Eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtaja Kari Tolvanen (kok) arvioi, että poliisien rahoitukseen tehtiin aikoinaan liian suuret leikkaukset, mikä on vaikuttanut rikostutkintaan koko Suomessa.

Tolvanen kommentoi sosiaalisessa mediassa Helsingin Sanomien lauantaista uutista Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen sisäisestä ohjeesta, jonka mukaan ilmoitukset pienemmistä rikoksista on jätettävä pääsääntöisesti esikäsittelyyn eli tutkimatta. Poliisin prioriteettilistan kärjessä ovat henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, seksuaalirikokset, perheväkivalta, lapsiin kohdistuvat rikokset sekä huumausainerikokset.

”Surullista kyllä tilanne on tällainen päivittäisrikosten tutkinnan osalta koko maassa. Juttujen tutkinta keskeytetään, osa kansalaisista ei saa oikeutta ja tutkijat uupuvat työkuormansa alle. Poliiseja on turha asiasta syyllistää, he tekevät parhaansa”, rikoskomisariona ja Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön johtajana aikaisemmin toiminut Kari Tolvanen sanoo.

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen valvonta- ja hälytystoimintasektorin johtaja, rikoskomisario Maarit Pikkarainen sanoo, että sama ilmiö myös hälytys- ja valvontatehtävissä.

”Poliisin yleis- ja kenttäjohtaja priorisoi jatkuvasti mitä työtä voidaan tehdä, paljonko voidaan valvoa ja missä, paljonko partioita käytettävissä. Minne keikalle on mahdollista lähteä. Kaikkeen emme pysty”, hän kommentoi Twitterissä.

Helsingin poliisilaitoksen johtokeskuksen johtaja Jussi Huhtela huomauttaa, että poliisin hallintorakenneuudistus (Porat) oli pakko tehdä.

”Missään olosuhteissa ei varmasti olisi voitu jatkaa vanhalla rakennemallilla eli kyllä Porat oli tehtävä. Priorisointiakin tehtiin jo ollessani Itiksessä tutkijana vuosituhannen vaihteessa. Prosessit nykyään parempia mutta poliisien määrä on ajalta, jolloin maailma oli erilainen”, hän tviittaa.

Kari Tolvasen mukaan tilanne on parantumassa, sillä poliisiammattikorkeakoulussa koulutetaan parhaillaan koulutusresursseihin nähden maksimimäärä poliiseja.

”Tähän rahoitus on nyt varmistettu. Tilanne kuitenkin helpottuu vasta muutaman vuoden kuluttua koulutuksen keston vuoksi. Edellyttäen, että poliiseja ei siirry siviiliin, mistä on jo viitteitä. Aikoinaan poliisin rahoitukseen tehtiin liian suuret leikkaukset. Niitä ei ikävä kyllä kompensoitu täysimääräisinä, mutta onneksi kuitenkin osittain, toisin kuin monilla muilla hallinnon aloilla.”

Tolvanen korostaa, että rahoituksen pitää olla poliittisista suhdanteista riippumatonta ja hallituskausien yli menevää.

”Turvallinen oikeusvaltio on kaiken hyvinvoinnin perusta. Jos sitä liikaa rapautetaan, mitä meillä sitten enää on?”

Apulaispoliisipäällikkö Ari Karvonen kertoo Helsingin Sanomissa, että Itä-Uudenmaan poliisille ilmoitetaan vuosittain noin 95 000 rikoksesta. Poliisilla on esitutkintapakko, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että tapaukset vähintään kirjataan poliisin järjestelmiin.

”Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että poliisi lähtee aina tutkimaan, jos asianosainen epäilee rikosta”, Karvonen sanoo.

Karvonen muistuttaa, että poliisi toimii niillä resursseilla, jotka päättäjät sille antavat.

”On täysin selvä asia, että meitä on liian vähän. Tarvitsemme lisää poliiseja, että pystymme kunnialla selviytymään tehtävästämme. Näiden asioiden kanssa me kamppailemme joka päivä.”

Vaikka kaikki rikosilmoitukset eivät johda aktiiviseen poliisitutkintaan, kannustaa Karvonen tekemään pienimmistäkin rikoksista ilmoituksen.

”Se luo poliisille tilannekuvaa kokonaisuutena. Emme missään nimessä halua ihmisten ajattelevan, että ’eivät ne tutki’ – ja jättävän ilmoittamatta sen takia.”