Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melin arvioi, että tulehtunut työmarkkinatilanne vaatii koviakin palkankorotuksia ay-liikkeen lepyttämiseksi. EK:n päätös keskusjärjestösopimusten irtisanomisesta on saanut työntekijäpuolen varpailleen.

– Nyt tarvitaan palkankorotuksia. Se, että liitot pitävät isoa ääntä, on osa valmistautumista ensi syksyn liittokohtaiseen sopimuskierrokseen, Melin sanoo Uudelle Suomelle.

Ay-liikkeen aktiivi, pääluottamusmies Petri Partanen (sd.) totesi maanantaina, että kilpailukykysopimusta tuskin olisi tullut, jos olisi tiedetty, että Elinkeinoelämän keskusliitto EK irtisanoutuu keskusjärjestötason sopimisesta. Hän kokee tulleensa petetyksi ammattiyhdistysliikkeen päättäjänä.

Työmarkkinoihin perehtyneen professori Melinin mielestä EK olisi voinut hoitaa irtisanoutumisensa tyylikkäämmin.

–EK olisi voinut jo etukäteen neuvotella liittojen kanssa siitä, että irtisanotaan, mutta hoidetaanko jatkossa asiat näin. Tällainen perinteisen sopimisen kulttuuri oltaisiin voitu viedä tässä kohtaa jo pidemmälle.

Hän kuitenkin huomauttaa, että emme tiedä, mitä julkisuudelta piilossa on puhuttu. EK on jo pidempään valmistautunut siihen, että se ei olisi työmarkkinoiden sopijaosapuoli, vaan liitot.

–Tässä kohtaa EK:n valitsema linja ei ole ollut paras mahdollinen. Se on ollut hyökkäävä ja haastava. Tässä kohtaa ay-liikkeen reaktiot ovat ihan ymmärrettäviä.

Melin muistuttaa työ- ja kasvusopimuksesta, jossa sovittiin palkansaajille palkankorotukset lähelle nollaa vuosiksi eteenpäin. Myös eläkeuudistuksessa ammattiyhdistysliike teki isoja myönnytyksiä. Näiden sopimusten jälkeen viime vuonna saatiin aikaan vielä kilpailukykysopimus, jossa työntekijöiden työaikaa lisättiin ilman palkan nostamista. Nämä päätökset tehtiin työllisyyden parantamiseksi, koska taloustilanne on ollut heikko. Nyt taloudessa näkyy lievää piristymistä.

–Meillä ollaan selvästi työntekijäosapuolella tilanteessa, jossa työntekijät eivät voi enää lähteä nollasopimiseen. Katsotaan, että talous on lähtenyt nousuun ja työntekijät ovat antaneet kiky-sopimuksessa ja muissa ratkaisuissa oman kortensa ihan riittävällä tavalla työllistämisen ja talouden kohentamiseen, Melin kertoo.

Hän arvioi, että syksyllä käydään perinteinen liittokierros, johon vaikuttavat taantuman aikana ja työmarkkinakentän neuvotteluiden yhteydessä kasaantuneet jännitteet.

–Näen, että on tulossa aika jännitteinen liittokierros ainakin näin alkuvaiheessa. Saattaa se olla, että syksyn aikana löytyy yhteinen sävel, se on monesti löytynyt. Sopimukset tehdään sujuvasti ilman suurempia kriisejä, mutta nyt varmaan sanaa kalistellaan aika kovaa tässä keväällä, kun on kunnallisvaalitkin tulossa, Melin sanoo.

Korkeasti koulutettujen työmarkkinajärjestö Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder vaati eilen sunnuntaina, että hallituksen on pysyttävä pois työmarkkina- ja sopimuspöydistä, koska aiemminkaan hallituksen puuttuminen asioihin ei ole tuottanut toivottavaa tulosta.

Melinin mielestä pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus on ”hyvin systemaattisesti halunnut reivata suomalaista työmarkkinajärjestelmää”.

