Suomen julkinen sektori on kasvanut niin suureksi, että Suomi ei enää muistuta markkinataloutta. Näin väittää Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén, jonka mukaan valtion menotason jatkuvan nousun mysteeriin on puututtava pikaisesti kansan ”parkumisesta” huolimatta.

–Viimeisen kymmenen vuoden aikana julkiset menot ovat meillä kasvaneet kerta kaikkiaan liian paljon, Virén sanoo Uudelle Suomelle.

–Ei me pystytä rahoittamaan näin isoa julkista sektoria.

Virénin mukaan hallituksen olisi ensin jäädytettävä menotaso ja sitten aloitettava asteittaiset leikkaukset. Hän sanoo vasta sitten uskovansa hallituksen tosissaan pyrkivän eroon kestävyysvajeesta, kun se ilmoittaa jäädyttävänsä tulonsiirrot kuten eläkkeet, lapsilisät ja opintotuet nykytasolleen.

Tällä hetkellä kehitys on päinvastainen. Kansaneläke ja Kelan tuet nousevat indeksin mukana, ja syksyllä 2014 myös opintotuki sidotaan indeksiin.

–Indeksiin. Ei ymmärrä, Virén sanoo.

Hänen mukaansa poliitikot eivät säästöpuheista ja hallituksen tällä viikolla kasaamasta rakennepaketista huolimatta uskalla keskustella tulonsiirroista, joilla menojen kasvuun voitaisiin tehokkaasti puuttua.

–Kaikki tulonsiirrot pitäisi jäädyttää. Piste, Virén sanoo lisäten, että myös työmarkkinaosapuolten sopu 20 euron palkankorotuksista oli ”liikaa, tietenkin”.

–Ei meillä ole varaa nostaa palkkoja penniäkään.

Julkiset menot kohta yli 60 %

Taloustieteilijä Tuomas Malinen nosti eilen Uudessa Suomessa esiin EU-komission tilastot, joiden mukaan Suomen valtion menojen osuus bruttokansantuotteesta on jo lähes suurin EU- ja OECD-maissa. Ensi vuonna Suomen julkinen sektori olisi komission ennusteen mukaan jo suhteellisesti suurin, ohittaen muun muassa Kreikan.

Professori Virén jakaa Tuomas Malisen huolen. Hän korostaa, että aivan viime vuosina kehitykseen on vaikuttanut merkittävästi taantuman aiheuttama bkt:n sukellus. Isoa kuvaa se ei Virénin mukaan kuitenkaan muuta.

–Kun julkiset menot alkavat pikkuhiljaa lähestyä 60 prosenttia [bruttokansantuotteesta] niin ei se hirveän paljon muistuta markkinataloutta. Ihmettelen tätä suomalaista kehitystä ja sitä, miten vähän huomiota julkisten menojen määrään kiinnitetään, Virén sanoo Uudelle Suomelle.

–Jos ollaan julkisissa menoissa yli 55 prosentin, niin diagnoosi on selvä: menot ovat liian isot. Ajatus siitä, että ongelma olisi ratkaistavissa tuloja keräämällä, ei ole realistinen.

Virén ottaa vertailukohdaksi Saksan, jonka kanssa Suomen tulisi olla ”samalla hehtaarilla”. Näin ei kuitenkaan ole.

Suomessa julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on tänä vuonna jo noin 57,9 prosenttia. Ensi vuoden ennuste on yli 58 prosenttia.

–Saksassa luku on noin 45 prosenttia. Se on yli kymmenen prosenttiyksikköä pienempi kuin meillä, Virén sanoo.

Näin tullaan Virénin olennaisimpaan kysymykseen.

–Mikä on se ongelma, minkä takia me ei tulla samalla julkisen sektorin koolla toimeen kuin Saksassa? Mikä siinä saksalaisessa mallissa on sitten niin hirveän huonosti, että Suomen pitää käyttää yli kymmenen prosenttiayksikköä enemmän kokonaistuotannosta julkiseen sektoriin? Virén kummastelee.

–Kyllä Saksassa hyvinvointivaltio toimii kuitenkin.

Toisessa vertailukohdassa, naapuri Ruotsissa, julkinen sektori on noin 50 prosenttia bkt:sta. Vielä kymmenen vuotta sitten Suomenkin luku oli 50 prosentin kieppeillä. Virénin mukaan tätä vasten poliitikkojen ja median huoli palvelujen alasajosta Suomessa näyttää erikoiselta.

–Ei Suomessa ole ajettu julkista sektoria alas vielä yhtään.

Säästötarve 20 miljardia euroa

Hallitus yrittää puuttua kestävyysvajeeseen ja budjettialijäämän kasvuun parhaillaan viimeistelemällään rakennepaketilla. Paketin merkittävin säästötavoite on kuntien tehtävien vähentäminen noin miljardilla eurolla.

Miljardisäästöä on pidetty etenkin kuntakentässä massiivisena säästönä. Virénin vertailussa summa alkaa näyttää pieneltä. Hän laskee, että säästöjä tarvittaisiin noin 20 miljardin euron edestä, jos julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta haluttaisiin laskea Saksan tasolle.

Suomen rakennealijäämän arvioidaan olevan vajaat viisi prosenttia bruttokansantuotteesta eli vajaat kymmenen miljardia euroa. Saksan julkinen sektori sen sijaan on suhteellisesti kymmenen prosenttia pienempi kuin Suomen.

–Lasku Saksan tasolle tarkoittaisi sitä, että puhutaan 20 miljardista eurosta. Nyt kun on näitä hallituksen ratkaisuja, niin siellähän yleensä operoidaan muutamilla kymmenillä miljoonilla euroilla, Virén naurahtaa.

Hän korostaa, että kymmentä miljardia ei pidä eikä voi leikata tänään. Mutta menojen kasvun täytyy loppua.

–Tämä meno joka on jatkunut koko 2000-luvun ei kerta kaikkiaan voi jatkua. Yksinkertaisin ratkaisu on se, että menot kerta kaikkiaan jäädytetään, Virén sanoo.

Tämän jälkeen leikattavaa tulisi etsiä ensimmäisenä sieltä, missä ne ovat 2000-luvulla eniten kasvaneet, Viren sanoo.

Hallituksen rakennepaketista Virénille tulee ”tuskainen olo”. Hän epäilee, että tulevat säästötoimet ovat sanahelinää ja vaikutukset liian hitaita, koska säästöpäätökset tullevat voimaan vasta vuoden 2014 syksystä tai 2015.

Perusongelma on Virénin mielestä hallituksen ohjelma ja keväällä 2011 valitut talousennusteet.

–Jos silloin oli sata skenaariota valittavana, niin hallitus valitsi kaikkein optimistisimman skenaarion. Ensi vuonna meillä on bkt:n kasvu kymmenen prosenttia jäljessä siitä, miten keväällä 2011 optimistisesti arvioitiin, Virén sanoo.

Virénin mielestä on ”suurinta idiotismia” kuunnella, haluaako kansa leikkauksia. Hän arvioi hallituksen toimettomuuden johtuvan osittain siitä, että poliitikot pelkäävät kuollakseen kansan reaktiota säästöpäätöksiin.

–Yksi konkreettinen toimi voisi olla, että kielletään Ilta-Sanomien ja Iltalehden toimittaminen eduskuntaan kuukaudeksi, Virén sanoo.

–Jos ei sitä parkumista uskalleta kuunnella niin sitten on parempi, ettei lueta lehtiä ollenkaan.

Virén muistuttaa presidentti Mauno Koiviston sanoneen aikoinaan, että hän joutuu puolustamaan hallitusta sitä itseään vastaan.

–Hallituksen pitäisi nyt puolustaa kansaa niitä kansalaisia itseään vastaan, Virén sanoo.