Suomen valtion velka rikkoo huomenna 100 miljardin eli 100 000 miljoonan euron rajapyykin. Suomen Keskuskauppakamari arvioi, että laskennallisesti raja rikkoontuu noin puoli neljän aikaan iltapäivällä.

– Se on yksi huono merkkipaalu. Toivottavasti se toimii eräänlaisena herätyskellona, aprikoi Keskuskauppakamarin talouspoliittinen neuvonantaja Johnny Åkerholm.

Hän kysyi jo lokakuussa Keskuskauppakamarin sivuilla julkaistussa nettikirjoituksessaan, pitääkö asiasta huolestua.

– Siinä mielessä pitää huolestua, kun me emme pysty uudistamaan Suomen rakenteita ja nostamaan talouden tuotantopotentiaalia. Ei velka ole ongelma, jos sillä investoidaan ja syntyy tuotantopotentiaalia, Åkerholm toteaa nyt.

Elvytyksestä ja leikkauspolitiikan järkevyydestä on julkisuudessa taitettu peistä aina viime vaaleista saakka. Åkerholmin mukaan keskustelu on ajautunut siinä mielessä hölmöksi, että elvyttäminen ja rakenneuudistukset on esitetty ikään kuin toistensa pois sulkeviksi vaihtoehdoiksi.

– Minun mielestäni ne eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia asioita, vaan se on niin, että mitä enemmän teemme rakenneuudistuksia ja parannamme talouden kasvuedellytyksiä, sitä vähemmän tarvitsee huolestua velan kasvusta lyhyellä aikavälillä, urallaan muun muassa Suomen Pankissa ja valtiovarainministeriössä toiminut Åkerholm sanoo.

Keskeisimmät rakenneuudistukset, mitä Suomella on edessä, ovat pääministeri Juha Sipilänkin (kesk.) hallituksenkin tavoittelemat sote-uudistus sekä työelämän joustavoittaminen.

Lue lisää: Professori vaatii Suomen vapauttamista: ”Missä ne kaikki Pisa-oppilaat nyt ovat?”

Sote-uudistukselle on asetettu tavoitteeksi säästää sosiaali- ja terveysmenojen kasvua hillitsemällä kolme miljardia euroa kymmenessä vuodessa. Hallituksen kyky toteuttaa uudistukset askarruttaa kuitenkin Åkerholmia.

– Sanotaan näin, että alku oli erinomaisen lupaava, mutta mitä pidemmälle ollaan menty, niin sitä enemmän kysymysmerkkejä on noussut taivaalle. Aikomuksista luovutaan ja aikatauluja siirretään eteenpäin.

– Suomalaiset sanovat tällä hetkellä kaikelle ei. Työelämän rakenneuudistuksille sanotaan ei, työvoiman tarjonnan kasvattamiselle sanotaan ei, hallinnollisille uudistuksille sanotaan ei, julkisten menojen vähennyksille sanotaan ei. Ja silloin velkaantuminen on huolestuttavaa, kun kaikelle sanotaan ei. Jos tehdään oikein radikaaleja uudistuksia, niin olisi varaa elvyttääkin, sanovat EU:n säädökset sitten mitä tahansa.

Åkerholm huomauttaa, että elvyttämiselle olisi tarvetta. Suoria elvytyskohteita löytyy Suomen tiestöstä ja homekouluista, mutta vielä miltei tärkeämpänä hän pitää veroelvytystä.

– Rakenteellisista syistä tarvitsemme kipeämmin työhön kohdistuvien verojen alentamista. Osaajien työmarkkinat ovat entistä enemmän kansainvälisiä ja mitä enemmän me erkaannumme kansainvälisestä verokäytännöistä, sitä varmemmin pääsemme näistä ihmisistä eroon.