Ensisilmäyksellä kuvan käyrä vaikuttaa mahdottomalta. Kirkon ulkomaanavun tilaamassa uudessa tutkimuksessa vaaditaan Suomea vähentämään kasvihuonepäästöt alle nollan. Miten se on mahdollista?

–Ajatuksena on, että omien päästövähennysten lisäksi rikkaiden maiden pitää myös auttaa köyhiä maita vähentämään päästöjään, ilmastonmuutosasiantuntija Sivan Kartha Tukholman ympäristöinstituutista selvittää.

Sivan Kartha kuuluu tutkijaryhmään, joka on laatinut Kirkon ulkomaanavun tilaaman GDR-tutkimuksen ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. GDR-mallin ajatuksena on kasvihuonepäästöjen rajoittaminen reilulla tavalla. Rikkaat, paljon hiilidioksidia ilmakehään syytävät maat siis pitää valjastaa ilmastonmuutoksen kukistamisen vetojuhdiksi.

GDR-malli vaatii myös EU:n nykyisiä tavoitteita huomattavasti reilumpia päästöjen leikkauksia vuoteen 2020 mennessä. Kun Suomen ja EU:n tavoite on vähentää päästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta, GDR-tutkimus esittää Suomelle 60 prosentin vähennystä. Suomelle tämä tarkoittaisi selvityksen mukaan vuositasolla noin kolmen miljardin dollarin kustannuksia.

Arviot ilmastonmuutoksen hillitsemisen kustannuksista vaihtelevat valtavasti. Sivan Karthan mukaan selvää kuitenkin on, että kaikki toimet planeetan elinkelpoisuuden säilyttämiseksi ovat edullisia. Selvää on, että urakasta tulee valtava.

–Rahaa kuluu suurin piirtein saman verran kuin nykyään käytetään sotilasmenoihin, Kartha toteaa.

Teollisuusmaiden harteilla lepää raskas vastuu. Omat päästöt pitää kiristää olemattomiksi. Samalla pitäisi mahdollistaa kehitysmaiden vaurastuminen ylös köyhyydestä ilman päästöjen kasvua.

–Kehitysmaatkaan eivät voi kasvaa fossiilisten polttoaineiden avulla. Teollisuusmaiden pitää tarjota niille mahdollisuuksia käyttää ympäristöystävällistä energiaa. Teknologia on jo olemassa, tarvitaan poliittista tahtoa, Kartha sanoo.