Suomen viranomaiset pohtivat keinoja estää eristäytyneiden, viranomaisten toiminnan kannalta hankalien asuinalueiden syntymistä Suomeen. Turvapaikkailmiö on havahduttanut poliisi- ja maahanmuuttoviranomaiset joidenkin tulijoiden kantaväestöstä eriävään viranomaissuhteeseen, jonka parantamiseksi tehdään jo töitä.

Uusi Suomi kertoi tällä viikolla Maahanmuuttoviraston lausunnosta , jonka mukaan viime vuoden maahanmuuttokriisi ja monikulttuuristuminen muuttavat suomalaista yhteiskuntaa ja ovat jo heikentäneet poliisin palvelusturvallisuutta. Myös sisäministeriön poliisiosasto huomioi lausunnossaan poliisin toimintaympäristön muutokset.

Muutos näkyy hälytystehtävien ”laadussa”, ei niinkään rikostilastoissa eli rikosten määrässä. Lausunnossa mainitaan vastaanottokeskusten lisääntyneet häiriöt ja etnisten ryhmien väliset erimielisyydet.

Sisäministeriön poliisiosaston päällikkö, ylijohtaja Kauko Aaltomaa kertoo Uudelle Suomelle, että hälytystehtävien uudenlaiset riskit ja vaatimukset ovat näkyneet erityisesti vastaanottokeskuksissa, joista osa tosin on tilanteen rauhoituttua jo suljettukin. Jossain määrin konfliktit ovat läikkyneet myös julkisille paikoille.

– Siellä [vastaanottokeskuksissa] on suuri joukko yleensä nuoria miehiä, joilla on sisäisiä vastakkainasetteluita. Nämä hälytystehtävät ovat luonteeltaan sellaisia, että poliisi joutuu niihin menemään kohtuullisen isolla voimalla ja käyttämään resursseja – se ei ole se perinteinen tapa, miten Suomessa on tarvinnut toimia, Aaltomaa kertoo vastaanottokeskusten konflikteista.

– Ne ovat laajuudeltaan ja vastakkainasettelultaan sellaisia ne tilanteet, ettei tällaisia ole Suomessa juuri aiemmin ollut.

Yksittäisiä vastaavia tapahtumia on Aaltomaan mukaan havaittu yleisillä paikoillakin, mutta pääosin ne ovat keskittyneet vastaanottokeskuksiin. Hän allekirjoittaa Maahanmuuttoviraston arvion, jonka mukaan maahanmuuttajien kulttuuriin ”ei kaikkien osalta liity vastaavaa viranomaisiin luottamusta kuin kantasuomalaisilla on”. Tämän takia poliisi kohtaa hälytystehtävissään erilaisia reaktioita, jotka heikentävät palvelusturvallisuutta.

Aaltomaalla ei ole käytössä tutkimuksia asiasta, mutta hän sanoo ”selkäydintuntumalta”, että monien maahanmuuttajien luottamus viranomaisiin on ilman muuta heikompaa kuin kantaväestöllä.

– Se heidän kokemuksensa [viranomaisista] on alkuperämaasta niin erilainen kuin täällä, että sen täytyy näyttäytyä erilaisena, Aaltomaa sanoo.

– Se on haaste meille kaikille, mutta tämä on toki asia, joka tiedostetaan.

Maahanmuuttoviraston apulaispäällikkö Raimo Pyysalo sanoo, että maahanmuuttajien suurempi epäluottamus viranomaisiin ei sinänsä ole uutta, mutta ”turvapaikanhakijoiden määrän kasvaessa se on tullut näkyvämmäksi ilmiöksi”. Tähän pohjautui eduskunnalle annettu lausunto.

– Toteava lausuntomme kuvaa sitä haastetta, jonka edessä ollaan. Yhteiskuntaan integroitumisen ongelmat ovat laaja-alaisia ja viranomaistoiminnoissa täytyy ylläpitää korkea standardi, jotta myös maahantulijat oppivat suomalaisen käyttäytymistavan: että viranomaiset ovat lahjomattomia ja käyttäytyvät lakien ja asetusten mukaan, Pyysalo sanoo Uudelle Suomelle.

Aaltomaa ja Pyysalo kertovat, että luottamuksen kasvattamiseksi tehdään aktiivisesti töitä turvapaikanhakijoiden parissa jo vastaanottokeskusten Suomi-infoissa. Poliisit ja muut viranomaiset kertovat tulijoille toiminnastaan ja toiminnan periaatteista.

– Kyse ei ole vain poliisista, vaan kaikista viranomaisista. Täytyy luoda tietoisuus, että meillä viranomaistoiminta perustuu luottamukseen. Että kaikki perustuu lakiin, on avointa, kritiikille altista ja kritiikki on sallittua. Nämä ovat kaikki asioita, joita haluamme tuoda esiin, Aaltomaa listaa.

– Sehän [luottamuksen kasvattaminen] ei nappia painamalla tapahdu, vaan on pitkäjänteistä työtä, hän lisää.

