Matti Vanhasta presidentiksi vuonna 2006 kannattaneet 561 990 äänestäjää ovat vielä olemassa ”valtaosin”, ja ne löytävät ehdokkaansa uudestaan nyt, vaikka gallupeissa kannatus on vielä kahdessa prosentissa.

–Kampanja on rakennettu niin, että tammikuussa ne löytyvät, sanoo Vanhanen Uuden Suomen, Kauppalehden ja Talouselämän yhteishaastattelussa.

Vanhasen laskelmissa hänen galluplukemissaan tapahtuu suurempi värähdys vuodenvaihteen tienoilla, kun tänään keskiviikkona alkavat ensimmäiset tv-tentit on käyty, ja ihmiset ovat löytäneet medioiden vaalikoneille.

–Siitä tulee aina pieni viive, ja jos joulun ja uudenvuoden paikkeilla tehdään gallupeja, niin niissä jo näkyy.

Viime hetkellä presidenttikisan lähtöviivalle ilmestyi keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen. Oman valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi lähteneen Väyrysen on nähty varastavan äänestäjiä myös Vanhasen potista. Keskustan oma ehdokas ei tähän itse usko.

–Väyrynen on kilpailevan puolueen ehdokas ja uskon, että keskustalaiset tämän eron tunnistavat, Vanhanen toteaa.

–Hänellä oli mahdollisuus silloin 1,5 vuotta sitten hakea keskustan ehdokkuutta. Meillä oli pitkä 3–4 kuukauden ehdokasasetteluvaihe ja silloin oletin, että tulee kilpailua puolueen sisältä ehdokaspaikasta, mutta kevään mittaan ei sitten kilpailijoita tullutkaan. Väyrynen oli vahvasti Niinistön kannattaja.

Jatkokautta hakevan Sauli Niinistön kannatus on ollut ylivoimaista. Viime viikolla julkaistussa Alma-tutkimuksessa Niinistöä kannatti 70 prosenttia kantansa kertoneista.

Istuva presidentti Niinistö on ollut vastaehdokkaiden haastettavana nyt lokakuun lopusta alkaen, kun ensimmäiset vaalitentit alkoivat. 12 yhteisestä vaalipaneelista kolme on käyty. Niiden aikana merkittävää muutosta haastajien kannatuksessa ei ole nähty. Ylen gallupissa Niinistön kannatus sen sijaan ponkaisi jo 80 prosentin lukemiin.

–Tämä on sillä tavalla erityinen vaali, että tässä on vähän henkilöfanittamistakin mukana. Se ei ole enää politiikan puolella. Se on parempi, että tutkijat yrittävät avata, mistä siinä ilmiössä on kyse, Vanhanen tuumii.

–Mutta olen aivan varma, että kun äänestäjät vastaavat vaalikoneisiin, niin siellä 80 prosenttia ei tule saamaan Sauli Niinistöä ykköseksi, vaan siellä on paljon muita ehdokkaita, jotka eri syistä ovat äänestäjää lähempänä kuin Niinistö.

Vaalitutkimusten mukaan vaalikoneiden rooli äänestyspäätöksessä on vahvistunut tasaisesti ja niitä käyttävät etenkin nuoret. Alle 35-vuotiaista silti vajaa neljännes sanoo vaalikoneella olleen ratkaiseva merkitys. Vanhemmissa ikäluokissa prosenttiosuus tippuu nopeasti.

Eikö äänestyspäätös tehdä tunteella?

–Ei. Varmaan osalla tunne vaikuttaa siihen, mutta kyllä äänestyspäätöksessä on paljon muustakin kyse.

Niinistöä on äänestänyt kahdesti myös Vanhanen, eli kaksien edellisten presidentinvaalien toisilla kierroksilla. Vuonna 2006 hän testamenttasi julkisesti omat äänensä Niinistölle, kun tämä haastoi silloisen presidentin, Tarja Halosen.

–Silloin halusin vaihtaa presidentin, Vanhanen sanoo.

Hän kiirehtii lisäämään, ettei Halosessa mitään suoranaista vikaa ollut. Vanhasen mukaan Halosella vain oli tuolloin toisenlainen näkemys lähivuosien haasteista.

–Katsoin että seuraavana kuutena vuotena tarvitaan muuta.

Samaan tapaan Vanhanen arvioi itse nyt haastavansa Niinistöä. Suomen ulkopolitiikassa on nyt korostunut lähialueet ja sotilaalliset turvallisuuskysymykset. Vanhanen katsoo, että nyt agendalla tulisi olla vahvemmin globaalit haasteet. Hän moittii Niinistöä siitä, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kanssa ilmastonmuutoksesta puhuttiin vain kiertoilmauksin.

–Jos Yhdysvaltojen presidentin kanssa – silloin harvoin kuin päästään tapaamaan – ei puhuta tästä Suomen ja kansainvälistä politiikkaa 10–15 vuotta hallinneesta teemasta oikeilla nimillä, se kertoo, että jossakin on erimielisyyttä.

Eurooppa ei voi olla afrikkalaisille ”uusi Amerikka”

Vanhasen kampanjan – ja itse asiassa jo edellisen presidentinvaalikampanjan – yhdeksi teemaksi on noussut Afrikka. Keskustan presidenttiehdokas on huolissaan mahdollisesta, muun muassa ilmastonmuutoksen ja nälänhädän ajamasta kansainvaelluksesta.

