Uusi Suomi tavoitti perjantaina St1:n hallituksen puheenjohtajan, osakemiljardööri Mika Anttosen kommentoimaan kiinalaisen Kaidi-yhtiön hanketta perustaa biopolttoainejalostamo Kemiin. Kun Anttoselta kysyy, onko Kaidin Suomen-yhtiön toimitusjohtaja Pekka Koponen jo soittanut, vastaus on tiukka.

– No mitäs luulet?

Anttonen ei vaikuta erityisen kiinnostuneelta hankkeesta. Hän toivottaa vain uuden tekijän tervetulleeksi markkinalle. Tilaa kuulemma on.

Mutta kun Anttoselta kysyy, miten hän suhtautuu EU:n valmistelemaan biomassan kestävyyskriteerin uudelleenarviointiin, hänen tunteensa nousevat pintaan. Käytännössä uudistus voisi tarkoittaa, että puusta valmistettua biomassaa ei kohdeltaisi enää uusiutuvan energian lähteenä.

Päivitys 25.11.2016: Anttosen helmikuisten kommenttien aiheena oleva biomassan kestävyyskriteerien määrittely on nyt mahdollisesti edessä EU:ssa marras-joulukuun vaihteessa. Lue lisää tuoreesta jutusta: Tulossa tuplaisku Suomelle? – ”EU voi rajoittaa Suomen metsien käyttöä voimakkaasti”

Mitä vaikutusta tällä olisi Suomelle? Puhe alkaa pulputa ja tahti kiivastuu.

– Totta kai sillä on vaikutusta, jos sitä ihan hulluiksi ryhdytään. Biomassahan nähdään EU:n eri puolilla hyvin erilaisena asiana. Nyt on paljon kiinni meidän suomalaisista virkamiehistä ja poliitikoista, että nyt kerrankin osattaisiin pitää Suomen puolta.

– Meidän tilanne biomassan osalta on ihan erilainen suurimman muun osan EU-aluetta. Ei siellä ole muilla mailla mitään merkittäviä metsävaroja. Siellä on pikemminkin niin, että metsää pitäisi kasvattaa lisää, että syntyisi hiilinieluja. Mutta meillä on niin päin, että meillä metsän kasvu vain kiihtyy ilmastonmuutoksen myötä. Kasvukaudet pidentyvät ja meillä metsät vain mätänevät ja siitä tulee metaania, jos puita ei haeta pois.

– Ei meillä hiilinielukysymys ole yhtään samanlainen kuin muualla Euroopassa!

– Tämän selittäminen ja sen hyväksyttäminen EU:ssa on mielestäni meidän virkamiestemme tärkein tehtävä. Ja kovin hyvin he eivät ole onnistuneet niin sanotusti Suomen etua koskaan ajamaan. He ajattelevat, mikä tietyllä tapaa ihan oikeinkin, yhteistä etua. Se on hyvä lähtökohta. Mutta kun kaikki muut vetävät kotiinpäin, niin sitten suomalainen virkamiestyö näyttää aika hassulta.

– Se johtaa siihen, että sinisilmäiset suomalaiset tekevät kaiken, mitä EU käskee, ja koskaan ei puolusteta omia oikeuksia. Me ollaan vähän tällainen porukka ja se on vähän surullista, koska se näkyy sitten. Jos puhutaan Suomen kilpailukyvystä, niin näissä kohdissa se justiinsa punnitaan.

– Meidän virkamiehet ja poliitikot voisivat mennä ihan peilin eteen, että kun he syyttelevät muita kilpailukyvyn puutteesta, niin tässä on heidän paikkansa luoda sitä kilpailukykyä. Se on ihan vakava viesti.

– Kaikista tärkein prinsiippi on tunnistaa paikalliset olosuhteet ja tehdä siellä kaikista järkevimpiä hajautetun energian ratkaisuja. Ne vievät asioita parhaiten eteenpäin. Ei samat säännöt sovi Suomeen ja Saharaan. Se on ihan selvä asia. Saharassa on aurinkoa, meillä ei. Saharassa ei ole puita, meillä on. Tämä on hyvin helppo maalaisjärjellä ymmärtää, mutta kun menee tuonne EU-virkamieshommiin, niin siellä yritetään laittaa kaikki samaan tuubiin. Ei siitä mitään tule.

– Totta kai se vaikuttaa meihin. Jos sanotaan, että metsää ei saa käyttää millään tavalla, niin sitten meidän bisnekset loppuvat biopolttoaineiden osalta siihen. Sitäkö tässä nyt halutaan? Jos halutaan, niin en minä valita ja sitten mennään sillä. Mutta onhan se hiukan omituista, että sitten jätetään metsät tuonne mätänemään.

– Olen nähnyt sitä aika läheltä, enkä tiedä mitä siitä nyt sanoisi. Ymmärrän sen peruslähtökohdan, että EU ei toimi, jos jäsenmaat toimivat itsekkäitä ja yrittävät vetää kotiinpäin. Kun kaikki muut tekevät sitä, niin me olemme melkein ainoat, jotka eivät tee sitä. Emme me kyllä ikinä sillä tavalla pärjää.

– Esimerkiksi tämä biomassa-asia. Se on objektiivisesti täysin kiistaton juttu, että meillä hiilinielu ei yhtään pienene, vaikka hakkuuta merkittävästi lisättäisiin. Jos me hakataan saman verran kuin metsä uudistuu, niin hiilinielu ei pienene yhtään. Tämä on fakta, eikä mikään mielipidekysymys. Mutta kun ei tähän uskalleta luottaa ja rohkeasti sen puolesta liputtaa.

– Minun mielestäni se on sellainen kysymys, että jos se ei EU:lle kelpaa, niin sanotaan piut paut teidän säädöksille ja mentäisiin sillä, mikä on meidän mielestämme oikein ja katsotaan, miten pitkälle ne uskaltavat mennä. Niin tekevät muutkin! Englanti lähtee kävelemään, jos ne eivät saa, mitä haluavat. Yks sun toinen tekee ihan mitä mieleen juolahtaa. Meille tämä on aika iso kansallinen kysymys, että miten me meidän metsiämme hyödynnämme. Jos me hyödynnämme niitä sen verran kuin mitä sitä kasvaa, niin sen ei pitäisi kenellekään kuulua.

Tämähän kuulostaa siltä kuin uskoisit, että 5 prosenttia Sipilän kilpailukykyloikasta saataisiin, jos poliitikot ja virkamiehet ajaisivat Suomen etua.

– Kyllä! Täysin! Täysin! Jos minä johtaisin niitä virkamiehiä, niin joka reissu kun ne lähtisivät, niin olisi ihan eri jakeet.

– Se on surullista. Se on surullista. Siellä pystyttäisiin tekemään asioita hirveän paljon aggressiivisemmin ja lyödä nyrkkiä pöytään ja sanoa, että tämä ei käy.

– Meillä on joku sellainen kummallinen käsitys, että sellainen myötäkarvaan meneminen joka asiassa tuottaisi hirveän hyvän tuloksen. Se voi olla jossakin ulkopolitiikassa ja diplomatiassa, mutta kun puhutaan rahasta, se ei tuota yhtään mitään. Siellä pitää lyödä nyrkkiä pöytään ja olla kovana. Muuten ei saa mitään ilmaiseksi. Jokaisesta eurosta on taisteltava ja se asenne puuttuu virkamiehiltä totaalisesti.

– Ei se tietysti heidän vikansa ole, kun heitä ei johdeta. Yksittäistä virkamiestä on ihan turha mennä osoittamaan sormella. Kyllä se lähtee poliittisesta ohjauksesta.