Italia julkisti suunnitelmansa EU:n elvytyspaketista tulevien varojen käytöllä tällä viikolla ja sai välittömästä Suomessa tiukkaan istuvat moninaiset harhaluulot kokonaan uusille kierroksille.

Aivan ensimmäiseksi todettakoon, että Italia ei saa elvytyspaketista yli 200 miljardia, vaan sen osuus paketista on 191,5 miljardia euroa. Summasta suoraa tukea on 69 miljardia euroa ja elvytyspaketin tarjoamaa lainaa 126,5 miljardia euroa.

Italian maksuosuus elvytysvälineestä on 48 miljardia euroa. Sen nettoavustus on siis 21 miljardia euroa. Kun muistetaan, että rahaa jaetaan paketista kaikille EU-maille, on selvää, että Suomen 6,6 miljardin maksuosuudella ei näistä summista rahoiteta parhaimmassakaan tapauksessa kuin häviävän pieni murto-osa.

Suomessa on myös täysin sivuutettu se tosiasia, että Italia ei suinkaan ole elvytyspaketin suurin nettohyötyjä. Suurin rahavirta menee Espanjaan, jonka osuus nettona on yli kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. Kroatia puolestaan saa nettomääräistä tukea yli kymmenen prosenttia bruttokansantuotteestaan.

Mitä EU-maksuihin muuten tulee, niin yleisesti tunnettu tosiasia on, että Italia on huomattavasti Suomea suurempi nettomaksaja. Tulevan seitsemän vuoden rahoituskehyksessä Italian nettomaksuosuus on noin 35 miljardia euroa eli siis enemmän kuin maa nettona hyötyy elpymisvälineestä.

Olemme tällä viikolla saaneet myös kuulla, kuinka Italian olisi syytä nostaa veroastettaan. Mielenkiintoinen vaatimus verrattuna siihen, että talousjärjestö OECD:n mukaan italialaiset palkansaajat maksoivat esimerkiksi viime vuonna huomattavasti suomalaisia palkansaajia kovempia veroja kaikissa tuloluokissa.

Ja sitten on se kysymys italialaisten eläkeiästä. Suomessa on virheellisesti tulkittu populistihallituksen Quota 100 -kokeilun tarkoittavan eläkeiän laskua koko Italiassa. Näinhän asia ei suinkaan ole, vaan yleinen eläkeikä Italiassa on 67 vuotta. Quota 100 tarjoaa mahdollisuuden varhaiseläkkeeseen niille italialaisille, joille 62 ikävuoteen mennessä on kertynyt 38 vuotta työuraa. Käytännössä tämä koskee vain erittäin harvoja. Mario Draghin hallitus on lisäksi juuri päättänyt, että kokeilu päättyy tämän vuoden lopussa.

Suomessa on tällä viikolla kohkattu myös italialaisten 250 euron kuukausittaisesta lapsilisästä. Ja taas meni pieleen. Ensinnäkään Italian lapsilisällä ei ole mitään tekemistä elvytyspaketin kanssa, vaan siitä päätettiin jo maaliskuussa. Suomi ei siis maksa siitä euroakaan. Toisekseen kaikki eivät sitä suinkaan saa, vaan tuki riippuu perheen tuloista ja 250 euron lapsilisän saavat vain todella vähävaraiset perheet. Pienimmillään lapsilisä on 80 euroa kuukaudessa. Italialaisittain keskituloinen perhe, jonka vuosiansiot ovat 30 000 euroa, saa lapsilisää 161 euroa kuukaudessa. 1,3 miljoonaa perhettä on luokiteltu niin hyvätuloisiksi, ettei lapsilisää makseta lainkaan. Lisäksi Draghin hallitus poisti samalla lapsiperheiden verohelpotukset. Kannattaa myös muistaa, ettei Italiassa ole valtion tukemaa päivähoitoa tai kotihoidontukia hoitovapaista ja pitkistä perhevapaista puhumattakaan.

Toistuvasti Suomessa puhutaan myös italialaisten valtavasta varallisuudesta, mutta samalla viitataan vain rahoitusvarallisuuteen, johon lasketaan pankkitalletukset ja osakeomistukset. Kukaan ei puhu suomalaisten varallisuudesta, joka on pääosin kiinni asunnoissa. Pitäisikö suomalaisten myydä asuntonsa, jotta valtionvelka saadaan maksettua?

Italiaa koskevien harhaluulojen pinnalla pitämisen syyt ovat varmasti moninaiset. Osa niistä liittyy Suomen sisäpoliittiseen vääntöön elvytyspaketista ja osa liittyy pyrkimyksiin eurokriittisyyden vahvistamisesta. Oikeasti kukaan ei vakavissaan usko elvytyspaketin kaatuvan Suomen takia.

Syytä olisi muistaa, että Suomi ei voi olla rahaliitto eurossa mukana vain osittain tai vain silloin, kun siitä on sille itselleen hyötyä. Lisäksi harva on havainnut, että Suomi hyötyy jo siitäkin, että unionin sisämarkkinat pysyvät elvytyspaketin ansiosta toimintakykyisinä. Sekään ei haittaa, että elvytyspaketti on jo nyt rauhoittanut Välimeren maiden luottoluokituksiin ja valtionlainoihin liittyvää spekulaatiota ja ottanut painetta pois keskuspankeilta. Suomi tuskin toivoo eurokriisin paluuta päiväjärjestykseen varsinkaan nyt, kun Suomen poliittinen riski on nousemassa sijoittajien puheenaiheeksi.

Kirjoittaja on Uuden Suomen toimittaja ja Kauppalehden kirjeenvaihtaja Italiassa.