Yksikään tutkija ei ole pyytänyt niin kutsuttua Tiitisen listaa nähtäväkseen, vaikka lista on ollut saatavissa tutkimuskäyttöön jo yli kaksi vuotta. Asiasta uutisoi Sunnuntaisuomalainen.

– Tiitisen listaa ei ole tutkimuskäyttöön nimenomaisesti pyydetty, vahvistaa viestintäasiantuntija Verna Leinonen Suojelupoliisista (Supo).

Vuonna 1990 Supon kassakaappiin suljettu lista sisältää vinkkitietoa 18–20 suomalaisesta, jotka olivat yhteydessä DDR:n ulkomaanvakoilun Stasin upseerien kanssa. Lista sai nimensä tuolloin Supon päällikkönä toimineen Seppo Tiitisen mukaan ja sen on arveltu sisältävän tunnettujen poliitikkojen nimiä. Vuodesta 2015 alkaen listaa on tietyin ehdoin voinut saada tutkimuskäyttöön.

Tutkijoiden mielenkiinnottomuus kohuttua listaa kohtaan herättää ihmetystä myös heissä itsessään.

– Sitä sopii todella kysyä ja ihmetellä, toteaa historioitsija Jukka Tarkka, kun häneltä kysytään, mistä johtuu, että kukaan ei ole pyytänyt listaa.

– Kyllä tämä oli minulle yllätys. Olisin kuvitellut, että olisi pyydetty, koska tutkimusjulkaisuja kylmän sodan ajasta on tullut, sanoo puolestaan Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä.

Toimittajat ovat yrittäneet saada listaa julki vuosien ajan turhaan. Viimeinen yritys kumoutui korkeimmassa hallinto-oikeudessa vuonna 2010.

Uutissuomalainen kysyi tutkijoilta, miksi he eivät ole halunneet nähdä listaa. Osa kertoo uskovansa, ettei kuitenkaan saisi sitä, osa taas ei koe mielenkiintoa aiheeseen. Jotkut pelkäävät.

– En ole edes pyytänyt, enkä menisi katsomaan, vaikka annettaisiinkin. Se on kummajainen ja mörkö, joka takavuosina tuli ihan turhan takia julkisuuteen, tunnettu Itä-Saksan tutkija, emeritusprofessori Seppo Hentilä huomauttaa.

Kovan onnen diplomaatti ja professori Alpo Rusi joutui 2000-luvun alussa Supon epäilemäksi vakoilusta Stasin hyväksi. Syyttä, kuten myöhemmin paljastui. Myöskään hän ei ole pyytänyt listaa.

– En luota yksinkertaisesti Supoon. Pelkään, että jälleen kerran keksittäisiin joku syy, ja minua alettaisiin tutkia, että olenko vuotanut nimiä siitä listasta.

Rusi epäilee, että juuri pelko on yksi syy, miksi muutkin tutkijat välttelevät Tiitisen listan tutkimista.

– Heidän oikeusturvansa ei riitä. Kun jokin nimi alkaisi liikkua kaupungilla, ensimmäisenä mentäisiin tutkijan kimppuun, jolle aineisto on näytetty.