Palkansaajien tutkimuslaitos (PT) ei usko, että palkkatuen avulla saavutetaan pysyviä vaikutuksia työllisyyteen. Palkkatuen kehittäminen on ollut eniten esillä Antti Rinteen (sd) hallituksen keinoista nostaa työllisyysastetta.

Palkkatuella tarkoitetaan TE-toimiston työnantajalle myöntämää tukea, jolla katetaan palkkakuluja. PT ottaa palkkatukeen kantaa tänään julkistamansa talousennusteen yhteydessä.

Hallitus tavoittelee kautensa aikana työllisyysasteen nostamista 75 prosenttiin, mikä tarkoittaa noin 60 000 työllistä lisää. Ensi vuoden budjettiriiheen mennessä koossa pitäisi olla jo ensimmäiset 30 000 lisätyöllistä.

Pääministeri Rinne lupasi pitkän listan työllisyystoimia aamulla alkaneesta budjettiriihestä. Näistä toimista hän itse on pitänyt esillä etenkin palkkatuen kehittämistä. Hallitus aikoo luoda nopealla aikataululla uuden palkkatukityökalun, jolla poistetaan palkkatukeen liittyvää byrokratiaa.

Rinne selvensi hallituksen suunnitelmia kuukausi sitten Uuden Suomen ja Kauppalehden ohjelmassa Aamiainen Jari Korkin kanssa. Rinne kertoi yrittäneensä ajaa palkkatuki-ideaa eteenpäin jo viisi vuotta ja se toteutuu seuraavan puolen vuoden tai vuoden aikana.

LUE TARKEMMIN: Antti Rinne avaa ehdotustaan palkkatuesta: ”Voidaan saada 10 000–20 000 työllistynyttä lisää”

”Se on yksinkertainen malli, jossa pitkäaikaistyötön saa suoraan verkossa päätöksen noin 700 euron kuukausittaisesta palkkatuesta. Mahdollinen työantaja saa niin ikään päätöksen saman tien ja voi siis käyttää tämän 700 euroa kyseisen työttömän palkkaamiseen”, Rinne sanoi Korkin haastattelussa.

”Jos arviot pitävät paikkansa, niin pelkästään tällä palkkatuen yksinkertaistamisella voidaan saada 10 000–20 000 työllistynyttä lisää.”

Rinteen mukaan ideana on, että työnantaja ja palkkatuen saaja löytävät toisensa nopeasti, kun järjestelmä antaa molemmille päätöksen ilman pitkää ja byrokraattista prosessia. Lisäksi hallitus on tuomassa palkkatukeen isomman remontin parin vuoden kuluttua.

”Vain tilapäinen vaikutus”

Rinteen hallitus linjaa ohjelmassaan, että tavoitteena on lisätä merkittävästi palkkatuen käyttöä yrityksissä. Tähän on osoitettu hallitusohjelmassa 18 miljoonaa euroa. Lisäksi ohjelmassa todetaan, että työttömyysturvamenoja käytetään myös palkkatuen rahoitukseen.

Kolmannen sektorin palkkatukea hallitus aikoo uudistaa niin, että mallista tulee uusi tuki avoimille työmarkkinoille siirtymiseen muun muassa osatyökykyisille.

Jo aiemmin esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitosta (EK) on epäilty hallituksen palkkatukiaikeiden työllisyysvaikutuksia. LUE LISÄÄ: EK:sta tuli laskelma – kylmää kyytiä Rinteen hallituksen aikeille: ”Palkkatuella työllistetty vastaa enintään 0,7:ää oikeaa työllistä”

Tänään Palkansaajien tutkimuslaitos huomauttaa, että hallituksen kaavailemien työllisyystoimenpiteiden toimivuus on epävarmalla pohjalla. PT:n vanhempi tutkija Hannu Karhunen arvioi, että mahdollisten uusien toimenpiteiden työllisyysvaikutusta voidaan pitää vähäisinä kuluvan ja ensi vuoden aikana ja rakenteellisten toimenpiteiden vaikutukset näkyisivät työllisyydessä aikaisintaan vuonna 2021.

