Suhtautuminen poliittisiin lakkoihin on Suomessa poikkeuksellisen sallivaa, katsotaan Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) analyysissä.

Protestin rajat -analyysin on kirjoittanut Turun yliopiston työoikeuden professorin Seppo Koskinen. Hänen mukaansa poliittinen lakko voi horjuttaa työrauhaa kyseenalaistamalla koko työehtosopimuksen. Lisäksi poliittisten lakkojen vaikutukset kohdistuvat suoraan työnantajiin, jotka eivät voi vastata niiden vaatimuksiin.

Koskinen huomauttaa, että muualla Euroopassa poliittiset lakot on yleensä kielletty. Ylen Ykkösaamussa hän selvensi, että Suomi on tiettävästi ainoa Euroopan maa, jossa poliittiset lakot on täysin sallittu. Kaikissa muissa Koskisen tarkastelemissa maissa ne on joko kielletty tai sallittu vain rajoitetusti.

Poliittisessa lakossa ei katsota olevan kyse työnantajan ja työntekijöiden välisestä eturistiriidasta. Koskisen mukaan kansainvälisissä sopimuksissa lakko-oikeus suojataan vain eturistiriitatilanteissa ja oman edun puolustamiseksi, suoja ei siis kata poliittisia lakkoja.

Koskinen lisää Evan videolla, että useissa maissa poliittiset protestit lasketaan ”mielipiteen ilmaisuvapauden piiriin eli poliittisiin oikeuksiin, joita tulee käyttää vapaa-ajalla”. Ykkösaamussa hän tarkensi pitävänsä tätä luonnollisena. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa korkeintaan muutaman tunnin spontaanit protestilakot on katsottu sallituksi. Evan tilastojen mukaan Suomi ei silti ole Euroopan pahin lakkoänkyrä.

Suomessa vallitsevan työoikeudellisen tulkinnan mukaan poliittinen lakko on laillinen, jos se ei liity työehtosopimukseen. Koskisen mukaan nykytulkinta ”on jäänne 1970-luvulta, eikä se nykyisellään ole riittävä”.

–On aika hylätä tämä lähestymistapa ja siirtyä noudattamaan eurooppalaista laajempaa arviointitapaa. Poliittisia mielenilmaisuja varten länsimaisissa demokratioissa on omat vakiintuneet muotonsa, Koskinen sanoo analyysissään.

Koskisen mukaan poliittista lakkoilua voidaan vähentää joko tiukentamalla lainsäädäntöä tai muuttamalla nykyistä oikeustulkintaa, jota hän pitää liian yksioikoisena. Työtuomioistuin voisi poliittisia lakkoja tulkitessaan painottaa sitä, heikentävätkö ne olennaisesti työehtosopimusta työrauhan turvaajana. Tällainen työnteon lopettaminen saattaa Koskisen mukaan kohdistua työehtosopimukseen ja olla laiton. Poliittisen lakon osapuoleksi joutuneella työnantajalla tulee Koskisen mielestä olla mahdollisuus saada korvausta kärsimistään vahingoista. Nykyään Suomessa ei tällaisia korvauksia tunneta.

Toisena vaihtoehtona Koskinen näkee uuden säännöksen, joka lisättäisiin työehtosopimuslakiin, joskin ”tämä tie on työtaistelukysymyksissä osoittautunut hankalaksi”. Työehtosopimuslakiin voitaisiin lisätä samanlainen säännös kuin valtion ja kuntien virkaehtosopimuslaeissa jo on. Virkamiehiltä poliittinen työtaistelu on kielletty.

– Jos poliittisten lakkojen kieltämistä kokonaan pidetään liian pitkälle menevänä, voitaisiin ainakin todeta, että sallittu poliittinen työtaistelu voi olla vain lyhytaikainen mielipiteenilmaisu. Lyhytaikaisuuden mittarina voisi olla esimerkiksi yksi tunti.

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on vaatinut kiristyksiä laittomista työtaisteluista tuomittaviin sanktioihin, jotka ovat esimerkiksi Ruotsissa kovemmat. EK:n mukaan Suomessa on ollut 2000-luvulla laittomia lakkoja keskimäärin noin 100 vuodessa, kun Ruotsissa vastaava luku on vain 2.

Suomessa työtuomioistuin voi SAK:n mukaan määrätä ammattiosastoille muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen euroon yltävän hyvityssakon. Liitto taas voidaan tuomita maksamaan enintään 30 000 euroa hyvityssakkoa.

Koskisen mukaan poliittisten lakkojen käsittely työtuomioistuimessa on lisääntynyt merkittävästi 2010-luvulla. Muutos on hänen mukaansa hätkähdyttävän suuri verrattuna myös poliittisten lakkojen kulta-aikaan 1970-lukuun. Koskinen huomauttaa, että työtaistelun todellisen tarkoituksen piilottaminen poliittisen vaatimuksen taakse oli yleistä ainakin 1970- ja 1980-luvuilla. Näin voidaan välttää laittoman lakkoilun leima.

Lähde osin: Talouselämä