Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallintoylilääkäri ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen huomauttaa Puheenvuoron blogissaan , että sote-keskustelussa on yllättävän vähälle huomiolle jäänyt se, että kuntien ja sairaanhoitopiirien toimintojen siirtämisessä maakuntiin on kyse jättimäisestä fuusiosta.

Soten suurimmat kustannukset voivat Lehtosen mukaan kuitenkin syntyä juuri tästä jättifuusiosta.

–Hässäkän keskellä voi olla vaikeaa myös ylläpitää sote-henkilöstön työmotivaatiota. Työmotivaatio riippuu paljon siitä, kuinka paljon kukin pystyy omiin töihinsä vaikuttamaan ja yhtenä vaarana sote-uudistuksessa on, että sote-ammattilaisen vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä vähenevät. Jos yli 200 000 maakuntien sote-ammattilaista ei joka hetki tiedä mitä heidän muuttuneessa toimintaympäristössä tulee tehdä, syntyy nopeasti valtavia tuottavuuden menetyksiä. 40 euron tuntipalkalla laskien jokainen ihmettelyyn kulutettu tunti tuolla henkilömäärällä maksaa 8 miljoona euroa. Jos tavoitteena on kolmen miljardin euron kustannussäästö 10 vuoden periodilla eli vuositasolla noin 300 miljoonaa euroa, ei hukkaa sote-henkilöstön työpanokselle saisi vuodessa tulla yhtä työviikkoa, tai soten säästötavoite hukataan saman tien, hän kommentoi.

Lehtonen muistuttaa, että sote-uudistuksen tavoitteena on hillitä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvua. Kolmen miljardin säästöarvion perustana on integroiduista sosiaali- ja terveyspalveluista esimerkiksi Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä saadut kokemukset.

–Integraation tuomien kustannussäästöjen lisäksi toisena säästöjä tuovana mekanismina on pidetty kilpailun kautta saatua toimintojen tehostumista. Ongelmana vain on, että integraatio ja kilpailu ovat monelta osin vastakkaisia mekanismeja ja niiden onnistunut toteuttaminen yhtä aikaa on hyvin vaikeaa. Jos kilpailu toteutetaan yksityisten yritysten kautta, pyrkivät yksityiset yritykset yleensä myös kasvattamaan markkinaa, mikä osaltaan vaikeuttaa säästöjen aikaan saamista, Lehtonen huomauttaa.

Kolmas soteen liitetty säästömahdollisuus liittyy hänen mukaansa laitosvaltaisen hoidon vähentämiseen erityisesti kuntoutuksessa.

–Ongelmana kuitenkin on, että sote ei rahoitusmekanismillaan suoraan tue laitosvaltaisuuden vähentämistä. Kuntoutuksen rahoitus jää sotessa edelleen monikanavaiseksi, jossa maakuntien lisäksi toimintaa rahoittavat Kela sekä yksityiset vakuutuslaitokset esimerkiksi lakisääteisten tapaturmavakuutusten korvaaminen kuntoutustoimintojen osalta. Olemassa olevat (usein yksityiset kuntoutuslaitokset) pyrkivät toisaalla varmistamaan toimintansa jatkumisen aktiivisesti markkinoimalla palvelujaan eri rahoittajille eikä niillä ole kannustimia oman laitosvaltaisen toimintamallinsa purkamiseen, Lehtonen toteaa.

Hän nostaa esiin myös sen, että it-järjestelmien osalta sote-keskustelussa on tuotu esiin 1-2 miljardin euron investointitarve järjestelmien integraatioon ja uusien järjestelmien kehittämiseen.