Ihmisten pitäisi opetella tekemään osa työtehtävistä kouluarvosanoissa seitsemän arvoisesti, neuvoo kasvatustieteilijä, Jyväskylän yliopiston professori, kirjailija Juha T. Hakala. Hän kritisoi suorituskeskeistä elämää huomenna torstaina julkaistavassa kirjassaan Kohtuuden kirja – näkökulmia ääriyhteiskuntaan (Alma Talent Pro 2016).

Hakala kertoo kirjassaan, että ”vähemmälläkin saavutetaan sama, ainakin melkein”.

– Se tapahtuu tekemällä vähemmän, tekemällä kohtuudella, laskemalla tasoa joskus. Mun oma filosofiani työssä on se, että työelämässä on aika paljon myös niin sanottua ylilaatua. Teemme asioita pelkästä tottumuksesta ikään kuin liian hyvin, Hakala sanoi Uuden Suomen livehaastattelussa keskiviikkona.

Hän huomautti, että useimmilla ihmisillä on pöydillään kasoittain tekemättömiä töitä.

– Mullakin siellä on varmaan arviolta 20 keskeneräistä projektia. Ne eivät lainkaan kaikki vaadi multa kympin suoritusta. Ajattelen aina kun otan työn tai projektin, että millä vaatimustasolla tämän teen. Tällaisen analyysin kun pysähtyy tekemään, voi yllättäen huomata, että kaikki tehtävät eivät välttämättä vaadikaan minulta koko sydäntä, ei välttämättä edes ysin suoritusta, Hakala kertoi.

– Kuinka ollakaan siellä on töitä, joista voi selvitä vitosen, kutosen tai seiskamiinuksen tasolla, ja ne ovat usein niitä yleisimpiä töitä. Siellä varmasti on myös niitä, joihin vaaditaan koko sydän, kymppiplussa. Kun voin tällä tavalla priorisoida, säästän aikaa joistakin töistä ja voin siirtää sen niihin töihin, joissa sitä keskittymistä todella vaaditaan, hän sanoi.

Opetellaan ikään kuin hutaisemaankin asioita?

– Kyllä. Olen arjessa huomannut, että se monta kertaa riittää, Hakala vastasi.

– Meidän kaikkien ei ole helppo asennoitua tähän, koska meissä on joukossa niitä, jotka aina asettavat riman ihan kaikessa, sekä vapaa-ajassa että työssä, korkealle. Tässä olisi asennekasvatuksen paikka. Voimme opettaa itsellemme, että kohtuus riittää, vähemmälläkin selvitään. Itselläni on niin, että usein se seiska riittää. Se on riittänyt, hän totesi.

Hakalan mielestä on ongelmallista, että ihmiset asettavat koko ajan entistä kovempia tavoitteita työssä, harrastuksissa sekä treenaamisessa. Ruokavaliommekin ovat entistä ankarampia.

– Myös katseemme vartaloillemme ovat entistä ankarampia ja kauneudenkäsitykset jotenkin kapeampia. Oppimisen pitää olla tehokkaampaa ja niin edelleen, Hakala kertoi.

– Työelämän vaatimukset uhkaavat levitä vapaa-aikaan ja harrastustoimintaan ja jotta kovassa työssä pärjää, pitää olla kovassa iskussa, hän sanoi.

Hänen mielestään niin sanottu multitasking eli pyrkimys tehdä useita asioita samanaikaisesti, tekee ihmisistä tehottomampia ja väsyneempiä. Hän kehottaa yrittämään harjoitetta, jossa ajatellaan kahta asiaa samaan aikaan.

– Voisimme tehdä yksinkertaisen testin, että ajatellaan mielessämme sanaa Alma-talo ja sitten tehdään yhtä aikaa yksinkertainen lasku: 37 plus 17. Hoetaan samaan aikaan sitä Alma-taloa. Huomataan, että emme pysty tekemään tätä täsmälleen yhtä aikaa. Joku voi väittää, että pystymme, mutta ihmisen aivot eivät tee sillä tavalla. Ihmisen aivot laittavat asioita peräjälkeen, Hakala sanoi viitaten haastattelupaikkaan.

Ihmiset ovat hänen mukaansa aika huonoja tekemään kahta asiaa samaan aikaan.

– Paitsi että ollaan entistä tehottomampia, ollaan entistä väsyneempiä, koska on todettu, että multitaskaaminen syö meiltä jatkuvasti energiaa. Me olemme kuin onnettomia jonglöörejä, joilla on jatkuvasti viisi palloa ilmassa. Tulee tunne siitä, että hetken kuluttua joku niistä putoaa alas ja olen jossain määrin epäonnistunut, Hakala kertoi.

Hänen mielestään jokainen voi itse pyrkiä hidastamaan, vaikka työpaineet olisivat kovia.

– Se paine on kuitenkin usein meidän itse itsellemme asettama. Voisimme pysähtyä, jos tuntuu että ahdistaa, jos tuntuu ettei selviä. Pitää kysyä, onko kaikki tämä välttämätöntä. Onko meillä liian suorittavaa harrastustoimintaa.