Ruotsissa siviilielämään palaavien rauhanturvaajien on mahdollista saada armeijan tarjoamaa psykologista apua jopa koko loppuelämänsä ajan. Näin kertoo Uuden Suomen haastattelema Afganistanissa palvellut ruotsalaisrauhanturvaaja, Jonatan. Sukunimeään hän ei halua julkisuuteen.

Suomessa Ruotsin esimerkkiä seurataan mielenkiinnolla, mutta Sotilaslääketieteen keskuksen psykiatrian ylilääkärin Tanja Laukkalan mukaan terveinä palanneille rauhanturvaajille muukin kuin psykologin tarjoama apu on usein riittävää.

Samassa tukikohdassa suomalaisten rauhanturvaajien kanssa palvellut Jonatan on käynyt Ruotsin armeijan ohjelman mukaisesti kaksi kertaa tapaamassa psykologia.

– Ruotsalaisilla on paluutarkastus psykologin kanssa heti paluun yhteydessä ja kuusi kuukautta myöhemmin. Tapaamiset koostuvat kahdenkeskisistä sekä ryhmäkeskusteluista ja psykologit ovat erittäin kokeneita. Usein he ovat pitäneet näitä niin sanottuja purkukeskusteluja siitä lähtien, kun Ruotsilla oli joukkoja Bosniassa ja Kosovossa vuosituhannen vaihteessa, sanoo Jonatan Uudelle Suomelle.

Suomalaisten rauhanturvaajien saamia palveluja on sen sijaan kritisoitu kotimaassa. Ylen MOT-ohjelma kertoi, että vastuuta pahasti traumatisoituneiden sotilaiden hoidosta vieritetään heille itselleen.

Suomen rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja painotti kuitenkin Uudelle Suomelle, että tilanne on parempi kuin takavuosina. Mahdollisia ongelmia pyritään havaitsemaan ensin kotiutustarkastuksen ohessa sekä parin kuukauden jälkeen palautetilaisuuden yhteydessä.

Ruotsalaiskollega painottaa psykologin kanssa käytäviä purkukeskustelujen merkitystä.

– Ne ovat minun mielestäni tärkeitä, sillä useimmiten tulee välteltyä puhumista tunteista tai siitä miten asiat kokee, kun ollaan palveluksessa ja yritetään keskittyä oman työn tekemiseen, toteaa Jonatan.

Jos kohta rauhanturvaajan on vaikea käsitellä omia kokemuksiaan, on ulkopuolisen hyvin vaikea edes käsittää niitä ja kokemusta päivittäisen vaaran kanssa elämisestä.

– Olin monissa vaaratilanteissa ja usein ne liittyivät kotitekoisiin räjähteisiin, mutta oli tavallisia taisteluitakin. Etenkin kotitekoiset räjähteet voivat olla raastavia, koska pommit on piilotettu, ja ne ovat yleisiä. Yhdellä viikolla oli tavallista, että löysimme useamman kerralla, kertoo lääkintämiehenä palvellut Jonatan.

Usein asioiden kokonaisuus ja omat kokemukset alkavat hahmottua vasta jälkikäteen. Tämän takia Jonatan pitääkin juuri toista keskustelua puolen vuoden jälkeen vähintään yhtä tärkeänä kuin ensimmäistäkin.

– Puolen vuoden jälkeen tehtävä purkukeskustelu on hyvä, kun saa itse muutaman kuukauden aikaa käydä läpi kokemuksiaan ja saa niihin perspektiiviä. Ennen kaikkea kun on ollut taistelussa – tai vaikka ei olisikaan – pitkäaikainen stressi voi vaikuttaa siten, että asiat huomaa vasta myöhemmin.

Tarvittaessa ruotsalaiset sotilaat voivat saada ammattiapua loppuelämänsä ajan, Jonatan kertoo. Ketään ei kuitenkaan pakoteta keskusteluihin, vaan Jonatanin mukaan kokeneet psykologit pyrkivät avaamaan keskustelua vaikeistakin kokemuksista ja tarvittaessa soittavat myöhemmin perään selvitelläkseen tilannetta.

Suomessa rauhanturvaajaliitto tarjoaa vertaistukea puhelimitse. Liiton puheenjohtaja Paavo Kiljunen kertoi Uuden Suomen haastattelussa arvioivansa, että usein pelkkä mahdollisuus päästä puhumaan asioista vertaisen kanssa riittää hoidoksi. Myös Jonatan painottaa vertaistuen merkitystä.

– Mielestäni mahdollisuudet purkukeskusteluihin ja psykologitukeen ovat riittävän hyviä Ruotsissa, mutta uskon myös, että on tavallista, että sotilaat kääntyvät toistensa puoleen, sillä ryhmän sisällä vallitsee syvä luottamus, hän toteaa.

Suomessa seurataan kiinnostuneina

Suomessa Ruotsin kokemuksia seurataan Sotilaslääketieteen keskuksen psykiatrian ylilääkärin Tanja Laukkalan mukaan kiinnostuneena. Laukkalan mukaan terveinä palanneille muusta avusta voi kuitenkin olla aivan yhtä paljon apua kuin psykologin vastaanotosta.

- Silloin, kun ei ole mitään häiriötä tai sairautta, puhutaan psykososiaalisesta tuesta, joka on moniammatillista auttamista. Jos on häiriöitä tai sairauksia, silloin tarvitaan lääkintää, Laukkala sanoo.

Suomessa Porin prikaatin koordinoimiin rauhanturvaajien palautetilaisuuksiin osallistuu muun muassa sosiaalikuraattoreita, pappeja ja Sotilaslääketieteen keskuksen henkilöstöä. Tilaisuuksissa on ryhmäkeskusteluja, joten psykologeja ei ole kaikissa ryhmissä. Parin kuukauden kuluttua on vielä palautekeskustelu.

Laukkala muistuttaa, että suomalaisessa järjestelmässä psyykkinen terveys käydään läpi jo kotiutukseen kuuluvassa lääkärintarkastuksessa.

- Terveiden ihmisten kohdalla sitä, että terveydenhuollon ammattilainen haastattelisi heitä uudelleen, kun psyykkinen hyvinvointi on jo lääkärintarkastuksessa katsottu systemaattisesti, on harkittava tarkkaan, Laukkala sanoo.

Laukkalan mukaan lääkinnällisen avun merkitys korostuu, jos ihmisellä havaitaan oireita. Koska suurin osa palaa terveinä, hänen mielestään psykologeja ei ole tarpeen nostaa muiden tukea tarjoavien ammattilaisten edelle.

- Seuraamme kiinnostuneina ruotsalaisen kokemuksia, mutta haluaisin korostaa sosiaalisektorin ja kirkollisen sektorin merkitystä, kun puhutaan terveiden ihmisten tukemisesta. Lääkinnän merkitys korostuu, kun ihmisillä on oireita, Laukkala sanoo.