Suomi on käytännössä sotilaallisesti liittoutunut, katsoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak. Hän tarkentaa, että englanniksi termi on ”militarily aligned”, sotilaallisesti asemoitunut tai suuntautunut. Tähän tyyliin Suomea asemoi tutkijan mielestä myös presidentti Sauli Niinistö.

Tarkkaa suomenkielistä termiä Suomen nykypositiolle Salonius-Pasternak ei keksi, mutta Twitterissä hän vastaa suoraan kysymykseen Suomen liittoutumisesta.

–Kyllä, Suomi on sotilaallisesti liittoutunut ja se on sitoutunut osallistumaan muiden EU-jäsenten puolustamiseen. Suomi ei kuulu sotilasliitto Natoon, hän twiittaa.

Salonius-Pasternak korostaa Uudelle Suomelle, että neutraalina Suomen asemaa ei enää voi nähdä. Samaa painotti presidentti Sauli Niinistö Trumputin-tiedotustilaisuudessaan. Niinistön sanat, jotka nosti esiin turvallisuuspolitiikan bloggaaja Ari Pesonen Puheenvuoron blogissaan , voi nähdä merkittävänä Suomen asemointina suuren kansainvälisen yleisön edessä.

Salonius-Pasternak toteaa, että tutkijan näkökulmasta Suomen asemointi on yksinkertaista: Suomi on käytännössä liittoutunut Lissabonin sopimuksen, eli EU:n uuden perussopimuksen takia. Tarkemmin kysymys on artiklasta 42.7, jossa EU-maat lupautuvat auttamaan maata, joka joutuu sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi.

Salonius-Pasternakin mielestä pykälässä sitoudutaan kansankielellä antamaan turvatakuut. Hän huomauttaa, että esimerkiksi onnettomuusapuun viitataan eri lausekkeessa.

Eli käytännössä Suomella on tämän pykälän perusteella turvatakuut?

–Minä näen asian näin, Salonius-Pasternak vastaa ja painottaa heti, että kyse on vain hänen henkilökohtaisesta kannastaan.

Salonius-Pasternak huomauttaa, että suurimmalle osalle muista EU-maista kysymys ei ole yhtä kiinnostava, sillä ne hoitavat kansallista puolustustaan yhdessä puolustusliitto Naton jäseninä. Hän toteaakin, että Suomen erityisasema ja Nato-kysymyksen vaikeus on monelle hankala hahmottaa Suomen ulkopuolella. Ei ymmärretä, miksi Suomi allekirjoitti Lissabonin sopimuksen, mutta ei liity Natoon.

–Se pitää hyvin usein yrittää selittää rautalangasta.

Salonius-Pasternakin mielestä turvatakuut voi jakaa kahteen osaan, ennaltaehkäisyyn ja varsinaiseen sotilaalliseen apuun. Hän uskoo, että Nato-maat näkevät tärkeimpinä turvatakuina ennaltaehkäisyn ja deterenssin, jolla viitataan sotilaalliseen pelotteeseen, koska sotaa ei haluta.

–Ja sitähän ei voi saada muuta kuin kuulumalla sotilasliittoon, joita Euroopassa on yksi, Nato, hän tarkentaa.

Sen sijaan varsinaista sotilaallista apua sodassa Suomi voisi saada myös kuulumatta sotilasliittoon. Hän huomauttaa, että Suomessa turvatakuukeskustelu usein kilpistyy juuri siihen, tulisiko joku meidän avuksemme, jos sota syttyisi.

”Selvä viesti” maailmalle

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin huippukokouksen yhteydessä kansainvälisessä mediassa näkyi Suomen asemointia sotilaallisesti neutraaliksi maaksi, mikä herätti Salonius-Pasternakin mukaan monessa huolta. Tähän tarttui myös presidentti Niinistö huippukokouspäivän tiedotustilaisuudessaan omassa englanninkielisessä osuudessaan. Niinistö ihmetteli, miten Suomi voidaan kuvata neutraaliksi, ja viittasi Suomen EU-jäsenyyteen, laajaan Nato-yhteistyöhön sekä kahdenvälisiin puolustusyhteistyösopimuksiin Yhdysvaltain, Britannian ja Ruotsin kanssa.

Salonius-Pasternak kiittelee Niinistön sanoja.

–Minusta se oli täysin luonnollista, että presidentti tarttui siihen kiinni, ettei jäisi kuvaa, että hän olisi jotenkin hyväksynyt tämän, Salonius-Pasternak sanoo viitaten virheellisiin kuvauksiin Suomen neutraaliudesta.

Salonius-Pasternak arvelee, että Niinistö halusi saada kansainväliset toimittajat todella näkemään Suomen turvallisuuspoliittisen muutoksen, joka on tapahtunut sitten kylmän sodan. Tilanteella oli myös tavallista suurempi painoarvo huippukokouksen kyljessä. Kyseessä oli eräänlainen päivitys Suomen tilanteesta maailmalle.

