Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) ehdottaa merkittävää muutosta Euroopan pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaan. Mykkänen olisi valmis käytännössä sulkemaan nykyisen turvapaikkajärjestelmän niin, että rajan yli tapahtuva turvapaikanhaku sallittaisiin vain poikkeustapauksissa.

Vastapainoksi Mykkänen moninkertaistaisi Suomen ja EU:n ottamien kiintiöpakolaisten määrän.

– Mitäpä jos kymmenkertaistaisimme EU:n yhteisen kiintiöpakolaisten määrän ja rajoittaisimme turvapaikan hakemisen rajan yli poikkeustapauksiin, hän ehdottaa Puheenvuoron blogissaan.

Ehdotatte melkoista muutosta Euroopan turvapaikkapolitiikkaan, sisäministeri Kai Mykkänen?

– Kyllä. Mielestäni tämä kriisi, joka meillä on nyt Saksan hallituksen hajoamisuhassa ja Italian sooloillessa rajuja toimia, ei lähde ratkeamaan muuten. Radikaaleja ratkaisuja tullaan joka tapauksessa näkemään. Joko niitä nähdään niin, että jokainen maa sooloilee ja Välimeren maat pistävät Välimeren kiinni ilman, että tilalle tarjotaan kiintiöpakolaisuuden kautta laajempaa turvaa, tai sitten niin, että löydetään yhteinen eurooppalainen ratkaisu, Mykkänen sanoo Uudelle Suomelle.

Mykkäsen mukaan nykyisen järjestelmän ”tie alkaa olla kuljettu loppuun, koska niin suuri osa näistä ulkorajavaltioista ei enää suostu tähän”.

– Nyt näyttää siltä, että jos Eurooppa ei tietoisesti ota tätä hallintaansa, niin koko tämä eurooppalainen paletti hajoaa.

Hänen ehdottamassaan yhteisessä ratkaisussa ulkorajat vahvistettaisiin ja rajan ylittävä haku ei olisi pääsääntöisesti keino tulla Eurooppaan, vaan avunhaku tapahtuisi kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta. Nykyisin Euroopan vuotuinen pakolaiskiintiö on hyvin vaatimaton, vain noin 25 000 henkeä, kun taas turvapaikanhakijoita tulee vuodessa satoja tuhansia.

Mykkänen huomauttaa, että hänen ehdottamansa noin 250 000 kiintiöpakolaisen taso vastaisi turvapaikanhakijoiden vuosittaista virtaa 2010-luvun alussa.

– Se olisi alle neljäsosa vuonna 2015 tulleiden turvapaikanhakijoiden määrästä, mutta suoraan leireiltä valikoitaessa kaikki saisivat turvapaikan, kun vuonna 2015 tulleista noin puolet näyttää saavan kielteisen päätöksen. Oleellista olisi, että tulovirta ei tuottaisi hallitsemattomuutta eikä syntyisi kielteisen päätöksen saaneiden palauttamisongelmaa.

Ministeri toteaa, että suuremmasta pakolaiskiintiöstä ”ei tietenkään päästä sopuun ilman, että samalla rajoitetaan tuntuvasti rajan yli tapahtuvaa turvapaikanhakua”.

EU:ssa pohditaan parhaillaan, voisiko turvapaikkahakemusten käsittelyn tai ainakin hakijoiden esikarsinnan siirtää keskuksiin unionin ulkopuolelle, jolloin hakijoiden liikkuminen EU:ssa vähentyisi ja kielteisen päätöksen saaneiden palautusrumba vähenisi.

– Järjellä ajatellen olisi kaikkien kannalta parempi siirtää painopiste suoraan pakolaisleireiltä otettaviin pakolaisiin rajan yli tapahtuvan turvapaikanhaun sijaan. Joissain maissa EU:n ulkopuolelle puuhataan järjestelykeskuksia, toisissa puhutaan pelastuskeskuksista. Välttämättä ei tarvittaisi mitään aivan uutta mekanismia. Meillähän on jo kiintiöpakolaiset, Mykkänen kommentoi blogissaan.

