Suomessa ikääntyneiden sairastumista on pyritty estämään koronakriisin aikana niin kiihkeästi, että heidän hyvinvointinsa on jäänyt jalkoihin.

Näin ajattelee Aalto-yliopiston terveyden ja hyvinvoinnin arkkitehtuurin professori Laura Arpiainen.

Hän huomauttaa, että yksinäisyys oli jo ennen pandemiaa yksi ikääntyneiden vaikeimmista ongelmista. Koronakriisi on pahentanut tilannetta, koska yli 70-vuotiaita on neuvottu eristäytymään koteihinsa eikä hoivakoteihin ole saanut mennä vierailulle.

Asia on puhuttanut Suomessa ja hallitus järjestää tänään siihen liittyvän tiedotustilaisuuden.

Arpiainen uskoo yli 70-vuotiaiden eristämisellä olevan vakavia seurauksia esimerkiksi mielenterveydelle, sosiaaliselle elämälle ja liikunnalle.

”Masennus, taakkana olemisen tunne ja lohduttomuus ovat aivan pinnan alla. Psyyke reagoi voimakkaasti ympäristön muutoksiin”, hän kertoo.

Yli 70-vuotiaiden toimintaohjeita höllennettiin ja uuden ohjeistuksen mukaan yli 70-vuotiaita voi tavata ulkona, kunhan turvaväleistä ja käsihygieniasta on huolehdittu.

Sosiaali- ja terveysministeriön uusimman ohjeen mukaan vierailut ympärivuorokautisen hoidon ja huolenpidon toimintayksiköissä ovat edelleen pitkälti kiellettyjä.

Arpiainen on erityisen huolissaan nimenomaan ympärivuorokautisissa hoivakodeissa asuvista henkilöistä, joista valtaosa on keskivaikeasti tai vaikeasti muistisairaita tai monisairaita. Muistisairas ei välttämättä ymmärrä, mikseivät läheiset vieraile, mistä syystä koskettamista vältellään ja miksi henkilökunta peittää kasvonsa. Ympärivuorokautisissa hoivakodeissa asuu Suomessa yhteensä hieman alle 50 000 henkilöä.

Tilanne tarkoittaa käytännössä, että vuosikymmenet yhdessä olleet puolisot eivät pääse näkemään toisiaan, jos toinen asuu hoivakodissa.

”On sydäntä raastavaa, ettei voi tavata elämänkumppaniaan.”

”Nyt on menty riskin ehdoilla”

Miten ihmisten hyvinvointia hoivakodeissa voi parantaa ilman, että heitä altistaa virukselle? Tilastot kertovat, että iso osa koronaviruksen vuoksi kuolleista on ollut hoivakotien asukkaita.

Yhtälö tuntuu mahdottomalta: vaakakupissa painaa mahdollisesti kuolemaan johtavalta sairaudelta suojelu ja ehkä joka tapauksessa viimeisten elinkuukausien elämänlaatu.

”Kun sairastumisen riskiä ja elämänlaatua punnitaan, nyt on menty riskin ehdoilla. Meidän on mietittävä, mikä määrä riskiä voidaan hyväksyä. Jos olemme myötätuntoinen yhteiskunta, näitä kysymyksiä pitää voida kysyä”, Arpiainen sanoo.

Hyvinvointiarkkitehtuuriin erikoistunut Arpiainen arvioi, että pienetkin muutokset hoivatiloihin voivat kohentaa vanhusten hyvinvointia.

”Yksi helppo ratkaisu olisi parantaa ulkotilojen määrää, laatua ja saavutettavuutta."

Hänen mielestään läheisten tapaaminen ulkotiloissa pitäisi sallia.

"Mummo tai pappa voisi esimerkiksi tulla terassille, jossa hänen kanssaan voisi hetken istuskella rupattelemassa aamuauringossa muutaman metrin turvavälin etäisyydellä”, hän kertoo.

Arpiaisen mukaan tartuntataudit pitäisi ottaa huomioon hoivakotien suunnittelussa. Olisi hyvä, että hoivakodissa olevaan tapaamistilaan tai esimerkiksi sisäpihalle olisi käynti julkiselta ja yksityiseltä puolelta. Näin tilaan voisi tulla vierailulle ilman, että olisi tarve kulkea läpi hoivakodin mahdollisesti eristetyn osan läpi.

Myös parvekkeet voisivat parantaa hyvinvointia. Ääritilanteessa parvekkeella olevan omaisen kanssa voi keskustella ulkoa. Lasin läpi hoidetuissa tapaamisissa tulee Arpiaiselle miltei poikkeuksetta mieleen vankilat.

Arpiainen toivoo, että hoivakotien lisäksi olisi nykyistä monipuolisempia vaihtoehtoja ikääntyneiden asumiseen. Hän kyseenalaistaa, miksi vanhuksia pitää hoitaa laitoksissa, jossa on toisia vanhuksia, joiden terveydentila on usein heikko. Kun virus pääsee tekemään tuhojaan hoitokotiin, seuraukset ovat surullisia.

”Väitän, että hoitokodit eivät ole välttämättömiä. Ne ovat myös kalliita ja vaarallisia”, Arpiainen sanoo.

Hän tutkii monisukupolvista asumista. Suomessa tätä on kokeiltu Helsingin Jätkäsaaren sukupolvikorttelissa, missä kolmen kerrostalon yhteistiloja on keskitetty yhteen paikkaan, jolloin samassa pihapiirissä on vanhuksia, lapsiperheitä ja opiskelijoita.

Iso kirjo yli 70-vuotiaita

Arpiainen on ylipäätänsä sitä mieltä, että ei ole oikein vaatia kaikkia yli 70-vuotiaita eristäytymään.

”Jos henkilöllä on esimerkiksi keuhkotauti tai hän on toipumassa syöpäleikkauksesta, on syytä olla varovainen, mutta nyt olemme eristäneet myös todella paljon täysin terveitä ihmisiä.”

Hänen mielestään yli 70-vuotiaille pitää palauttaa heidän itsemääräämisoikeutensa.

”Aivot ja vastuuntunto toimivat keski-ikäisillä, miksei ikäihmisilläkin.”

70-vuotta täyttäneitä on Suomessa yli 870 000. Arpiaisen mukaan on huonosti perusteltavissa, että tämä koko ikäryhmä olisi yhtälaisessa vaarassa sairastua vakavasti koronaviruksen saatuaan.

”Se on yleistävä ja halventava asenne. Yli 70-vuotiaissa on iso kirjo ikää ja vointia.”