Puuenergia on hyvä juttu pyrkimyksessä korvata fossiiliset polttoaineet, mutta puulla voi mennä myös pieleen, viestittää Suomen ympäristökeskuksen eli SYKE:n tutkimusprofessori Jari Liski suomalaisille päättäjille.

Bioenergian ilmastovaikutuksia tutkiva Liski huolestui luettuaan Uuden Suomen jutun siitä, kuinka kotimaiset europarlamentaarikot perustelevat huoltaan biomassan kestävyyskriteerien laajentamisesta EU:ssa. Hän epäilee, että meppien argumentit eivät ensinnäkään riitä suojelemaan Suomen etua EU-neuvotteluissa ja toisaalta, että Suomen virallinen linja ei kaikilta osin ole suojelemisen arvoinenkaan.

Lue myös: Suomi kovassa paikassa EU:ssa – ”Kukaan muu ei meitä puolusta”

Bioenergian kestävyyskriteerien määrittelyä pidetään Suomen kannalta erittäin merkittävänä asiana, koska se voi johtaa siihen, että puusta valmistettua biomassaa ei jatkossa enää kohdeltaisi täysin uusiutuvan tai ainakaan päästöttömän energian lähteenä. Puuenergia on keskeinen Suomen uusiutuvan energian käytön tavoitteiden ja muun muassa kansallisen biotalousstrategian kannalta.

– Jos käy niin, että puuta ei luokitella uusiutuvaksi kaikilta osin, niin se on Suomelle ongelmallista, professori Liski sanoo Uudelle Suomelle.

Hänen mukaansa keskustelua aiheesta käydään Suomessa kuitenkin virheellisin perustein ja yksiulotteisesti, koska asiassa nähdään vain kaksi vaihtoehtoa: täysi päästöttömyys tai päästöllisyys.

– Mitä jos puu luokitellaankin uusiutuvaksi energiaksi ja päästöt huomioidaan jollain muulla tavalla siinä ohella? Ei sen tarvitse välttämättä olla niin, että jos puulle lasketaan päästöjä, niin sen uusiutuvuus-status putoaa samalla pois, Liski pohtii.

Keskustelua häiritsee osaltaan se, että ”uusiutuva” energia ja ”päästöttömyys” nähdään usein synonyymeinä, mitä ne eivät oikeastaan ole. Esimerkiksi puuenergia on kiistattomasti uusiutuvaa, mutta päästötöntä se ei ole. Puuta poltettaessa vapautuu hiilidioksidia ja lisäksi metsän hakkuut pienentävät niin sanottua hiilinielua, mikä myös kasvattaa päästöjä.

– Kun on laskettu, paljonko päästövaikutuksia tulee energialle, joka tuotetaan varta vasten energiantuotantoa varten hakatusta puusta, niin ne ylittävät fossiilisten polttoaineiden päästövaikutukset, Liski sanoo.

Näin voi käydä, vaikka tuotannon lähtökohtana olisi esimerkiksi hakejätteen ja energiapuun käyttö, jos elävää puuta joudutaan käyttämään muun tuotannon tukena.

Kuitenkin sekä Suomen hallitusohjelmassa että biotalousstrategiassa lähdetään siitä, että puuenergia on hiilineutraalia ainakin Suomessa, jossa riittää metsää ja hiilinielua.

– Onko tämän tavoitteen kanssa tutkimustieto ristiriidassa? Luonnontieteellisen tutkimuksen kanssa on, Liski sanoo.

Kuitenkin puuenergiaa on monenlaista.

– Jos se tehdään fiksusti niin päästään hyviinkiin päästövähennyksiin. Mutta jos se tehdään huonosti, niin sillä päädytään energiayksikköä kohti ihan karmeisiin tuloksiin – päästömielessä pahempiin kuin fossiilisilla polttoaineilla, vaikka biopolttoaine onkin uusiutuva polttoaine, Liski jatkaa.

Suomen linjasta kiinni pitämisen tärkeyttä ovat viime aikoina korostaneet muun muassa elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) ja biopolttoaineita tuottavan ST1-yhtiön perustaja Mika Anttonen.

Lue myös: St1-miljardööri lataa suorat sanat: ”Nyt nyrkkiä pöytään – Sinisilmäiset suomalaiset tekevät kaiken, mitä EU käskee”

– Elinkeinoelämässä varmaan aika suuri enemmistö on sitä mieltä, että jos puun polttaminen luetaan päästöttömäksi ja hiilineutraaliksi, niin se olisi Suomen kannalta etu, Liski sanoo.

– Luonnontieteestä tälle Suomen ajamalle kannalle ei valitettavasti löydy tukea.

Suomalaiset europarlamentaarikot ovat merkittävässä roolissa kansallisen edun kannalta, kun kestävyyskriteerejä pohditaan EU:ssa. 13:sta mepistä yksitoista pohti äskettäin Uudessa Suomessa hankkeen riskejä Suomelle. Liski sanoo, että hän oli ”vähän pettynyt siihen tiedon tasoon, joka näillä mepeillä oli”. Tästä voi hänen mielestään syyttää myös tiedeyhteisöä ja sen tiedonvälitystä.

