Kuva: TIINA SOMERPURO

Kyllästyttääkö brexit? Ei ihme, vaikka lauantain ja tiistain parlamenttitapahtumat taas osoittivat, että siinä on kaikki hyvä draaman ainekset. Ymmärrän, että nykyajan tv-katsojalle tempo on aivan liian hidas. Joku siitä vielä tiivistää näpäkän ”Vallan linnake” -tyyppisen sarjan.

Niin ristiriitaisia repliikkejä päästelevää hahmoa kuin Boris Johnson olisi vaikea keksiä. Muistatteko ikimuistoisen lausahduksen, kun hän sanoi ”mieluummin olevansa kuolleena ojassa” kuin hakevansa jatkoaikaa brexitille?

Niinpä vain hän lähetti lauantaina jatkoaikapyynnön EU:lle ja tiistaina sanoi keskustelevansa asiasta EU-maiden kanssa. Toteutumatta on jäämässä toinenkin Johnsonin klassikko, että Britannian lähtee lokakuun lopussa, sopimuksen kanssa tai ilman.

Hallitus ehti jo pistää 100 miljoonaa puntaa julistetauluihin, lehti-ilmoituksiin ja radiomainoksiin, joissa käskettiin valmistautumaan 31. lokakuuta tulevaan brexitiin.

Johnsonin puhe parlamentin tiistain kahden äänestyksen jälkeen oli jälleen epäloogisuuden riemuvoitto. Toisaalta hän sanoi hallituksen lisäävän sopimuksettoman brexitin valmisteluja ja haluavansa maan lähtevän lokakuun lopussa. Ja sitten hän innoissaan totesi, että maa lähtee tavalla tai toisella hänen neuvottelemansa sopimuksen kanssa.

No, sehän oli taas Johnsonin uhriutumisharjoituksia. Enhän minä, mutta kun nuo toiset, parlamentti hakee ja EU tyrkyttää jatkoa.

Johnson ottaa nyt kunniaa siitä, että hän sai lyhyessä ajassa sopimuksen, vaikka monet eivät uskoneet. EU:n päätä ei ollut vaikea kääntää uuden Irlannin rajaratkaisun taakse, koska se täytti ehdon siitä, ettei Irlannin ja Pohjois-Irlannin välille tule kovaa rajaa.

Johnsonin moraalinen selkäranka on joustava, ja hän pystyi pettämään entiselle Pohjois-Irlannin ystäväpuolueelle DUP:lle antamansa lupauksen. Edeltäjä Theresa May yritti liikaa sovitella.

Tarkempi tarkastelu paljastaa, että ”Johnsonin diili” on itse asiassa pääosin ”Mayn diili”. Mutta eihän se aivan tavatonta ole, että nainen tekee työn, josta mies ottaa kunnian.

Johnsonin sanaan ei brittipolitiikassa luoteta konservatiivipuolueen ulkopuolella. Se on auttanut yhdistämään parlamenttiryhmästä potkitut konservatiivit, opposition työväenpuolueen ja pienpuolueet.

He ovat estäneet sopimuksetonta brexitiä ja viimeksi brexit-sopimuksen muuttamisen laiksi naurettavan lyhyessä aikataulussa. Niillä on vielä työtä estää jatkokäsittelyssä se, ettei Britannia lähde siirtymäajan jälkeen ilman sopimusta. Ehdotettu 14 kuukautta on lyhyt aika neuvotella uusi suhde.

Johnson sai aikaan sen, että ensi kertaa parlamentti äänesti brexit-sopimuksen puolesta. Mayhan sai kolme kertaa pakit. Tosin hän ei koskaan tuonut sopimusta lain muodossa äänestykseen.

Mutta saavutusta ei pidä liioitella, koska äänestys vasta antoi luvan jatkokäsittelylle. Jos ja kun lakiesitys elvytetään, siihen voidaan tehdä muutosesityksiä ja niistä äänestetään.

Työväenpuolue tukee esitystä sopimuksen vahvistamisesta kansaäänestyksellä. Se ajaa myös sopimuksen kylkiäisenä tulevaan poliittiseen julistukseen muutosta, että tavoitteena olisi EU:n tulliliitossa pysyminen.

Mitään takeita ei ole, että riittävästi tukea esityksille löytyy. Vaikka oppositio on yhdistynyt sopimuksetonta brexiä vastaan, yhteistä suuntaa ei ole löytynyt.

Boris Johnson haluaa vaalit valttinaan hoidettu brexit. Yksi voiton este voi olla brexit-puoluetta johtava Nigel Farage, joka jo riemuitsee uudesta brexitin lykkäyksestä.

Vaaliluvan saamiseen Johnson tarvitsee tukea Jeremy Corbynin työväenpuolueesta, joka on sisäisesti jakautunut kannoissaan. Puolueella voisi olla paremmat mahdollisuudet voittaa, jos Johnson vielä hoipertelisi vallassa jonkin aikaa ilman parlamenttienemmistöä.