Suuret ikäluokat ovat menestyneet hyvin, mutta heidän aikanaan Suomessa vallitsi myös jyrkkä kahtiajako, jonka koulujärjestelmä suoritti jo lapsuudessa. Asiaa pohtii Suomen pääjohtajan pestinsä pian päättävä Erkki Liikanen Talouselämän haastattelussa.

Liikasen omakaan ura politiikassa ja keskuspankkiirina olisi tuskin toteutunut, jos hänen vanhempansa olisivat vuonna 1960 tehneet erilaisen valinnan. Kaupunginpalvelija Eino Liikanen ja hänen puolisonsa, perhepäivähoitaja Eila Liikanen arvostivat koulutusta ja kannustivat lapsiaan oppikouluun.

– En sano, että olimme köyhiä. Olimme samanlaisia kuin muut. Eihän meillä kenelläkään ollut paljon silloin. Se oli normaali tarina: isä oli palannut sodasta, äiti oli evakkojen lapsi. Se oli sodanjälkeistä epäselvää aikaa, jossa ihmiset tapasivat toisiaan ja pariutuivat. Vanhempien asenne paljolti ratkaisi, menikö lapsi oppikouluun vai ei, Liikanen sanoo.

Liikanen on syntynyt syyskuussa 1950 ja kuuluu juuri ja juuri niin kutsuttuihin suurin ikäluokkiin, jotka syntyivät vuosina 1945–1950, toisen maailmansodan jälkeen. Tavallinen tulkinta on, että suuret ikäluokat rakensivat nykyisen hyvinvointi-Suomen ja ovat myös hyötyneet Suomen talouden hurjasta kasvusta. Liikasen tavoin moni ikäluokkansa edustaja kouluttautui, pääsi hyviin töihin ja eteni nopeasti keskeiseen asemaan yhteiskunnassa. Tämä ei ole kuitenkaan koko kuva.

Silloinen koulujärjestelmä jakoi oppilaat jo varhain kahteen ryhmään. Neljännellä luokalla piti valita, pyrkiikö oppikouluun vai ei. Osa pääsi, osa ei, moni lahjakas ei edes yrittänyt, jos kotoa ei saanut tukea tai lupaa. Opettaja saattoi vaikuttaa asiaan, mutta isän ja äidin ajatukset usein ratkaisivat loppuelämän suunnan, sillä vain oppikoulun kautta avautuivat ovet korkeakouluun.

– Porukka jakaantui peruuttamattomasti. Neljän vuoden jälkeen kolme neljäsosaa jätettiin ulos pitkästä koulutiestä. Siinä meidät jaettiin kahteen joukkoon varhain ja jyrkästi, Liikanen pohtii.

Liikasen mukaan hänen luokkatovereistaan noin 75 prosenttia jäi lopullisesti kansakoulutielle.

– Ikäluokkani ihmiset ovat pärjänneet eri tavoin ja monet oikein hyvin. Mutta jos sinulla sattui lapsuuden kotiin alkoholismia tai sodan aiheuttamia mielenterveyden ongelmia, silloin kynnys lähteä opiskelemaan oli tehty aika kovaksi, koska kannustus puuttui.

Vasta peruskoulu-uudistus vuonna 1972 muutti Suomen koulutusjärjestelmän.

– Se paransi tilannetta, nykyisin teet valintoja 15-vuotiaana, ja se on ihan eri asia. Nyt ongelma on tämä nuorten miesten tarina, Liikanen sanoo.

Tällä hetkellä Suomen ongelmana on Liikasen mukaan poikien syrjäytyminen ja työttömyys.

– Onko se niin, että koulu ei ota kiinni ihmisestä, joka on käytäntöön suuntautunut? Jotain tässä on tapahtumassa, mikä ei enää ole sattumaa.

Lue laajempi haastattelu Talouselämästä.