Mielenterveyspalveluissa on asianmukaisesti lisätty avohoitoa, mutta sairaalahoitojen kehittämiseen on kiinnitetty vähemmän huomiota. Toimintoja ja osastoja on lakkautettu, yhdistelty ja määritelty uusilla nimikkeillä, mutta hoidon sisältö ei välttämättä ole parantunut. Lääkkeiden käyttö voi kasvaa epätarkoituksenmukaisesti, kun hoitohenkilökunnan määrä ja aika potilasta kohti vähenee. Kiireen ja potilasmerkintöjen puutteellisuuksien vuoksi lääkityksen muutosten tai hoitomuodon perusteita on usein vaikea tietää. Kun osastohoitoon pääsy vaikeutuu, sekä avohoidossa että osastoilla hoidetaan aiempaa monimutkaisempia potilastapauksia. Työn kuormittavuuden kasvaessa on tärkeää turvata osastotyön osaaminen ja työssä jaksaminen.

Tilaajille
Tilaajille
Tämä sisältö on vain Uuden Suomen tilaajille. Tilaajana saat esimerkiksi:
  • ■ Rajoituksettoman lukuoikeuden kaikkiin artikkeleihin
  • ■ Päivittäiset vain tilaajille suunnatut Tähtijutut