Global Migration Compact eli GCM-sopimus ei ole oikeudellisesti sitova ja varmin merkki tästä on se, että Venäjä on hyväksynyt sen. Näin katsoo kansainvälisen oikeuden professori Jan Klabbers Helsingin yliopistolta.

GCM:ää on kutsuttu sopimukseksi, vaikka se sitova sopimus ei olekaan, eikä sen allekirjoittaneet maat sitoudu mihinkään, vaikka sopimustekstissä korostetaan kymmenissä kohdissa sitoutumista eri asioihin. Perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio häkeltyi ristiriidasta niin, että kanteli siitä lopulta oikeuskanslerille. Viime viikolla oikeuskansleri vahvisti, että GCM ei ole sitova. Se sanotaan suoraan myös suomennetun version sivulla neljä. LUE TARKEMMIN: Oikeuskansleri vahvisti: GCM ei sido Suomea – Perussuomalainen: Ei tarvitse toteuttaa miltään osin

Ulkoministeriö on todennut, ettei sopimus edellytä uusien lakien hyväksymistä, eikä Klabbersin mukaan todennäköisesti tarvitsekaan. Sopimusta ei myös sellaisenaan tuoda eduskunnan hyväksyttäväksi. Silti Klabberskaan ei pysty tarkkaan määrittelemään, mikä on "kompakti".

”Teknisesti ottaen en pysty sitä selventämään, koska sille ei ole mitään sovittua määritelmää. Se on eräänlainen sopimus, joka osoittaa, että ihmiset ovat saavuttaneet yksimielisyyden jostakin”, Klabbers sanoo Uudelle Suomelle.

”Se on dokumentti, jolla on varmasti roolinsa poliittisessa keskustelussa. Ja ehkä joku yksittäinen ihminen saattaa joskus haluta koettaa viedä sitä oikeuteen, mutta oikeusistuin vastaisi todennäköisesti, että tämä on niin selvästi tarkoitettu ei-sitovaksi, ettei siitä voi johtaa oikeuksia tai velvoitteita.”

Itse GCM-sopimukseen professori löytää kolme kriittistä näkökulmaa.

”Yhtäältä tässä on kyse siitä, että rikkaat länsimaat yrittävät luoda kuvaa siitä, että nyt tehdään jotakin siirtolaisten hyväksi tekemättä juuri hirveästi mitään siirtolaisten hyväksi. Se on ensimmäinen näkökulma”, Klabbers aloittaa.

”Toisaalta sitä voidaan pitää kaksinaamaisuuden harjoitelmana, kun kukaan ei halua tehdä mitään, mutta haluavat antaa vaikutelman, että tekisivät jotakin. Kolmas näkökulma on, että GCM:ssä ei niinkään ole kyse siirtolaisten suojelusta kuin sääntelystä.”

LUE MYÖS: Näkökulma: Tämä paperi repii koko Eurooppaa Suomi mukaan lukien – vaikka kyseessä on pelkkä ”puuterirasia”

Oikeustieteellisessä keskustelussa GCM voitaisiin lukea ”pehmeän lain” tai soft law’n piiriin. Käsitteellä viitataan juuri sellaisiin sopimuksiin, jotka eivät ole täysin sitovia. Silti niillä voi olla ohjaava ja arvottava vaikutus.

YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin esimerkiksi vuonna 1970 tavoite kehitysavun nostamisesta 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Niille maille, jotka tavoitetta eivät ole saavuttaneet, ei kuitenkaan ole annettu sanktioita. Se kuitenkin mahdollistaa päätöslauselmaan vetoamisen keskustelussa kehitysavusta.

”Ne ovat dokumentteja, joita ihmiset pitävät merkityksellisinä ja joilla voisi olla jokin normatiivinen vaikutus, mutta ne eivät ole varsinaisia sopimuksia”, Klabbers toteaa soft lawsta.

Soft lawksi tulkittavat sopimukset ovat hänen mukaansa usein sellaisia, joita länsimaissa pidetään kivoina ja muissa maissa turhan rajoittavina tai jopa uhkaavina. Toisaalta kansainvälinen rikostuomioistuin on Klabbersin mukaan esimerkki ”kovasta laista”, johon on sitoutunut pääosin vain läntisiä maita.