Rajojen sulkeminen ei ole yksinkertaista. Miten ratkaistaan tilanne, jossa ihmiset eivät tyydy pakolaisleireihin vaan tulevat rajojen yli Eurooppaan joka tapauksessa?

– Kun tällä hetkellä Välimerellä poimitaan ihmisiä, niin operatiivinen kysymys on, että mihin heidät viedään. Jos meillä olisi tällainen ratkaisu, jossa ihmisiä otettaisiin leireiltä enemmän, niin siihen täytyisi liittyä se, että heidät [rajan yli tulleet] vietäisiin Euroopan ulkopuolelle, välivaiheessa varmasti jonkinlaisiin pelastuskeskuksiin, joita Eurooppa rahoittaisi, Mykkänen sanoo.

– Mutta täytyy huomata, että jos merelle lähtö ei johtaisi vastaanottopalveluiden piiriin pääsyyn Euroopassa, niin uskon merelle lähtemisen virran tyrehtyvän jo viikoissa. Ei siellä samalla tavalla ihmisiä enää nähtäisi.

Mitä olisivat poikkeustapaukset, joissa rajan ylittävä turvapaikanhaku sallittaisiin? Kyse voisi olla naapurimaiden sodista tai määritellyille kansanryhmille säädettävästä suojelustatuksesta, jollaisia Euroopan maat nykyisinkin voivat halutessaan suoda.

– Tai jos tulee ilmiselvästi sorrettuja, haavoittuvassa asemassa olevia lapsia, joita ei kohtuudella voida palauttaa, niin sitten toimitaan rajalla toisin. En edes yritä vastata näihin yksityiskohtiin tässä vaiheessa, Mykkänen sanoo.

Hallituksen linja – yhtyykö Eurooppa?

Mykkäsen mukaan hänen linjauksensa on samansuuntainen kuin hallituksen linjaus Euroopan turvapaikkajärjestelmän kehittämisestä, mutta hän on vienyt pohdiskeluaan pidemmälle. Lue myös: Juha Sipilä: Tällaista siirtolaispolitiikkaa Suomi ajaa Eurooppaan

Euroopassa on esillä EU-johtajille ensi viikolla esiteltävä suunnitelma, jossa suojelua tarvitsevat pakolaiset eroteltaisiin elintasosiirtolaisista unionin ulkopuolelle perustettavissa käsittelykeskuksissa. Mykkäsen mukaan Suomen hallituksella on asiasta tiedossa vasta huhuja.

– Nyt [Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald] Tusk soittelee pääministereitä läpi. Varmasti ensi viikolla on enemmän tietoa niistä päätelmistä, Mykkänen sanoo.

Mykkänen ei innostu käsittelykeskuksista, jotka olisivat jossain määrin päällekkäisiä pakolaisleirien kanssa. Kiintiöpakolaisjärjestelmä on kuitenkin hänen mukaansa valitettavasti Keski-Euroopassa ja Etelä-Euroopassa kuollut kirjain, jota ei käytetä.

– Suomen ja Ruotsin panos tässä keskustelussa pitää olla se, että edellytämme kolikon toista puolta myös. Eli sitä, että eurooppalaisen ratkaisun täytyy sisältää myös yhteinen laajennus kiintiöpakolaisjärjestelmään, ja sen täytyy olla moninkertainen nykyiseen nähden.

Jos huippukokouksessa on esillä ehdotus, jossa käsittelykeskuksia ruvettaisiin perustamaan, mutta kiintiöpakolaisista ei tehtäisi lupauksia, onko Suomen hallitus valmis suunnitelmaa tukemaan?

– Toivottavasti ensi viikon alussa on tiedossa tarkemmat suunnitelmat, joiden pohjalta hallitus pääministeriä evästää. Mutta kyllä meidän kannassamme on sisällä kiintiöpakolaisjärjestelmän vahvistaminen.

Mykkäsen mukaan eurooppalaisen yhteisratkaisun löytäminen olisi Suomen etu, sillä muuten Suomi on yksin, jos Venäjä kohdistaa meihin painostusta siirtolaisten välityksellä.

Entä kansainväliset sopimukset? – ”Ihmisethän niitä kirjoittavat…”

Nykyinen turvapaikkajärjestelmä perustuu YK:n pakolaisyleissopimukseen vuodelta 1951.