–Huomioiden, kenelle Niinistö puhui, se on voinut olla hyvin selvä, valikoitu viesti kansainväliselle medialle ja ehkä jopa, miksei taas kerran, suomalaisille, että emme ole neutraali ja tässä on kaikki nämä syyt.

–Se oli muistutus siitä, että Suomen turvallisuuspolitiikka ja ulkopolitiikka on oikeasti muuttunut.

Seuraavalla viikolla Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu piti suomalaisia kohauttaneen puheensa, jossa hän sanoi pitävänsä Suomen ja Ruotsin Nato-harjoituksia uhkina, joiden vuoksi Venäjän on ryhdyttävä vastatoimiin.

Lue lisää: Suomalaisprofessori pitää venäläisministerin uhkausta poikkeuksellisena: ”Näin ei asiaa ole aiemmin esitetty”

Salonius-Pasternakin mukaan hyvin usein ulkomailla Natoon kuulumattomat maat nähdään virheellisesti automaattisesti neutraaleina. Hän huomauttaa, että Suomi ei käytä virallisissa asiakirjoissaan ja selonteoissaan termiä liittoutumaton, vaan toteaa, että Suomi ei kuulu sotilasliittoon. Näin alleviivataan itse asiassa rivien välissä sitä, että Suomi on liittoutunut EU:n kautta, joka ei ole sotilasliitto.

–Kyllähän nämä mietitään tarkkaan.

Salonius-Pasternakin mukaan Suomi on kulkenut kohti sotilaallista liittoutumista vähitellen jo pitkään. Isoja harppauksia tilanteessa voi nähdä vain, jos aikajanaa pilkkoo 10 vuoden lohkoihin. Hän on huomannut, että usein arkikielenkäyttö laahaa turvallisuuspoliittisten muutosten perässä.

Suomi on ”sotilaallisesti suuntautunut”

Niinistön sanoissa ei Salonius-Pasternakin mukaan ”missään nimessä” ollut kyse uusista linjauksista, sillä Suomi on ”ehdottomasti sotilaallisesti suuntautunut” ja ollut sitä jo hyvän aikaa. Kahdenvälisillä puolustusyhteistyösopimuksilla Yhdysvaltain, Britannian ja Ruotsin kanssa on hänen mielestään vielä alleviivattu tätä asemaa.

Salonius-Pasternak huomauttaa, että kyseisissä sopimuksissa on kyse poliittisista tahdonilmauksista ja signaaleista, mutta myös sotilaallisesta yhteistoimintakyvystä, joka on yksi peruspilareista, kun puhutaan sotilaallisen avun saamisesta ja antamisesta. On osoitettava julkisesti, että voidaan toimia yhdessä ja halutaan rakentaa kykyä toimia sotilaallisesti yhdessä.

–Niillä on se vaikutus, että ne mahdollistavat konkreettisesti käytännön yhteistyön laajentamisen syventämisen, hän sanoo sopimuksista.

Joidenkin mielestä olisi poliittista ja diplomaattista viisautta määritellä tarkemmin, missä tilanteissa sotilaallista yhteistyötä halutaan ja joidenkin mielestä taas ei. Sopimukset eivät ole velvoittavia ja Salonius-Pasternakin mukaan ne ovat tavallaan kaiken kattavia, sillä sopimuksiin kirjattujen pyrkimysten alle ”voi kaataa melkein mitä tahansa”.

Sopimukset vahvistavat Salonius-Pasternakin mielestä Suomen turvatakuiden aineksia, kun esimerkiksi suhdetta Yhdysvaltoihin tarkastellaan kokonaisuutena. Hän huomauttaa, että kahdenvälistä, syvenevää yhteistyötä oli jo paljon ennen kyseisiä sopimuksia ja toisaalta myös yhteistyötä Naton sisällä sekä puolustushankinnoissa. Uusien sopimusten johdosta Washingtonissa on kuitenkin taas hivenen helpompi perustella Suomen tukemista, jos Suomessa tukea tarvittaisiin.

Turvatakuut ja yhteistyösopimukset nousivat esille eilen maanantaina Niinistön auktorisoimattomassa elämäkerrassa, jossa väitettiin presidentti Niinistön puhuvan kulisseissa turvatakuista kyseisten yhteistyösopimusten pohjalta. Kirjan toinen kirjoittaja väitti julkistustilaisuudessa Niinistön puhuvan suljettujen ovien takana ”tosiasiallisista turvatakuista”.

Lue lisää:

Kirjaväite: Presidentti Niinistö puhuu suljettujen ovien takana Suomen ”tosiasiallisista turvatakuista”

Kokenut diplomaatti jyrkästi eri mieltä presidentti Niinistön väitetyistä kulissipuheista: ”Tosiasiallisia turvatakuita” ei ole