Klabbersia pidetään soft law’n asiantuntijana, mutta hän itse korostaa olevansa kriittinen käsitettä kohtaan. Hänen mukaansa se hämmentää enemmän kuin selittää.

”Oikeuden pitää sanoa, onko jokin sitovaa tai ei. Asiat ovat joko laillisia tai laittomia. Oikeus ei voi sanoa, että ’no se on vähän laillista’, eikä ihminen voi olla esimerkiksi vain vähän raskaana. Voi olla toisella raskausviikolla tai kuudennella kuulla, mutta ei voi olla vain ’vähän raskaana’. Soft law on vähän samanlaista”, Klabbers toteaa.

”Olisin tyytyväinen, jos soft law häviäisi keskustelusta kokonaan. Mutta se on vain henkilökohtainen näkemykseni ja olen sen kanssa vähemmistössä kollegoideni parissa.”

Vaikka Klabbers ei pidäkään GCM:ää varsinaisena sopimuksena, jolla olisi oikeudellisia vaikutuksia, uskoo hän, että sillä voi olla juuri muita normatiivisia eli ohjaavia ja arvottavia vaikutuksia. Nämä vaikutukset liittyvät Klabbersin mukaan niin siirtolaisuuden hallintaan ja keskusteluun siirtolaisista.

Sopimuksesta puhuttaessa on korostettu siirtolaisten suojelua, mutta Klabbers näkee, että pohjimmiltaan GCM:ssä on kyse ongelmaksi mielletyn siirtolaisuuden sääntelystä. Siirtolaisia halutaan suojella ennen kaikkea äärimmäistä ihmiskauppaa vastaan.

Toisekseen hän arvioi, että sopimuksella on haluttu hillitä keskustelua, joka professorin mukaan on yltynyt jo hysteerisellekin tasolle.

”Eikä se palvele ketään.”

LUE MYÖS: Sisäministeri Mykkänen: Tätä GCM-paperi merkitsee Suomelle

”Jos olisin YK:n päättämässä elimissä, voisin pitää tätä keinona rauhoittaa keskustelua jonkin verran ja sanoa, että katsokaas nyt, me saamme asioita aikaiseksi: älkää ampuko ihmisiä kaduilla, joilla eri ihonväri tai puhuvat eri kieltä”, Klabbers toteaa.

Silti mitään oikeudellista vaikutusta GCM:llä ei ole, eikä yhtään maata voi pakottaa toimimaan sen mukaisesti. Retorista sormen heristelyä voi toki seurata.

”Olen aika varma, että kymmenen vuoden päästä joku voi huomauttaa Argentiinalle tai muulle maalle, että oletteko tehneet tämän tai tuon GCM:n takia. Mutta ei se oikeuteen etene ainakaan millään vakavasti otettavalla tavalla.”

Vaikka GCM ei sido yhtään maata mihinkään, on siitä silti noussut kansainvälinen hässäkkä. Yhdysvallat jättäytyi kokonaan koko ”kompaktin” valmistelusta. Myöhemmin siitä jättäytyivät EU-maista Unkari, Itävalta, Puola, Tsekki, Slovakia, Latvia Bulgaria sekä niiden lisäksi Australia, Israel, Chile ja Brasilia.

Äkkiseltään vaikuttaa kummalta, että kansainvälistä yhteistyötä, ihmisoikeuksia ja muita kansainvälisiä sopimuksia korostavan sopimuksen on hyväksymässä Venäjä ja siitä ulos on jäämässä Yhdysvallat ja joukko EU-maita.

”Venäjä ei perinteisesti ole mitenkään avoin maa, eikä heillä ole hirveästi hävittävää tämän hyväksymällä”, Klabbers toteaa.

”Yhdysvaltoja pidetään kulttuurien sulatusuunina, mutta nyt siellä ajatellaan, että etelästä tuleva siirtolaisuus on suuri uhka ja presidentiksi valittiin maahanmuuttovastaisesta retoriikastaan puhuva Donald Trump. Siksi ei ole täysin yllättävää, että Yhdysvallat ei ole tässä mukana.”

Onko Venäjän läsnäolo nyt varmin tapa tietää, ettei tämä ole oikeudellisesti sitova?

”Jep.”

LUE MYÖS: Timo Soinilta tyly kuitti GCM-kohusta: ”Näistä asioista voi olla eri mieltä - faktoista ei”