– Olen kuullut eriäviä väitteitä siitä rikkoisiko rajan yli tapahtuvan turvapaikanhaun korvaaminen pakolaisleireiltä otettavilla hakijoilla kansainvälisiä sopimuksia tai niiden tulkintaa. En lähde tuomaroimaan, mutta ihmisethän näitä sopimuksia kirjoittavat ja tulkitsevat, Mykkänen kirjoittaa.

– Vuoden 1951 sopimuksen taustalla oli toisen maailmansodan pakolaiskriisin sääntöperäinen hoitaminen ja erityisesti suhtautuminen puna-armeijan miehittämillä alueilla vainottujen kohtaloon. Järjestelmää ei suunniteltu laajamittaiseen turvan hakuun Euroopan ulkopuolelta. Jos 2000-luvun tilanteessa olisi kaikille parempi, että Eurooppa ilmoittaa kymmenkertaistavansa kiintiöpakolaisten määrän ja rajoittavansa rajan yli hakemisen poikkeustapauksiin, meidän ihmisten pitäisi kyllä löytää oikeasuhtaiset keinot sen tekemiseen.

Ministeri huomauttaa blogissaan lisäksi, että käytännössä pakolaissopimuksen ja turvapaikkajärjestelmän henkeä rikotaan jo nykyisin. Käytännössä jokainen Euroopan maa on huolissaan suurista rajan yli turvapaikkaa hakevien virroista ja pyrkii sopimaan naapuriensa kanssa niiden rajoittamisesta, hän kirjoittaa.

– Silloin puhutaan laittoman maahantulon estämisestä. Käytännössä samalla estetään tulijoita käyttämästä laillista oikeuttaan turvapaikan hakemiseen. Yhteiskuntien pelästyminen suurten turvapaikanhakijavirtojen ilmestyessä on viimeisen kolmen vuoden aikana yhdistänyt hyvin erilaisia demokratioita aina Italiasta Ruotsiin ja Hollannista Unkariin, hän kirjoittaa.

Tekstistänne tulee käsitys, että hyvinkin ymmärrätte tätä Euroopan ulkorajavaltioiden tuskaa?

– Tuskaa ymmärrän hyvin, mutta sitä en hyväksy, jos ei olla samalla valmiita ottamaan kiintiöpakolaisia selvästi nykyistä enemmän. Kaikki Euroopan maat ovat kuitenkin niin paljon paremmassa asemassa kuin [siirtolaiset] lähtömaissa.

Mykkäsen mukaan nykyjärjestelmässä on kestämätön ristiriita, koska Eurooppa ei kykene ottamaan vastaan kaikkia maailman kymmeniä miljoonia pakolaisia, mutta nykyjärjestelmä periaatteessa antaisi kaikille heille oikeuden hakea turvapaikkaa. Periaatteellisen oikeuden ja Euroopan maiden käytännön toimien eli muuttoliikkeen hillinnän välissä syntyy tarve ja kysyntä ihmissalakuljettajille.

Ministeri Mykkänen uskoo, että nykyiseen turvapaikkajärjestelmään liittyvien ongelmien vuoksi Eurooppa on valmis ottamaan suojiinsa pienemmän määrän hädänalaisia kuin se tekisi, jos turvan haun mekanismi synnyttäisi vähemmän pelkoa ja huolta jäsenmaissa.

– Tämä olisi kaikille parempi [järjestelmä], niin minun mielestäni olemme silloin kyvyttömiä valtiomiehinä, jos emme löydä siihen mekanismia, millä siirtymän tekisimme, Mykkänen sanoo.

LUE MYÖS:

Turvapaikanhaku: EU:n uusi suunnitelma vuosi julki – tällainen on Suomen hallituksen linja

Juha Sipilä: Tällaista siirtolaispolitiikkaa Suomi ajaa Eurooppaan

Sisäministeri tiukkana: Nykyinen sosiaaliturva ja vapaa maahanmuutto mahdoton yhtälö

Spekulaatio kiihtyy Saksassa: Angela Merkel voi kaatua turvapaikkariitaan