EK:lla ja Milttonilla Varsinais-Suomen lobbarina työskennellyt Antton Rönnholm nousi viikonloppuna SDP:n puoluesihteeriksi. Demariksi poikkeuksellisen taustan lisäksi huomiota herätti Rönnholmin vaalipuhe, jota ylistettiin sosiaalisessa mediassa jopa ”vuosikymmenen puheeksi”.

36-vuotias Rönnholm, joka on lobbaustyössään keskittynyt EU-asioihin, ei usko että työhistorian pitäisi määritellä ihmistä loppuelämäksi. Hänen taustastaan ehti jo nousta porua puolueen sisällä.

– Mua on vähän huvittanut tämä, että miten voimakkaasti ne [työt] tuntuvat leimaavan, Rönnholm sanoo Uudelle Suomelle maanantaina ehdittyään jo asettumaan puoluetoimistolle ensimmäistä viikkoaan puoluesihteerinä.

Hän on valmis myös hieman puhumaan lobbareiden puolesta. Ammattikunta esitetään usein epäedullisessa valossa, mutta Rönnholmin mukaan tiedonvälittäjiä tarvitaan. Hän on tehnyt lobbarinuransa Brysselissä, jossa ”järjestäytyneet intressit” ovat keskeinen osa järjestelmää.

– On mahdoton ajatus, että Sisilian saappaankärjestä Utsjoelle jollakin komission valmistelijalla olisi käsitys siitä, millainen tämä koko maailma on. Lobbarit ovat itse asiassa aika tärkeitä informatöörejä siinä, että meidän näkökulmasta toi muuten näyttää sitten tältä, Rönnholm sanoo.

– Sitten on olemassa hyvät säännöt ja avoimuusrekisterit ja muut, joiden mukaan ehdottomasti pitää pelata. Kaikki lobbarit tietävät, että luottamusta ei voi menettää kuin kerran. Puolustan sitä, että kyllä informaatiota tarvitaan näin monimutkaisessa järjestelmässä kuin mikä vaikka EU-päätöksenteko on.

Eri tietolähteiden kuuntelemista hän korostaa myös tärkeänä politiikan teon osana.

– Ei siinä ole mitään ongelmaa. Sitähän poliittinen päätöksenteko on, että kuunnellaan näkemyksiä.

Lobbaridemarin sijaan hän kuvaa itseään kuitenkin ”pragmaattiseksi idealistiksi”.

– Se tarkoittaa sitä, että pitää olla aidosti isoja ajatuksia ja unelmia, mutta ne pitää myös pystyä viemään käytäntöön niin, että mitä tehdään huomenna, mitä tehdään tällä hallituskaudella ja niin edelleen, Rönnholm sanoo.

Lobbaritausta tai ei, SDP-läisyys kulkee Rönnholmissa verenperintönä kansanedustaja-isän myötä. Tätä taustaansa hän alleviivasi puoluekokouksessa kertomalla valokuvasta, jossa hän lapsena seisoo työväentalon portailla käsi Kalevi Sorsan kädessä.

Rönnholmin puoluekokouksessa pitämän puheen mukaan sosiaalidemokraattinen liike on hänelle muun muassa ”opetuksia oikeasta ja väärästä, ajatuksista ja uhrauksista, jotka ovat ihmistä suurempia” sekä ”nuorisoliikkeen alaston sekasauna, joka hieman jännitti, mutta jonne oli tervetullut myös ilman urheilijan fysiikkaa”.

Demariyleisönsä hurmannut Rönnholm tiedosti samalla, että omiin vetoaminen ei riitä, vaan koko kansan täytyisi kuulla viesti. Hän listaa kolme tehtävää tärkeimmikseen puoluesihteerinä: poliittinen valmistelu, yhdessä tekemisen koordinointi, viestintä.

– Politiikka on enenevissä määrin viestintää – tai kai se on aina ollut sitä eri muodoissaan, Rönnholm sanoo.

– [Mauno] Koivisto sanoi niin, että ei pidä yliarvioida ihmisten kiinnostusta, mutta ei myöskään aliarvioida heidän käsityskykyään. Se on se poliittisen viestinnän haaste: puhua monimutkaisista asioista kiinnostavalla, mutta ei koukeroisella tavalla. Sitä nyt koitetaan edistää tai tehdä entistä paremmin.

Onko tulossa siis kansanomaisempaa viestintää?

– Jos on taitava sanankäyttäjä, niin sehän on hyvä juttu. Parasta on, jos on oikeat arvot ja politiikka, ja siitä pystytään viestimään sillä tavalla, että se on kiinnostavaa. Miksei hauskaakin, sitäkin se saa olla.

Suuria poliittisia linjauksia Rönnholm ei ainakaan vielä halua tehdä. Hän toivoo, että SDP kykenisi katsomaan ”riittävän pitkälle”.

– Kaikki puolueet kipuilevat teollistuneessa maailmassa sen kanssa, että muutos ei enää ole lineaarinen vaan sen nopeus on eksponentiaalinen. Ei kaikkeen ole lopullisia vastauksia, mutta pitää olla pyrkimyksiä, tavoitteita ja unelmia.

Esimerkiksi työllisyyspolitiikkaan Rönnholm ei vielä halua ottaa kantaa. Ay-liikkeestä – työskenneltyään työnantajien EK:ssa ja tällä hetkellä luottamustehtävässä akavalaisen yhteiskunta-alojen korkeakoututettujen puheenjohtajana – hän on valmis sanomaan sanasen.

– Meidän pitää katsoa laajasti sitä, että kaikenlaiset palkansaajat kaikista keskusjärjestöistä ovat osana palkansaajaliikettä. Työelämän muutos koskee ihan kaikkia, Rönnholm sanoo.

– Työelämä on jo muuttunut ja tämä [työmarkkinajärjestelmä] on koko ajan muutoksessa. Minulla ei ole tulevaisuuteen katsovaa kiikaria, että näkisin, miten nämä edunvalvonnan muodot muuttuvat, mutta se on tärkeää pohdintaa.

Entä ne, jotka eivät enää ole palkansaajia, eli työttömät? Ovatko liitot ja työehtosopimusjärjestelmä heidänkin etunsa vai enemmänkin haitta?

– Meidän sloganimme on, että pidetään kaikki mukana. Myös heidät, jotka ovat tällä hetkellä työmarkkinoiden ulkopuolella. Tämä aktiivinen politiikka, näkemys ihmisten jatkuvasta osaamisen päivittämisestä ja muusta, tukee sitä, että mahdollisimman moni pysyy työelämässä. Ja jos ajatellaan sitä alkupäätä, näitä nuoria kundeja jotka eivät ole päässeet työnsyrjään kiinni, niin onhan tämä yleinen yhteiskunnallinen epäonnistuminen, Rönnholm sanoo.

Rönnholm kertoo tulleensa ”oikein hyvin” toimeen puheenjohtaja Antti Rinteen kanssa, kun Rinne oli valtiovarainministerinä ja Rönnholm erityisavustaja.

– Hänellä on mutkaton tyyli, puhumme asioista suoraan, ja on sellainen tekemisen meininki.