Kuva: SARITA PIIPPONEN

Juhannuksen huippukokous päättyi tuloksetta. Neuvotteluita ei käyty, ­EU-johtajat kertoivat vain kantansa komission ehdottamaan 750 miljardin euron elvytyspakettiin. Jakolinjat ovat syvät, oli kokousta johtaneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ­Charles Michelin viesti.

Aikamoista ajanhaaskausta. Harva ­EU-johtaja kuitenkaan kiistää, että poikkeuksellisia elvytystoimia tarvitaan. Silti vastustajia löytyy. Alankomaiden johtama niukka nelikko vaatii lainoja avustusten sijaan. Suomen kanta ei ole niin äärimmäinen, mutta tiukkiksiin sekin lukeutuu.

Tietenkään komission esityksiä ei pidä ottaa nielemättä, mutta perusteiden pitää olla hyvät ja takaraivossa oma johdonmukainen visio EU-politiikasta. Suomen kannoissa sitä ei tunnu olevan.

Suomi haluaa, että elvytyspaketti on ­pienempi. Kuinka paljon pienempi, ei ole selvää. Suomen hallitus ei ole tehnyt omia laskelmiaan siitä, kuinka paljon elvytystä EU kokonaisuudessaan tarvitsee. Pienemmän paketin vaatiminen on siis tyhjää poliittista puhetta. Komissiolla on sentään omat ennusteensa EU-maiden talouskasvusta, joiden varaan se pakettia rakentaa.

Suomen vastuut paketista olisivat reilut 12 miljardia euroa. Nettomaksu olisi vain puolet, sillä kolmannes paketista on lainaa, ja osan tuista Suomi saa itse. Vertailun vuoksi EU-maihin suuntautuvan tavaraviennin arvo oli pelkästään viime vuonna 38 miljardia euroa. Jos Eurooppa jää taantumaan, vienti sulaa nopeasti. Siihen nähden kuusi miljardia usealle vuodelle jaksotettuna ei ole paljon.

”Saksalla on mielessä EU:n kehitys.”

Sen sijaan, että Suomi käy tyhjänpäiväistä peliä paketin pienentämiseksi, poliittista pääomaa ­voisi käyttää muiden EU-asioiden edistämiseen. Näin tekee Saksa. Kun Saksa ja Ranska ehdottivat omaa elvytyspakettia, ne vaativat yhteistä yhteisöveropohjaa. Saksa on halunnut sitä jo pitkään.

Tällaista politiikka tietenkin on: lehmänkauppaa. Myönnyn tässä, mutta haluan vastineeksi tuon. Saksalla on silti mielessä EU:n kehitys vuosikymmeniä eteenpäin. Suomi tuijottaa vain omia varpaitaan ja miettii, kastuvatko ne. Se, mikä häämöttää rannan toisella puolen, ei edes kiinnosta.

Suomen kannattaisi panostaa energiansa esimerkiksi siihen, että elvytysrahat käytetään viisaasti. On Suomen kiistaton hyöty, että Eurooppa elpyy. Tulevaisuuden kannalta on hyödyllistä, että taloudet kehittyvät niin Itä- kuin Etelä-Euroopassa kriisinkestävimmiksi, ettei jatkossa tarvitse käydä Pohjois-Euroopan kukkarolla. Tämä on juuri komission logiikka ja koko EU:n logiikka: talouksien erojen tasaaminen niin, että kaikki ovat lopulta vauraampia.

Kirjoittaja on Kauppalehden kirjeenvaihtaja Brysselissä.

LUE MYÖS: