Rahoitusneuvos, pitkän linjan asuntovaikuttaja Matti Inha avautuu Puheenvuoro-blogissaan asumisen byrokratiasta Suomessa.

Inha esittelee lukuisia esimerkkejä tapauksista, joissa sääntely on hänen mielestään ollut päätöntä.

- Aivan uutta on nyt sitten ympäristönormit. Saasteet ja pienhiukkaset. Toki ongelmallisia mutta rajansa kaikessa. Nyt yksittäinen virkamies on onnistunut torppaamaan Helsingin paraatipaikalla Mannerheimintiellä sijaitsevan talon, Finnairin entisen pääkonttorin, muuttamisen asunnoiksi. Kun omistaja ei muutakaan voi, taloa ollaan nyt muuttamassa Pelikan yhtiön varastohotelliksi. Ja kaupunki suorastaan huutaa lisää asuntoja, tee niitä nyt sitten. Hyvä ettei kielletä vanhoja asukkaita enää asumasta Mannerheimintiellä, Inha hämmästelee.

Helsingin kaupunginvaltuutettu Osmo Soininvaara (vihr.) on kommentoinut tapausta lyhyesti blogissaan syyskuussa.

- Liiketalo Mannerheimintie 102:ssa muutetaan irtaimistovarastoksi, koska muutakaan käyttöä ei ole. Talossa oli aikanaan Finnairin pääkonttori. Jos toimistotila ei mene kaupaksi edes tuollaisella paikalla, neljän ratikkalinjan varrella, kannattaisi ehkä muuttaa ylimääräisiä toimistotalokaavoja muutenkin asunnoiksi. Tästä talosta ei ilmeisesti saa sellaista asuintaloa, että se voisi olla noin meluisalla ja saasteisella paikalla, Soininvaara kirjoitti.

Inha antaa blogissaan toisenkin esimerkin, joka hänen mielestään pahentaa asuntopulaa:

- Se kuuluisin, uusien asuntojen 75 m” keskikokovaade. Jonka senkin purkaminen on hidasta. Varmuuden vuoksi määräys on usein laitettu itse kaavaan. Sitä ei noin vain puretakaan. Ja pienten asuntojen pula ja hintakupla sen kun paisuu. Siis Helsingissä. Sinkkukaupungissa. Katsokaa vaan Kallion hintoja, Inha kirjoittaa.

Helsingin kantakaupungin lisärakentamista hidastetaan myös ikkunavalituksilla, Inha väittää.

- Ajankohtaista on kantakaupungin lisärakentaminen. Esim. tilaville ullakoille. Yleensä vain valoa puuttuu, kun lisäikkunat eivät läpäise byrokratiaa. Nyt case on päällä Siltasaaressa. Hieno talo, hieno kattoprofiili, mutta fiksu arkkitehti keksi ja rakennusvalvonta (++) hyväksyi, sisäkatoista tutun silmän huijaamisen. Kattoprofiilia ei muuteta, ikkuna kyllä tehtiin mutta sen eteen tehtiin katon muotoa mukailevat ritilät, joten ikkunaa ei kadulta huomaa kukaan. Ja kaikki ovat tyytyväisiä. Paitsi periaatteesta museoihmiset, jotka patistivat toisen viranomaisen valittamaan asiasta. ”Muutenhan kohta näitä on Helsingissä useita”. Kuului peruste. No niin juuri pitäisikin. No nyt juristit ratkoo asiaa, siis KHO. No KHO oli nyt fiksu ja hyväksyi kattoikkunan. Hyvä päätös. Onneksi jatkossa ELY-keskusten valitusoikeus on tarkoitus panna kuriin. Sehän se tuottavuutta nostaa kun viranomaiset valittavat ristiin toistensa ratkaisuista, Inha kirjoittaa.