– Moni mepeistä toistaa sitä ajatusta, että koska Suomen metsätalous on [kokonaisuutena] kestävää, niin ei tästä pidä nyt Suomelle mitään lisäharmia tulla. Jos tämä on se pääargumentti, niin joku, joka tietää asiasta enemmän, voi olla keskustelussa vahvoilla, Liski sanoo.

Suomen metsätalous onkin kokonaisuutena – valtion tasolla – kestävää, mutta se ei ole biomassan kriteerien kannalta olennaista. Kriteereissä on kyse bioenergian alan tuotteiden kestävyydestä, ei EU-maiden erilaisista olosuhteista ja kansallisista päästötavoitteista, Liski korostaa.

– Näissä kestävyyskriteereissä keskustellaan sen tuotteen tuottamisen kestävyydestä. Siinä mielessä se, että suomalainen metsätalous kiistatta on monien kriteerien mukaan kestävää, ei välttämättä ole siinä keskustelussa se kaikkein vahvin argumentti, Liski jatkaa.

– Meillähän on hyvä metsätalous kokonaisuudessaan, mutta energiantuotannossa relevantteja ovat tuotekohtaiset päästörajat.

Lisäksi meppien perusteluissa viitattiin Liskin mukaan väärin muun muassa kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ohjeisiin.

– IPCC ei ohjeista, että minkään biomassan polttaminen pitäisi lukea päästöttömäksi, vaan että se lasketaan energiasektorin päästöjä laskettaessa päästöttömäksi, kunhan otetaan huomioon sen aiheuttamat muutokset ympäröivään ekosysteemiin – peltoon tai metsään, Liski sanoo.

Valtaosa mepeistä otti Liskin mielestä huomioon vain kansallisen edun, ei kestävyyskriteerien tarkoitusta.

– Kriteerejä tehdään siksi, että bioenergian ilmastovaikutukset olisivat hyvät ja että se osaltaan auttaisi ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä, Liski sanoo.

Toisaalta hän ymmärtää huolta esimerkiksi siitä, että bioenergian sääntely voi kriteerien myötä lipsahtaa yli. Esimerkkinä hän mainitsee, että hakkuualalta kerättävien kantojen ilmastovaikutus voitaisiin katsoa suuremmaksi kuin oksien (kannot sitovat hiilidioksidia tehokkaammin itseensä).

– Jos se, että hakkuualalta ei saa ottaa kantoja lainkaan [polttoon], aiheuttaa sen, ettei kannata hakea niitä oksiakaan, niin silloin ilmaston kannalta onkin lopulta huonompi asia se, että kannot jätetään sinne. Eivät nämä asiat ole mustavalkoisia. Ja tässä syntyy ihan aito huoli siitä, voidaanko tähän kehittää hallinnollisesti siedettävän yksinkertaiset säännöt, Liski pohtii.

– Mutta tämä ei tarkoita, että ilmastoasioihin ei pitäisi kiinnittää ollenkaan huomiota. Ja sehän on tämä Suomen virallinen linja, että kaiken pitää olla päästötöntä.

Hän arvioi, että tämä linja – ja sen saaminen läpi EU-neuvotteluissa – ei välttämättä lopulta edes olisi Suomen ja suomalaisten energiayritystenkään etu. Esimerkiksi Keski-Euroopassa, jossa biomassa on pakosti tuontitavaraa maista, joissa sen tuotanto ei ole yhtä kestävää kuin Suomessa, siihen suhtaudutaan kielteisesti.

– Miten valmiita kuluttajat ovat ostamaan sellaista bioenergiaa, josta tiedetään, että ilmastovaikutukset eivät ole kaksiset? Liski kysyy.

– Jos Suomi perustaa ilmastoystävällisten metsätuotteidensa teon johonkin kansallisiin erityisolosuhteisiin, niin tällaisia ratkaisuja on vaikeampi viedä muihin maihin, joissa nämä erityisolosuhteet eivät ole voimassa eikä niitä tunneta.

Jos puuenergia luokiteltaisiin yksioikoisesti päästöttömäksi, ei kannustettaisi ”oikeasti ilmaston kannalta hyvään ja tehokkaaseen puunkäyttöön” ja siihen tähtäävien tekniikkojen kehittämiseen, Liski toteaa.

Hän ei näe mahdottomaksi, että EU:ssa syntyisi kompromissitulos, jossa määrittely voisi olla jotain muuta kuin joko-tai-vaihtoehto akselilla päästötön–päästöllinen. Liskin mielestä tällaisenkin lopputuloksen mahdollisuus kannattaisi ottaa huomioon.

– Jos lopputulos meneekin tähän suuntaan, että erilaiselle puulle on erilaiset päästölaskelmat, niin mitä se Suomelle tarkoittaa? Liski esittää pohdittavaa päättäjille.