Karhusen mukaan hallituksella ei ole käytössä toimivia työkaluja, joiden avulla voitaisiin vaikuttaa yksityisen sektorin nettotyöllisyyteen nopeasti.

”Esimerkiksi palkkatuen käytön laajentamisella voidaan todennäköisesti vaikuttaa tilastoitujen työttömien määrään tilapäisesti, mutta tuen lopullinen vaikuttavuus ja kustannustehokkuus selviää vasta tukijakson jälkeen. Tutkimuskirjallisuuden perusteella ei ole realistista olettaa, että palkkatuella saavutettaisiin suuria pysyviä vaikutuksia nettotyöllisyyteen”, Karhunen toteaa artikkelissaan.

Karhunen viittaa kahteen suomalaiseen ei-kokeelliseen tutkimukseen, joiden löydökset ovat linjassa aikaisempien kansainvälisten tutkimustulosten kanssa. Tutkimusten mukaan palkkatuella voidaan saavuttaa positiivisia työllisyysvaikutuksia vain yrityksissä. Sen sijaan palkkatuki ei lisää työllisyyttä tukijakson jälkeen julkisella tai kolmannella sektorilla.

Karhunen muistuttaa, että julkisen talouden näkökulmasta palkkatuella tavoitellaan työllisyyden kasvua, mistä seuraa verotuloja ja etuuskäytön vähentymistä. Jos palkkatuen positiivinen työllisyysvaikutus häviää tai pienenee merkittävästi tuen päättymisen jälkeen, tuki ei ole onnistunut tavoitteessaan.

Karhusen mukaan palkkatuen työllisyysvaikutukset ovat kooltaan pieniä. Tosin palkkatuen käytöstä ei ole Suomessa tehty yhtään kustannushyötylaskelmaa, jossa otettaisiin huomioon esimerkiksi muutokset etuuksien käytössä.

Pääministeri Rinne on useaan otteeseen viitannut Ruotsiin, missä palkkatukea käytetään paljon enemmän kuin Suomessa. Ruotsissa byrokratiaa poistettiin Karhusen mukaan huomattavasti vuonna 2007, minkä epäillään johtaneen palkkatuen tehokkuuden heikentymiseen.

Yksi erityinen ongelma

Karhusen mukaan palkkatuen työllisyysvaikutukset voidaan arvioida virheellisesti liian suuriksi. Hän huomauttaa, että palkkatukeen liittyy kolmenlaisia tehokkuustappioita.

Ensinnäkin palkkatuen tehokkuus heikkenee, jos osa tuetuista olisi työllistynyt ilman palkkatukea. Toiseksi yritys saattaa järjestää palkkatuetut hoitamaan muiden työntekijöiden työtehtäviä, mikä jarruttaa muiden työllisyyden kasvua.

Kolmanneksi Karhunen nostaa esiin erityisen ongelman julkisen vallan näkökulmasta, niin sanotun syrjäytysvaikutuksen. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa palkkatuettu vie työpaikan henkilöltä, joka ei tarvitse palkkatukea työllistyäkseen. Karhusen mukaan ”syntyy helposti harhakuva, jossa työllisyys lisääntyy palkkatuen ansiosta, vaikka todellisuudessa työllisyyden nettolisäys on pieni”.

Karhunen arvostelee sitä, että julkisen vallan päähuomio on pääsääntöisesti työvoimapoliittisten toimenpiteiden toimeenpanossa, eikä vaikuttavuudessa, vaikka palkkatukeen ja aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan käytetään vuosittain Suomessa huomattava määrä resursseja.

Karhusen mukaan toimenpiteitä tulisikin alkaa seurata edustavien satunnaiskokeilujen avulla. Tämä suunnanmuutos olisi hänen mielestään perusteltu tietoon perustuvan päätöksenteon näkökulmasta, ja näin toimitaan laajasti jo esimerkiksi Tanskassa.

”Aktiivista työmarkkinapolitiikka voidaan kehittää vaikuttavammaksi vain, jos tiedämme, kuinka eri toimenpiteet oikeasti toimivat.”