Kuva: LAURI OLANDER

Kun syyttäjän Palme-ratkaisu ehti lounastunnin jälkeen laskeutua ruotsalaisille, toistuivat kollegoideni ja tuttavieni suussa samat sanat: ”Mikä antikliimaksi!” Kriminologian professori ja kommentaattori Leif GW Persson kuvasi päätöstä pettymykseksi.

Keskiviikon piti olla se päivä, kun 34 vuotta vanha Olof Palmen murhatapaus saisi lopullisen ratkaisunsa. Syyttäjä Krister Petersson oli ladannut toiveita jo helmikuussa, kun hän kertoi tv:ssä olevansa vakuuttunut siitä, että hän pystyy esittelemään, kuka murhaaja on ja miten se toteutettiin.

LUE MYÖS:

Vielä alkuviikosta Palme-murhaa tutkinut ja siitä kirjan kirjoittanut toimittaja Thomas Pettersson kertoi olevansa vakuuttunut, että syyttäjä tulee esittämään, että murhaaja on Skandia-miehenä tunnettu Stig Engström. Tiistaina Aftonbladet löi lisää vettä kiukaalle, kun se kertoi kansainväliseksi levinneen uutisen, että Ruotsin hallitukselle olisi kerrottu, että tutkinnassa on pystytty vahvistamaan murha-ase.

Ei pystytty. Tutkinnanjohtaja Hans Melander kertoi, että enää yli 30 vuoden jälkeen teknisessä tutkinnassa ei pystyttäisi yhdistämään murha-asetta murhaluotiin. Murhaajaksi epäillään Engströmiä, mutta koska tämä on kuollut, tutkinta lakkautetaan.

”Minusta olemme nyt tutkinnassa tulleet niin pitkälle kuin vain voimme”, sanoi Petersson heti keskiviikon tiedotustilaisuuden alussa.

Kun häneltä kysyttiin suoraan, olisiko tutkinnan tiedoilla voitu nostaa murhasyyte Engströmiä vastaan, vastaus oli ei. Häntä olisi voitu vaatia vangittavaksi todennäköisin syin epäiltynä murhasta tutkinnan jatkamiseksi, mutta syytettä ei olisi voitu nostaa.

Syyttäjä Petersson ja tutkinnanjohtaja Melander selvittivät tapahtumia yksityiskohtaisesti 1,5 tuntia pitkälti samoin kuin Thomas Pettersson oli esittänyt vuonna 2018 julkaistussa kirjassaan Den osannolika mördaren. Palkitun työn on nähty ohjanneen myös Palme-ryhmän tutkintaa. Mutta uusia todisteita he eivät esittäneet.

Ratkaisu ilman ratkaisua.

”Tämä lehdistötilaisuus oli suunnaton pettymys. Luulin, että heillä olisi jotakin, mistä saisi otetta ja mihin pureutua, mutta sitä heillä siis ei ollut”, sanoi ruotsalaisten suosima tv-julkkis, rikoskommentaattori ja kriminologian professori Leif GW Persson TV4:lle.

Jos Palme-tapaukselle ei saatu selvää ratkaisua, niin yllättäen istuva pääministeri Stefan Löfven ryntäsi tekemään loppua poliittisesti.

”On kansallinen trauma, kun maan pääministeri murhataan. On syvä toiveeni, että tämä haava saa nyt parantua”, Löfven kirjoitti Facebookissa.

Sanat ja ”syvä toive” ovat kuin vetoomus kansalle, että syyttäjän ratkaisu nyt hyväksyttäisiin lopullisena ratkaisuna.

On kuin koko Palme-tapaus olisi kaappi, jonka ovea ei vain saada suljetuksi. Kun syyttäjä keskiviikkona ilmoitti, että on hyvä syy epäillä, että kaapin oven saa kiinni, mutta että nyt sitä ei saada kiinni, ryntäsi Löfven oven eteen sanomaan, että kiinni on.

Kaiken kukkuraksi Löfven ei itsekään tunnu saavan ratkaisusta rauhaa.

”Oikeusvaltiossa hallitus ei anna tuomioita, eikä hallitus arvostele syyttäjän johtopäätöksiä. Mutta kanssaihmisenä, ja minun tapauksessani vielä puoluejohtajana Olof Palmen puolueelle tämä on totta kai tunteikas päivä”, pääministeri kirjoittaa.

Siis pääministeri ei puutu eikä arvostele, mutta tämä on ollut pääministerille henkilökohtaisesti tunteikas päivä. Tuo mutta-sana kuulostaa kyllä pieneltä arvostelulta.

Palmen murhan jälkeen Ruotsissa on ehtinyt kasvaa kokonainen sukupolvi ja Löfvenkin kertoo ehtineensä varttua 28-vuotiaasta 62-vuotiaaksi ratkaisua odottaessa. Eikä Palme-tapaus enää nuoremmille tunnu samanlaiselta kansalliselta traumalta kuin Löfven esittää.

Keskiviikon antikliimaksi oli se, että suurta odotettua ratkaisua ei tullutkaan, mutta samalla koko Palme-tapaus alkaa kiehtoa juuri siksi, että sitä ei saada ratkaistuksi. Ruotsissa on monia, jotka ovat täysin omistautuneita tapauksen selvittämiselle, eikä heillä ole kaikilla murhaajasta samaa käsitystä.

Syyttäjän Palme-ratkaisu jääkin sopivasti auki kuin hyvän dekkarin päätös: se pitää kaikkien omat teoriat ja spekulaatiot murhaajasta elossa. Silminnäkijä Leif Ljungqvist sanoi keskiviikkona heti syyttäjän ratkaisun jälkeen Aftonbladetille, että mies, jonka hän näki poistuvan murhapaikalta, ei todellakaan ollut Engström.

Varmaa on keskiviikon jälkeen ainoastaan siis se, mistä ruotsalaiset juhannuspöydissä puhuvat.

Kirjoittaja on kirjeenvaihtaja Tukholmassa.