Historian tutkija, valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka tulkitsee, että Suomen hallituksella ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalla on Lissabonin sopimuksen avunantolausekkeesta oma tulkintansa, joka ei pidä paikkaansa.

Tarkka viittaa diplomaatti Jaakko Blombergin kirjoitukseen Kanava-lehdessä. Tarkan mukaan niin Blombergin, Suomen hallituksen kuin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnankin tulkinta on se, että Lissabonin sopimuksen ”turvalauseke velvoittaa unionin kaikkia jäsenmaita antamaan sotilaallista apua hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenmaalle, ja oikeuttaa kaikki jäsenet saamaan muiden jäsenten apua, jos joku niistä joutuu hyökkäyksen kohteeksi”. Tosin Tarkan mainitsemasta ”sotilaallisesta avusta” ei tuolla termillä poliitikkojen papereissa puhuta, vaan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa ja sitä koskevassa ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä puhutaan konkreettisesta avusta kriisitilanteessa ja hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan auttamisesta.

– Ainakin välittömästi Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen myös Suomen hallituksen virallinen tulkinta oli se, että turvalausekkeeseen kirjoitettu turvatakuu koskee samalla tavalla kaikkia unionin jäsenmaita. Tämä on kuitenkin vain Suomen hallituksen, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja Jaakko Blombergin hurskas toive. Kunpa se olisikin totta, Tarkka kirjoittaa blogissaan.

Lissabonin sopimuksen avunantolauseke nousi varsinaisesti tapetille Pariisin terrori-iskujen yhteydessä, sillä iskujen seurauksena Ranska vetosi lausekkeeseen ensi kertaa koskaan. Suomi on nyt päivittämässä lainsäädäntöään, jotta voi tarjota helpommin apua kriisin kohteeksi joutuneelle maalle.

Tarkan mukaan todellisuudessa Lissabonin sopimuksen sanamuoto on sellainen, että Nato-maalla ei ole velvollisuutta auttaa Natoon kuulumatonta maata sotilaallisesti.

– Sen lisäksi, että Lissabonin sopimuksen kohtaan 42/7 on kirjoitettu jäsenten oikeus saada apua ja velvoite antaa apua, siinä lukee myös: ”Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuuspolitiikan erityisluonteeseen.” Se tarkoittaa sitä, että sotilaallisesti liittotumattomalla unionimaalla, kuten Suomella ei ole velvollisuutta auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Nato-maata, eikä Nato-maalla velvollisuutta auttaa liittoutumatonta, kuten Suomea, Tarkka kirjoittaa.

– Euroopan unionissa ei ole salaovea, josta pääsisi huomaamatta luiskahtamaan Naton suojaan. Unioniin kuuluvat Nato-maat takaavat toisensa. Naton ulkopuoliset ovat ulkona yksin, Tarkka korostaa.