Suomen historiassa kriisit ovat yleensä johtaneet ”suurkapitalismin” uusiutumiseen, ja tällaisessa käännekohdassa voimme olla nytkin koronakriisin myötä, arvioi Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja, professori Mika Pantzar eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamassaan artikkelissa.

Tulevaisuusvaliokunnan maanantaina julkaisema raportti ”Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä” kerää yhteen tulevaisuusvaliokunnan kevään 2020 aikana käsittelemät asiantuntijalausunnot COVID-19-pandemiasta. Pantzar käy kirjoituksessaan läpi koronakriisin mahdollisia vaikutuksia kuluttajan näkökulmasta.

”Suomen historiassa kriisit ovat yleensä johtaneet suurkapitalismin uusiutumiseen. 1800-luvun puolenvälin nälkävuodet synnyttivät modernin maatalouden, jossa viljan viljelyn ohelle kehitettiin nykyaikaista maidonjalostusta ja meijeriteollisuutta. Vastaavasti 1940-luvun raskaat sotakorvaukset synnyttivät modernin metalli- ja konepajateollisuuden ja 1990-luvun lama tietoteollisen ekosysteemin”, Pantzar kirjoittaa.

”Stockmannin, Valion, Koneen ja Nokian juuret löytyvät kriisivuosilta. Miksi 2020 luvun kriisi olisi erilainen?”

Pantzarin mukaan ”suurkapitalismin käännekohdissa, jota ehkä nyt olemme todistamassa, katse tulee kohdistaa bruttokansantuotteen kaltaisista nopeasti vaihtelevista virtasuureista hitaasti kumuloituvaan varallisuuteen kestävän hyvinvoinnin ja myös uuden nousun lähteenä”.

”Laaja-alaisen varallisuuden kirjanpito korostaa kriisiajan huolenpitoa yhteiskunnan elintärkeistä ydintoiminnoista. Esimerkiksi maksuliikennettä voidaan pitää yhtenä verenkiertojärjestelmänä, jonka ei pidä antaa romahtaa missään olosuhteissa. Sama koskee myös fyysistä liikennettä, kommunikaatioyhteyksiä, vesi- ja sähköhuoltoa.”

Pantzarin mukaan koronakriisi horjuttaa uskoa maailman hallittavuuteen, ja voi siksi tarkoittaa käännekohtaa maailmantalouden 150-vuotiseen linjaan, joka on ollut yhä suurempien talousyksiköiden synty.

”Koronakriisi palauttaa työtä lähemmäksi markkinoita ja paikallisuudesta tulee myös myyntivaltti. Tuotantoketjut lyhenevät”, hän kirjoittaa.

”Koronakriisin pitkittyessä ja taloudellisen laman myötä voi syntyä ideologioita ja ratkaisuja, joiden avulla muutoksen nopeutta hidastetaan. Tällaisia mahdollisia ratkaisuja ovat esimerkiksi kriittisten kytkentöjen vähentäminen paikallistamalla kriisien seuraamukset (eli suurien teknisten järjestelmien välttäminen), opportunismin ja oman edun ajamisen tekeminen kalliiksi, virheystävällisten teknologioiden ja paikallisten suojelujärjestelmien syntyminen.”

”Halpatyövoima mahdollisti suomalaisen kuluttajan korkean elintason - sille voi tulla loppu”

Koronakriisin seurauksia saattaa olla muun muassa ulkomaisen ”puoli-ilmaisen työvoiman loppu”, Pantzar hahmottelee. Se tarkoittaisi samalla kuluttajahintojen suhteellista muutosta.

Professorin mukaan on mahdollista, että halpatyövoiman varaan rakennettu maailmantalous tulee nyt kyseenalaistetuksi samalla tavalla kuin ”mustan surman” aikaan feodaaliyhteiskunnan murtuessa.

”Ukrainalaiset maataloustyöntekijät, marjojen thai-poimijat tai kiinalainen halpatyövoima ovat mahdollistaneet suomalaisen kuluttajan korkean elintason halpojen hintojen ansiosta. Mikäli työvoiman ja tavaran halpaliike pysähtyy koronakriisiin, suhteelliset hinnat muuttuvat ja kuluttajien käyttäytyminen muuttuu. Omatuotanto muuttuu houkuttelevammaksi. Maatiloilla aletaan kerätä vihanneksia ja mansikoita aikaisempaa kalliimmalla työvoimalla. Tämän seurauksena kaupunkilaisten ostamien mansikoiden ja muiden maataloustuotteiden hinnat nousevat. Pitkän aikavälin seuraukset voivat olla suurempia. Tehdasmainen kaupunkiviljely esimerkiksi maan alla led-valojen avulla yleistyy ja pelloille tulee samanlaisia robotteja kuin metsänkorjuussa”, Pantzar kirjoittaa.

1990-luvun lamasta kärsivät erityisesti kestokulutushyödykkeitä myyvät alat kuten auto- ja kodinkonekauppa, ja esimerkiksi vaatekauppa muuttui kirpputorien vallatessa alaa. Vastaavanlaisia muutoksia voi seurata nyt.

”Luultavasti verkkokaupan kymmenyksen osuus koko vaatekaupasta kasvaa roimasti, jos koronan uhka jatkuu pitkään. Viruspelkoiselle ihmiselle kirpputorit tai yleisemminkin jakamistalous saattavat kuitenkin olla tiensä päässä. Ruuan verkkokauppa ei tule saamaan samaa jalansijaa kuin näytti koronakriisin alkuvaiheessa. Ongelma on tuoretuotteiden vastaanottaminen. Työolojen normalisoituminen ja etätyön väheneminen tekevät ruuan jakelusta vaikeampaa, kun kotona päivystys vähenee. On kuitenkin mahdollista, että ruuan kotiinkuljetus on saanut kuluttajat havahtumaan, kuinka mittava ajallinen ja taloudellinen uhraus kaupassakäynti on”, Pantzar kirjoittaa.

Hän arvioi lisäksi, että yhteiskunta voi kriisin myötä tulla jälleen ”näkyväksi”.

”Markkinatalouden myötä 1980-luvulta alkaen Suomessa yleistyi käsitys, jonka mukaan me kaikki olemme oman onnemme seppiä. Yrittäjistä tuli sankareita ainakin puheiden tasoilla. Koronakriisin myötä havahduttiin siihen, että kansakunta on muutakin kuin kasa itsellisiä veronmaksajia ja yrittäjiä. Yhteiskunta on vakuutusturva ja turvaverkko, josta myös yrittäjällä pitää olla oikeus saada tukea ja apua. Mutkikkaassa keskinäisriippuvuuksien maailmassa kaikki tarvitsevat toisiaan. Suomi ei elä pelkästään viennistä. Kansallinen solidaarisuus saattaa olla viruksen vastaisen taistelun voittaja. Kääntöpuolena voi olla uusnationalismi eli se, että käsitys liikkuvuuden ja globalisaation siunauksellisuudesta muuttuu paljon kriittisemmäksi”, Pantzar kirjoittaa.

LUE MYÖS: