Hämeenlinnassa on parhaillaan käynnissä tohina. Kolmostietä kaupungin keskustan länsiosassa on katettu, ja katteen päälle valmistuu tänä vuonna kauppakeskus ja asuntoja.

Keskusta laajenee myös etelään, jossa Vanajaveden rantamaisemiin suunnitellaan uutta asuinaluetta.

Samalla vapaa tila kaupungin keskustassa on käymässä vähiin. Se tarkoittaa myös sitä, että valinnanvaraan tottuneilla autoilijoilla alkaa olla pysäköintipaikoista pulaa.

– Kyllä täällä on pula. Ihan selvästi tiedetään, että lähivuosina keskustassa tulee satojen autopaikkojen vajaus, Hämeenlinnan ympäristön ja yhdyskuntarakenteen kehittämisestä vastaava tilaajajohtaja Päivi Saloranta sanoo Uudelle Suomelle.

Salorannan mukaan ”kaikki vähäinenkin vapaa alue katoaa”, kun keskustaa kehitetään. Väljyyteen tottuneet kaupunkilaiset ja kaupungissa asioivat joutunevat tottumaan kallistuvaan ja vähenevään pysäköintitilaan. Pysäköintikeskustelu käy kaupungissa kuumana.

Uusi Suomi kertoi viime viikolla, että Vantaalla asuntorakentamista on pyritty yksinkertaistamaan ja asuntojen hintoja kohtuullistamaan muun muassa löysäämällä autopaikkanormia etenkin asemanseuduilla hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässä.

Myös Helsingissä esimerkiksi Jätkäsaaressa kokeillaan täysin autotonta taloa. Loppuvan tilan kanssa pähkäilevä Saloranta ei tinkisi normista täysin, sillä autopaikattomien asukkaiden autot ovat aina jossakin muualla. Paine kohdistuu Salorannan mukaan silloin kaupunkiin.

– En lähtisi sille tielle. Mieluummin neuvottelisin kiinteistöjen kanssa pysäköintipaikkojen käytön päällekkäisyydestä, Saloranta sanoo.

Salorannan mukaan tilan vähetessä tärkeintä olisi saada nykyiset ja tulevat autopaikat tehokkaaseen käyttöön. Yksi vaihtoehto olisi kadunvarsipaikkojen ”uusjako”.

– Kaupunki voisi myydä paikkoja asukkaille sellaiseen aikaan, kun niitä ei muuten tarvita. Se olisi minusta hirmu hyvä ratkaisu, ja sitä meillä varmasti yhtenä vaihtoehtona tutkitaan, Saloranta sanoo.

Toisaalta myös kiinteistöillä voi olla tontillaan esimerkiksi asiakaspaikkoja, jotka ovat osan ajasta tyhjillään. Salorannan mukaan olisi käytävä tarkkaan läpi, minkä verran ja mihin vuorokauden aikoihin kaupungin ja kiinteistöjen pysäköintipaikkoja käytetään.

Keskustan jo olemassa olevista autopaikoista voisi Salorannan mukaan siten löytää tehostettavaa.

Kilpailu vapaasta tilasta kiihtyy

Ihmiset muuttavat kasvukeskuksiin ja vapaa tila vähenee, minkä vuoksi kaupunkirakenteen tiivistämisestä ja täydennysrakentamisesta on tullut kaupunkisuunnittelun tärkeitä ohjenuoria.

Toisaalta keskustoissa alkaa olla vähissä sellainen vapaa tila, jolle rakentaminen ei pilaisi jonkun virkistysaluetta, merinäköalaa, takapihaa tai muuten vain alueen identiteettiä.

Autopaikat sopivat hankalasti tiiviyden ja viihtyvyyden muodostamaan yhtälöön. Tiiviin kaupunkirakenteen ja toimivan joukkoliikenteen on toivottu vähentävän autoilun tarvetta kaupungeissa.

– Yhdyskuntarakenteessa on selkeästi nähtävissä tämä ilmiö, että kaupunki rakentuu sisäänpäin ja on muutakin kuin liikennettä. Nyt alkaa olla tosi tiukka kilpailu siitä, kuka vapaan tilan saa, Saloranta sanoo.

Salorannan mukaan ihmisten asenteet näyttävät kuitenkin muuttuvan hitaasti, eikä autoilun radikaalia vähenemistä ole ainakaan Hämeenlinnassa nähtävissä. Hänen mielestään kaupunkien kehittämisessä pyrkimyksenä on siitä huolimatta oltava joukkoliikenteen kehittäminen ja tiivistäminen.

Salorannan mukaan rakennettaessa uutta asumista keskustaan pysäköintinormien lieventämiseen pitääkin etsiä ratkaisuja. Hänen mukaansa tällaisen vaihtoehdon tarjoaminen on ”kaupungin velvollisuus” silloin, kun palvelut ja joukkoliikenne ovat lähellä.

– Ei nyt varsinaisesti pakoteta, mutta ohjataan ihmisten käyttäytymistä. Tai jopa tuetaan, koska monet ihmiset tänä päivänä eivät edes halua omistaa autoa, Saloranta sanoo.

Hämeenlinnassa on selvitetty ydinkeskustan maankäyttöä laajasti, koska parkkipula on tiedossa.

– Selvitys kyllä päätyi siihen, että meillä on oltava keskustassa pysäköintilaitos. Sen pitää olla joko torin alla tai sitten jossain muualla, Saloranta sanoo.

Vaivalloinen toriparkkityömaa keskellä kaupunkia taas jakaa mielipiteet voimakkaasti.

Pysäköintiä ei kaupunkia kehittäessä oikein voi unohtaa, mutta se ei voi Salorannan mielestä olla maankäytössä ja kaupunkisuunnittelussa ohjaavakaan tekijä.

– Parempi lähteä aina siitä kaikesta muuta, mitä ja minkälaista toimintaa halutaan. Kun se on yhdessä sovittu, aletaan pohtia teknisiä kysymyksiä, että miten ne toteutetaan. Näin minä sen näkisin, Saloranta sanoo.