Presidentti Sauli Niinistö käyttää vaikutusvaltaansa laajalti venyttäen sitä valtaoikeuksiensa äärirajoille. Näin arvioi tietokirjailija Risto Uimonen uutuusteoksessaan yhtyen toisen uuden Niinistö-kirjan sanomaan.

Maanantaina julkaistussa Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen elämäkertakirjassa Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra (Into) kerrotaan, kuinka presidentti Niinistö on hetkittäin puuttunut sisäpolitiikkaan muun muassa patistamalla työmarkkinajärjestöjä kiky-sopimukseen. Uimonen, jonka teos Sauli Niinistö – Tasavallan presidentti (WSOY) julkaistaan myös tällä viikolla, kommentoi presidentin valtaoikeuksien venyttämistä Ylen Ykkösaamussa tiistaiaamuna.

Uimonen nostaa Niinistön kulissien takaisen vaikuttamisen esimerkeiksi muun muassa Islannin ilmavalvonnan, josta presidentti taisteli eduskunnan kanssa, sekä Naton isäntämaasopimuksen edistämisen.

– Siellä tämä Niinistön näkymätön käsi on taustalla operoinut koko ajan. Sitä näkymätöntä vaikutusvaltaa hän on käyttänyt aika paljon muuallakin, Uimonen sanoi Ylellä tiistaina.

Suomi ja sotilasliitto Nato allekirjoittivat niin sanotun isäntämaasopimuksen syksyllä 2014. Allekirjoittamista edelsi Niinistön, silloisen ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) sekä puolustusministeri Carl Haglundin (r.) eduskunnassa suorittama operaatio, Uimonen kertoo kirjassaan. Poliittisesti tulenarka asia vietiin maaliin vaivihkaa eduskunnan valiokuntien kautta.

Isäntämaasopimus mahdollistaa ulkomaisten joukkojen tulon ja toiminnan Suomessa, jos Suomi tällaisen kutsun Natolle esittää. Yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittaminen oli hyväksytty Suomen turvallisuuspoliittiseksi kumppanuustavoitteeksi eduskunnassa jo 2000-luvun alussa.

Presidentti Niinistö ja ministerit katsoivat vuonna 2014, että isäntämaasopimuksen läpivientiä ei tarvinnut käsitellä eduskunnan suuressa salissa, koska se ei ollut valtiosopimus vaan lisäpöytäkirja, joka pohjautui Suomen ja Naton aiempiin sopimuksiin. Tähän vedoten ulkopolitiikan johto hankki sopimukselle poliittisen tuen eduskunnan ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnista, Uimonen raportoi.

Ulkoministeriö luovutti eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle muistion, jossa kerrottiin muun muassa ministeriön laatimasta oikeudellisesta arviosta, jonka mukaan lisäpöytäkirja ei toisi Suomelle uusia velvoitteita. Varsinaista oikeudellista arviota ei kuitenkaan tosiasiassa kirjaimellisesti oltu laadittu, Uimonen kertoo. Asian on vahvistanut puolustusministeriön apulaisosastopäällikkö Helena Partanen sähköpostissaan eduskunnan tietopalvelulle, Uimonen kertoo. Oikeudelliseksi arvioksi ulkoministeriö tulkitsi eri ministeriöiden ja virkamiehistön poikkihallinnollisen käsittelyn valmistelun aikana.

Ulkopoliittinen johto halusi isäntämaasopimukselle hyväksynnän syyskuun 2014 Nato-huippukokoukseen, jossa Suomi oli määrä hyväksyä puolustusliiton laajennetuksi kumppaniksi. Tämän takia asialla oli kiire.

– Niinistö, Tuomioja ja Haglund eivät halunneet ottaa sitä riskiä, että isäntämaasopimuksen valmistelu pysähtyy poliittisista syistä eduskuntaan, Uimonen kirjoittaa.

Uimosen mukaan sopimuksen hyväksymistä vain valiokuntien kautta auttoi se, että ”niissä tunnettiin luottamusta presidenttiä kohtaan”. Presidentin tapaamiset valiokuntien kanssa, sekä toisaalta Krimin myötä jännittynyt kansainvälinen tilanne, saivat kansanedustajat siunaamaan lisäpöytäkirjan ilman eduskunnan täysistunnon käsittelyä.

Vaikka poliittinen siunaus saatiin, epäilyjä herätti myöhemmin se, että valiokuntien kansanedustajat saivat puhua luottamuksellisesta asiasta vasta sopimuksen valmistuttua. Tämä Nato-kriittinen keskustelu seurasi presidentti Niinistöä aina presidentinvaaleihin 2018 asti. Oikeuskansleri katsoi kuitenkin aikanaan asiasta tehtyä valitusta käsitellessään, ettei valmistelussa ollut toimittu moitittavasti. Hän katsoi lisäksi, kuten ulkopoliittinen johto, ettei puiteasiakirja synnyttänyt Suomelle uusia velvoitteita.

LUE MYÖS:

Kirjaväite: Presidentti Niinistö puhuu suljettujen ovien takana Suomen ”tosiasiallisista turvatakuista”

Kokenut diplomaatti jyrkästi eri mieltä presidentti Niinistön väitetyistä kulissipuheista: ”Tosiasiallisia turvatakuita” ei ole

Uutuuskirja: Näin Sauli Niinistö todella ajattelee Vladimir Putinista – ”Moderni Hannibal”