöstä tehdessään luottaa poliittisiin päättäjiin ja siihen, että yhteiskunnan ja talouden kehityksen vakaus säilyy riittävällä tasolla tulevaisuuden rakentamiseen. Myös eri alojen koulutusmäärät ovat yhteiskunnallisia päätöksiä.

Ridderstadin mukaan yksilönkään kannalta ei ole järkevää jäädä odottelemaan pitkäksi aikaa oman alan työpaikan ilmaantumista. Hän muistuttaa, että työttömyysturvan ammattisuoja on jo kauan ollut vain kolme kuukautta.

–Isoin ongelma on, että työpaikkoja ylipäätään on liian vähän. Tiskariksi ruvennut akateeminen vain vie paikan joltain heikommin koulutetulta. Yhteiskunta voisi ja sen kannattaisi tässä kohdin tulla vastaan lyhyillä räätälöidyillä muuntokoulutuksilla, mutta tällaisia on erittäin vähän tarjolla ja niistä on kova kilpailu. Oman uuden opintopolun räätälöinti ja toteutus on akateemiselle työttömälle useasti käytännössä mahdotonta erilaisten rajoittavien säännösten vuoksi.

Ridderstad pitää Puttosen vertailua suurtyöttömyyden aikoihin ja suomalaisten siirtolaisuuteen Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin epärelevanttina. Hän näpäyttää, että yhtä hyvin voisi puhua 1500-luvun muutoista ”kaskeamaan ja perustamaan savuja Pohjois-Savoon”. Hän huomauttaa, että ”suuri akateeminen enemmistö kilpailee yhä vähäisemmiksi käyvistä asiantuntijapaikoista ja joutuu tyytymään alhaisempaan ansiotasoon kuin edeltäjänsä”.

Hyvä ratkaisuja eivät hänen mielestään ole aivovienti ulkomaille, koulutustason lasku tai koulutusmäärien pienentäminen, ”sillä paluuta työvoimavaltaiseen yhteiskuntaan ei ole, vaan suorittavat työt päinvastoin katoavat kiihtyvällä tahdilla robotiikan kehittyessä”.

Ridderstad kuittaa, että tohtori on hyvä sijoitus, kunhan hänet vain osataan hyödyntää. Hän kyseenalaistaa Puttosen väitteet tohtorinkoulutuksen kalleudesta.

– Jatko-opiskelija tekee tuottavaa tutkimustyötä keskipalkkaa pienemmällä ansiolla, tonnin apurahalla tai rahoittaa tohtoroitumisensa itse. Työn tulokset, tutkinto (100 000 € per väitös) ja julkaisut, hyödyttävät useimmissa tapauksissa yliopistoa ja yhteiskuntaa rahallisesti enemmän kuin opiskelijan koulutus maksaa.

Tähtitieteilijä miettisi myös sivistyksen ja koulutuksen arvoa itsessään.

– Kehittyville maille on tyypillistä se, että arvostetaan eniten aloja, jotka tuovat suoraa käytännön hyötyä ja riihikuivaa rahaa: lapset koulutetaan mieluiten insinööreiksi ja lääkäreiksi. Kehitysmaan lapsen on turha haaveilla vaikkapa arkeologin urasta. Sen sijaan vanhoissa sivistysmaissa myös kirjallisuudesta väitellyt voi päästä yrityksen johtajaksi. Kumpaan joukkoon Suomi tulevaisuudessa haluaa kuulua? hän kysyy.

Lue myös:

Petteri Orpo aktiivimallista: ”Jos tulee kohtuuttomia tilanteita, me korjaamme sitä”

”Työtön joutuu kohta ottamaan vastaan mitä tahansa työtä millä tahansa palkalla” – Merja Kyllönen teilaa aktiivimallin

Protesti aktiivimallia vastaan kasvaa – 70 000 jäsenen Insinööriliitto mukaan