Hän vertaa nykyistä tilannetta 1800–1900-luvun siirtolaisuuteen, kun arviolta yli 50 miljoonaa eurooppalaista matkasi Atlantin valtameren ylitse Amerikkoihin.

–Asetelma oli silloin toinen, mutta lähtökohta täällä päässä oli sama: oli liikakansoitusta, huonot edellytykset toimeentuloon. Tämä sama voi tapahtua nyt samassa mittakaavassa uudelleen, arvioi Vanhanen.

–Me emme pysty nyt olemaan Afrikalle samanlainen tulevaisuuden maanosa kuin Amerikka oli eurooppalaisille. Meillä ei ole edellytyksiä samanlaiseen vastaanottoon. Me olemme vanha, teollinen manner, missä ei ole sellaiselle työvoimamäärälle vastaanottokykyä. Amerikassa, voi sanoa, preeriaa riitti sekä kaivoksia ja kaupunkeja rakennettavaksi.

–Eurooppa ei pystyisi siihen myöskään poliittisesti. Me näimme, kuinka jo miljoonasta turvapaikanhakijasta poliittiset järjestelmät olivat seota. Täällä ei yksinkertaisesti ole vastaanottokykyä tälle mittakaavalle, sanoo Vanhanen ja toistaa mittakaavaksi vielä kymmeniä miljoonia siirtolaisia.

Ratkaisu on kahtalainen. Yhtäältä Afrikkaan on saatava Vanhasen mukaan yksityisiä investointeja yhtä vahvasti kuin ne, jotka nostivat Aasian maat ”taloustiikereiksi”. Toisaalta Euroopan tulee vahvistaa vastaanottokykyään.

–Koska realismia on se, että me tulemme saamaan paljon maahanmuuttajia Eurooppaan.

Vastaanottokyvyn parantamiseksi EU tarvitsee Vanhasen mukaan lisää yhteistyötä. Nykyisten kontrolloimattomien turvapaikanhakijoiden tuloreittien tilalle tarvitaan Vanhasen mukaan järjestelmä, jossa pakolaisstatus pystytään myöntämään jo Afrikan puolella. Se tarkoittaisi myös sitä, että Euroopan maat sitoutuisivat vastaanottamaan järjestelmän kautta pakolaisia.

–Siinä on kummallinen paradoksi, kun eniten maahanmuuttoa kritisoivat kannattavat kaikkein vähiten tehokkaita keinoja, joilla haetaan unionin yhteistyön tiivistämistä, yhteisvastuuta ja maakohtaisten kiintiöiden asettamista. Tällaisissa kysymyksissä unionin yhteistyötä pitää tehostaa.

Sellaisissa kysymyksissä kuin taloudellinen yhteisvastuu EU:n yhteistyötä ei pidä syventää nyt liittovaltiosta puhumattakaan. Saksan demarijohtaja Martin Schulz kohahdutti äskettäin juuri ehdotuksellaan, että halukkaiden EU-maiden tulisi edetä kohti liittovaltiota. Ulkopuolelle jäävät maat saisivat jäädä ulkopuolelle, Schulz löylytti.

Vanhanen vihjaa, että Schulzin ehdotuksessa on mukana enemmän poliittista intohimoa kuin realismia. Vähän kuin europrojektissa, hän katsoo.

–En kannata liittovaltiota, ylivoimainen enemmistö jäsenmaista ei kannata liittovaltiota. Sillä ei ole kerta kaikkiaan kannatusta. Unioni on omanlaisensa kansavälinen yhteisö, jossa noudatetaan yhteisömetodia päätöksenteossa. Se on sekoitelma perinteistä kansainvälistä järjestöä ja tiiviimpää yhteisöä. Sille ei ole valtio-opissa määritettä. Sen takia siitä on hyvä puhua unionina.

–Euro laitettiin aikoinaan liikkeelle poliittisena projektina. Siihen liittyviä kysymyksiä on vielä 20 vuoden jälkeenkin ratkottu. Se on esimerkki projektista, jolla tapaa yhteistyöhankkeita ei pidä viedä eteenpäin. Pitäisi tehdä kerralla valmiimpaa, Vanhanen toteaa ja muistuttaa vastustaneensa eurojäsenyyttä.

Oman terveytensä Vanhanen vakuuttaa kestävän. Kysymys nousi esille, kun hän joutui keskeyttämään kampanjoinnin ja jättämään yhden vaalitentin väliin sydämen rytmihäiriöiden vuoksi. Vanhanen oli sairaalassa yhden viikon.

Vanhanen tunnustaa, että terveys oli yksi osasyy sitä kokonaisharkintaa, mikä sai hänet luopumaan keskustan puheenjohtajuudesta ja pääministerin tehtävistä joulun alla 2009. Tuolloin vaivaa oli varpaiden hermoradoissa, jotka aiheuttivat kipuja.

Jalat on hoidettu ja sydäntä hoidetaan lääkkein sekä ensi viikolla sähköhoidolla.

Oletteko riittävän hyvässä kunnossa tasavallan presidentin tehtävään kuudeksi vuodeksi?

–Kuusi vuotta kyllä. Olen paljon puhunut kanssaihmisten kanssa joilla on rytmivaivoja ollut, että ne on hoidettavissa.