Maahanmuuttoviraston Pyysalo kertoo, että poliisin huolta asiasta on saatettu aktiivisesti myös muiden viranomaisten ja ministeriöiden tietoon. Virasto tuo lausunnossaan esiin myös huolensa etnisestä ryhmäytymisestä sekä asuinalueiden eristäytymisestä.

Sekä Aaltomaa että Pyysalo kertovat kysyttäessä, että viranomaiset ovat ottaneet huomioon muun muassa länsinaapuri Ruotsin kokemukset. Ruotsin poliisi on listannut 15 epävirallisesti no go –alueiksi kutsuttua asuinaluetta, joilla viranomaisten toiminta on vaikeaa paikallisten rikollisjärjestöjen sekä yleisen viranomaisvastaisuuden vuoksi. Näiden 15 erityisen huonossa tilassa olevan alueen lisäksi riskialttiiksi on listattu kaikkiaan 55 aluetta.

– Olemme tuoneet esille muille viranomaisille, että mitä mahdollisia virheitä on tehty naapuri- tai muissa Euroopan maissa ja että nämä tulisi pyrkiä välttämään omalla toiminnalla, Pyysalo toteaa.

Ruotsin poliisin raportissa ongelma-alueista todetaan, että tilanteen kärjistymiseen ja luottamuksen rapautumiseen on vaikuttanut poliisin aiempi heikko, lähinnä reaktiivinen läsnäolo kyseisillä alueilla. Yhdeksi ratkaisuehdotukseksi esitetään poliisin pysyvää läsnäoloa kyseisillä alueilla. Pyysalo kertookin virastonsa kehottaneen Suomen viranomaiskenttää kiinnittämään huomiota siihen, ”millä tavalla eri asuinalueille kyetään tasapainoisesti ohjaamaan henkilöstöä”.

Maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijamäärät saattavat olla pysyvästi kasvussa Suomessa. Näettekö Suomessa riskiä yksittäisten, viranomaisten kannalta hankalien asuinalueiden kehittymisestä, Kauko Aaltomaa?

– En tällä hetkellä, mutta meidän täytyy tämä asia tiedostaa ja tehdä sen eteen töitä, että emme joudu sellaiseen tilanteeseen, mihin joissain maissa on jouduttu. Tämä ei ole poliisin toimintaa vaan on kiinni muun muassa kunnallisten toimijoiden toiminnasta, Aaltomaa vastaa.

Hänen mukaansa kyse on ennen kaikkea siitä, miten kunnissa, jotka viime kädessä huolehtivat maahanmuuttajien sijoittumisesta yhteiskuntaan, ”pystytään suunnittelemaan asiat niin, että tällaisia tilanteita ei synny, ja jos niitä alkaa syntyä, niin kuinka niihin pystytään ajoissa puuttumaan”.

– Tämä on hyvin laaja-alainen yhteiskunnallinen kysymys.

Aaltomaa huomauttaa, että Suomeen oleskeluluvan saaneella on vapaus itse valita asuinpaikkansa. Etniseen tai muuhun asuinalueiden ryhmäytymiseen puuttuminen on siis hankalaa.

– Kun suomalaisetkin aikanaan ovat muuttaneet ulkomaille, niin kas kummaa, he ovat löytäneet itsensä aika lailla samoilta alueilta. Se on varmaankin luontainen käyttäytymistapa ihmiseltä, joka tulee uusiin olosuhteisiin, Aaltomaa sanoo.

Vaikka ratkaisu on yksilön kannalta luonnollinen, se voi olla yhteiskunnalle haitallinen ”pitkässä juoksussa”, Aaltomaa toteaa. Maahanmuuttovirasto toteaa lausunnossaan segregaation ja eristäytymisen heikentävän sopeutumista yhteiskuntaan.

– Kysymys on tietenkin siitä, miten siellä lopulta integroidutaan, Aaltomaa sanoo.

– Helppoa ei tule olemaan, mutta toivottavasti pystymme välttämään sellaiset tilanteet, mihin muut ovat valitettavasti joutuneet, hän jatkaa.

Myös Raimo Pyysalo korostaa laaja-alaisia toimia eristäytymisen välttämiseksi.

– Pyritään rakentamaan polkuja, joilla sellainen vältetään. Lapset pitää saada kouluun, opiskelemaan, myöhemmin työelämään, pitää löytyä harrastustoimintaa. Vaimotkin pitää saada osaksi yhteiskuntaa, hän listaa.

Hänen mukaansa Suomella on paremmat edellytykset välttää ongelmia kuin Ruotsilla, jossa maahanmuuttajamäärät ovat vuosikausia olleet suuremmat kuin Suomessa. Pyysalo linjaa, että Suomi pyrkii yleisesti maahanmuuttopolitiikassa ajamaan yhteiseurooppalaista käytäntöä, jossa taakanjako tapahtuu tasapuolisesti ja ”vältetään kohtuuttoman suuret osuudet suomalaisen yhteiskunnan vastuulle”.

Lue myös: Poliisin tutkijat: Maahanmuuton riskejä vähätelty Suomessa – varoittava esimerkki Ruotsista

Lue myös: Poliisin tutkijat varoittavat: Ruotsin jengi-ilmiö riski Suomessakin – puututtava pian