Kunnallisoikeuden professori emeritus Aimo Ryynänen arvostelee Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ajamaa maakuntauudistusta kovin sanoin.

–Maakuntauudistusta on nyt ponnistettu kolme vuotta. Vaikutelmaksi tulee umpihankeen hiihto, hän kommentoi blogissaan Kuntalehdessä.

Ryynänen ihmettelee, miksei Suomessa haluta siirtyä esimerkiksi samanlaiseen malliin kuin Ruotsissa.

–Valmiita latujakin olisi ollut tarjolla. Sellainen olisi ollut Ruotsin mukainen kahden tason kuntajärjestelmä, jonka laajempi taso – landstingit – hoitavat terveyden- ja sairaanhoidon. Siihen malliin ei kyllä olisi saatu sopimaan elyjä ja aveja ym. toimijoita, mutta perusongelma eli terveyden- ja sairaanhoito olisi sinne siirtynyt. Sosiaaliasiat olisivat pysyneet kunnilla, kuten ne parhaiten paikallisosaamista vaativina olisi pitänyt säilyttääkin. Malli hylättiin aika vähin puhein, kun silmissä siinteli isompi harppaus, hän kuvailee.

Ryynänen nostaa esiin myös Euroopan neuvoston Suomelle vuonna 2017 antamat suositukset paikallis- ja aluehallinnon demokratian tasoista.

–Suosituksessa edellytetään, että suurille kaupungeille tulisi antaa erioikeuksia tehtävien hoitamiseen itsenäisesti edelleen. Valtion taholla tällaisesta ei ole piitattu ja uudistusjuna etenee kaavamaisesti. Mielenkiintoista on, että kaupungit, enempää kuin Kuntaliittokaan eivät näytä tähän Euroopan neuvoston kantaan vedonneen, Ryynänen toteaa.

Hänen mukaansa esiin on nostettava myös maakuntien epäitsenäisyys uudistuksen jälkeen.

–Vaikka niillä on vaaleilla valittu valtuusto, ovat ne valtion keskushallinnon tiukassa ohjauksessa. Rahat tulevat valtiolta ja niihin kohdistetaan tiukkaa valtionohjausta, kuten valtioneuvoston periaatepäätöksessä huhtikuulta 2016 on kirjattu. Kaksi kolmasosaa itsehallinnon piirissä olevista tehtävistä siirtyy siis valtion keskushallinnon suoran ohjausvallan alaisuuteen.

Ryynänen kuvailee tätä ”mittavaksi hallintovallankumoukseksi”, jonka suuruutta ei Suomessa vielä ole tajuttu.

–Tuleville kunnille ei näytetä annettavan minkäänlaisia vaikuttamiskeinoja siihen, miten maakunta toimii, hän huomauttaa.

Ryynäsen mukaan Suomessa tarvittaisiin ryhtiliike kuntien riippumattoman, itsehallinnollisen aseman puolustamiseksi ja sitä toteuttavan johtamisen tukemiseksi.

–Paikallisen itsehallinnon perusarvot vaativat nyt kuntapäättäjien huomiota ja aktiivista puolustamista.

Tähän on syytä lisätä myös vaatimus subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteen – yhden kunnallisen itsehallinnon ominaisuuksista – nostamisesta hallinnonuudistusten periaatteistoon. Nyt on nimittäin maakuntauudistuksen myötä etäämmäs kansalaisesta siirtymässä monia tehtäviä, jotka olisi tarkoituksenmukaisemmin hoidettavissa kuntatasolla, asukkaiden omavastuisessa yhteisössä, eikä niinkään valtion keskushallinnon ohjaamassa maakuntahallinnossa, hän sanoo.

Aimo Ryynäsen tutkimuskohteita ovat olleet muun muassa kunnallinen itsehallinto, yhdentymiskehityksen vaikutukset alueiden ja kuntien asemaan sekä kuntalain soveltamiseen liittyvät kysymykset. Ryynänen on kirjoittanut monia kunnallisoikeudellisia teoksia.

Lue myös:

Hallitusrivit rakoilevat: Kaksi uutta sote-epäilijää

Valiokunta: Maakuntauudistus ei synnytä uutta hallinnon tasoa

”Murskaava vastaus hallitukselle” – Kaupunkikapinallinen Jan Vapaavuori kokosi 28 tutkijan arviot

Alma-kysely: 50 % kokoomuksen kentästä vastustaa maakuntamallia