EK:n johtava ilmastoasiantuntija Helena Vänskä Kuva: EK

EU:n huippukokouksessa on syntynyt sopu ilmastopaketista. Sopu vähentää kasvihuonepäästöjä. Samalla saatiin vastaus Suomen metsä- ja terästeollisuuden kohtalonkysymyksiksi kuvattuihin päästökauppaehtoihin.

- Ilmastoneuvottelut ovat tosi hyvällä mallilla Suomen kannalta, kerrottiin kokouslähteistä Uudelle Suomelle välittömästi sen jälkeen, kun EU-päämiehet aloittivat loppuväännön ilmasto- ja energiasopimuksesta huippukokouksessa kello 13 Suomen aikaa.

Parhaillaan Puolan Poznanissa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa kotimaista teollisuutta edustava Elinkeinoelämän Keskusliiton johtava ilmastoasiantuntija Helena Vänskä sanoo Uudelle Suomelle olevansa jo tyytyväinen siitä, missä määrin yhtiöille kriittiset tavoitteet on otettu EU-päämiesten kesken huomioon.

Poznanin ilmastokokous odottaa huippukokoukselta tietoja EU:n ilmasto- ja energiasopimuksesta iltapäivällä. Pozanin kokous valmistelee YK:n kansainvälistä ilmastokokousta ensi vuoden joulukuussa Kööpenhaminassa, jossa sovitaan Kioton eli vuoden 2012 jälkeisistä päästörajoituksista.

- Suomi näyttää saavan Brysselissä tavoitteensa pääosin läpi, Vänskä sanoo.

Komission ehdotus, jota huippukokouksessa käsitellään, koskee EU:n päästökauppaa vuosina 2013-2020.

Silloin luovuttaisiin jäsenmaakohtaisista päästökiintiöistä. Päästöoikeudet jaettaisiin keskitetysti EU-tasolla.

Päästöoikeudet jaettaisiin pääosin huutokaupalla erityisesti sähköntuotannossa. "Hiilivuotovaarassa" oleville toimialoille oikeudet jaettaisiin ilmaiseksi, kunnes globaali ilmastosopimus tasapuolistaa kilpailutilannetta.

Suomen kannalta hiilivuotoalojen määrittely ja sähköntuotannon poikkeusjärjestelyt ovat olleet EU-ilmastoneuvottelujen vaikeimpia ja kotimaisten teollisuusjohtajien mukaan suorastaan kohtalonkysymyksiä.

Suomessa haastavimmat EU-ilmastoneuvottelut ovat koskeneet metsä-, teräs-, kemian ja sementtiteollisuutta.

Hiilivuotoalojen määrittelylle on neuvotteluissa sovittu kolme vaihtoehtoa.

Vaihtoehdoista yksi käyttää kahta kriteeriä eli päästökaupan kasvattamia kustannuksia toimialan tuottamaan lisäarvoon suhteutettuna sekä kansainvälistä markkinatilannetta, toinen kriteeri pelkkiä päästökaupan kustannuksia toimialan tuottamaan lisäarvoon suhteutettuna ja kolmas pelkkää markkinatilannetta.

Vaihtoehtoisten käsittelyjen ja kriteerien rinnalle luodaan toimialakohtainen, teollisuuslaitosten keskinäistä energiatehokkuutta vertaileva EU-tasoinen benchmarking-järjestelmä.

Koko järjestelmän on määrä olla valmis käyttöön vuoden 2010 lopulla.

- Suomalaisten teräs- ja metsäteollisuusyhtiöiden etuna on pärjääminen benchmarking-tehokkuusvertailussa EU:ssa, Vänskä uskoo.

Vänskän mukaan kotimainen metsäteollisuus voi olla päästökauppasopimuksen kriteereihin tyytyväinen, jos metsäteollisuutta käsitellään EU:ssa kokonaisuutena. Siltä myös Vänskän mukaan näyttää. Jos selluteollisuus erotettaisiin kokonaisuudesta, tilanne olisi heikompi, Vänskä kuvaa. Suomi on globaaleista markkinoista riippuvaisena korostanut markkinatilannekriteeriä ilmastoneuvotteluissa.

Se tarkoittaa kriteeriä, jossa verrataan toimialan vientiä ei-EU-alueelle suhteutettuna tuontiin ei-EU-alueelta ja se suhteutettuna kokonaismarkkinaan. Suhdeluku kertoo markkinoiden tiukkuuden kunkin EU-maan kyseessä olevalle toimialalle.

EU:n päästökauppasopimusta on jarruttanut yllättävästi EU-teollisuuden ja sähköntuottajien välinen ennakkolobbaus ja erimielisyys siitä, millä tavalla metsäteollisuuden tuotantoprosesseihin perustuvaa sähköntuotantoa (CHP, Combined Heat Production) käsitellään EU-maiden ilmasto- ja energiapaketissa.

- Terästeollisuuden prosesseihin liittyvä sähköntuotanto on osa sopimuspakettia, mutta sähköntuottajat lähinnä ovat katsonet metsäteollisuuden sähköntuotannon kilpailijakseen. Suomessakin toimialaliittojen välillä on ollut eriäviä näkemyksiä, Vänskä muotoilee.

Poznanissa neuvottelujaan jatkava Vänskä on jo valmis huokaisemaan Suomen teollisuuden tavoitteiden saavuttamisen osalta EU:n ilmasto- ja energiasopimusta koskevien huippukokouksessa.

Mutta piru jää piilemään ilmastosopimuksen yksityiskohtiin.

Kotimainenkin teollisuus jää paimentaan sitä, miten komissio direktiivinsä kirjoittaa ja ryhtyy sitä soveltamaan.

- Direktiivin tekstin pitää olla mahdollisimman yksiselitteinen. Jos siihen tulee tarkkoja raja-arvoja, on vaarana, että alkaa pitkällinen tulkinta siitä, miten laskelmat tehdään, Vänskä kuvaa.