–Se haluaa lisätä työmarkkinajärjestöjen vastuuta keskinäisestä sopimuksesta ja irrottaa hallituksen tästä 1960-luvun lopulla rakennetusta kolmikantaisesta päätöksenteosta. Tämä hallitus haluaa romuttaa suomalaisen sosiaalisen korporatismin, tai ainakin muuttaa sen mallin johonkin muuhun suuntaan, Melin sanoo.

–On ihan selvää, ja ymmärrän hyvin, että ay-liike katsoo tämän hallituksen tekemisiä karsaasti, koska se on selvästi puolensa valinnut. Hallituksen kannanotot ja hallituksen toimenpiteet ovat olleet sen kaltaisia, että ne tukevat työnantajien tavoitteita ja pikemminkin niin, että ne ovat olleet ay-liikkeelle myrkkyä juotavaksi, hän toteaa.

Miltä tulevaisuus näyttää työmarkkinoilla?

Melinin mukaan odotettavissa on isojenkin palkankorotusten vaatimista. Työmarkkinat ja palkanmuodostus ovat muuttumassa vientivetoisemmiksi.

–Ammattiliitot eivät huvikseen mihinkään lakkoihin mene. He tulevat vaatimaan nähdäkseni aika reiluakin palkankorotusta, joista sitten neuvotellaan. Näen, että tämä tulee leipomaan meille uudenlaisen Suomen mallin, tai ainakin ensiaskelia kohti uudenlaista Suomen mallia, jossa vientialat tulevat toimimaan neuvotteluissa suunnannäyttäjänä ja sopimusrajojen tai palkankorotuksen suunnannäyttäjänä, Melin toteaa.

Hän uskoo, että paikallisen sopimisen rooli tulee korostumaan, mutta se ei tule yhdellä kierroksella vaan asteittain.

–Sehän on yksi myytti, että meillä ei paikallisti sovita mitään. Me olemme jo vuosikymmeniä sopineet paikallisesti. Sen merkitys tulee asteittain pikkuhiljaa lisääntymään, Melin sanoo.

Voiko paikallisesta sopimisesta olla työntekijän näkökulmasta jotain hyötyä?

–Jos on tasaväkisiä kumppaneita niin mitä lähempänä päätöksenteko tapahtuu, sitä parempi. Jos on tasaväkinen neuvotteluasetelma, se on hyvä, mutta tässä kohtaa on niin, että meillä neuvotteluasetelma on hyvin epäsymmetrinen. Työnantajalla on paikallisella tasolla paljon vahvempi kuin työntekijät. Ennen kuin saadaan tänne jotenkin pelittävät tasavertaiset neuvotteluasetelmat, niin kauan se on vaikeaa, Melin vastaa.

Työntekijäpuolella pelätään hänen mukaansa, että paikallista sopimista käytetään ”pikemminkin dumppaamiseen kuin työntekijöiden näkökulmasta asioiden kehittämiseen”.

Voidaanko paikallinen sopiminen tehdä niin, ettei se ole ”dumppaamista tai huonontamista”?

–Silloin [voidaan], jos paikallisella tasolla ammattiliitot tai työntekijöiden neuvotteluvoima on riittävän vahvaa. Tällä hetkellä työntekijät ovat luvattoman heikoilla. Tällä hetkellä näen sen ongelmallisena, Melin vastaa.

Hän muistuttaa, että yksittäinen työntekijä on aina heikompi kuin 50 000 tai 100 000 työntekijän yhteinen rintama.

Hän toivoo työmarkkinaosapuolilta ja hallitukselta kärsivällisyyttä uuden toimintatavan löytämiseksi.

–Parisuhteessa sanotaan, että puhukaa toisienne kanssa, niin tässä ainoa vinkki on, että eteenpäin tästä ei pääse kuin keskustelemalla ja neuvottelemalla. Kärsivällisyyttä, Melin vastaa.