Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak sanoo Uudelle Suomelle, että keskustelu pitäisi avata Ahvenanmaan demilitarisoidusta ja neutralisoidusta asemasta. Suomi on suorastaan pakotettu keskustelemaan aiheesta turvallisuustilanteen muututtua nopeasti, tutkija katsoo.

- Jos Suomi selvittää yhteistyötään EU:n ja Naton kanssa, jos selvitetään hyviä ja huonoja puolia, niin miksei selvitettäisi tätäkin, Salonius-Pasternak sanoo.

Ahvenanmaan entinen kansanedustaja Elisabeth Nauclér kirjoittaa tänään Helsingin Sanomissa, että Ahvenanmaan neutralisoitu asema on turvattava. Salonius-Pasternak sanoo ymmärtävänsä, että Ahvenanmaata on maailmalla käytetty positiivisena esimerkkinä vähemmistölle luodusta erityistilasta. Hänen mielestään Suomen pitäisi kuitenkin pohtia, mihin historiallisiin seikkoihin nykyinen tilanne perustuu ja miten turvallisuustilanne on muuttunut.

- Olisi outoa, jos tästä ei keskusteltaisi vakavasti.

Salonius-Pasternak myös huomauttaa Nauclérin tavoin, että Venäjä ei ole tunnustanut Ahvenanmaan neutralisointia. Asiasta tehdyn sopimuksen allekirjoittajat ovat nykyisiä EU-maita, kuten Nauclér toteaa.

- Kansainvälisen sopimuksen piti suojella Ukrainaa. Ja Venäjä oli sen allekirjoittanut. Venäjä ei ole [Ahvenanmaan neutralisointia] hyväksynyt, joten miksi pitäisi luottaa siihen, että sopimus pitää? Salonius-Pasternak kysyy.

Salonius-Pasternak esitti viime vuoden lopulla skenaarion, jonka mukaan Venäjä voisi tunkeutua Suomeen Ahvenanmaan kautta. Hän kirjoitti HS:n Vieraskynä-palstalla, että ”ottamalla käyttöön vain vaikkapa pari Ahvenanmaan saarta Venäjä voisi nykyisillä asejärjestelmillä kontrolloida Itämeren ilmatilaa. Näin se pystyisi rajoittamaan tehokkaasti esimerkiksi Helsingin ja Tukholman välistä ilmaliikennettä”.

Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että näin voi tapahtua?

- Kyllä. En sanonut, että se on todennäköistä. Mutta on se mahdollista, Salonius-Pasternak sanoo nyt.

Nauclér kirjoittaa, että Suomen valmiussuunnitelmassa täytyy arvioida, ”muodostaako demilitarisoitu alue uhan vai voiko se olla Suomelle jopa hyödyllinen”. Salonius-Pasternak pohtii, onko demilitarisoidusta alueesta hyötyä tilanteessa, jossa joku maa päättäisi tunkeutua toisen maan alueelle. Viime aikoihin asti kokonaistilanne on Salonius-Pasternakin mielestä ollut sellainen, että Ahvenanmaan asema on voitu hyväksyä. Kylmän sodan aikana on ollut luonnollista, että keskustelua aiheesta ei ole käyty. Hän kuitenkin korostaa, että turvallisuustilanteen muutos on tapahtunut valtavan nopeasti.

- Helpoin ratkaisu olisi, että poistetaan se rajoitus [demilitarisoitu ja neutralisoitu asema]. Sitten ainakin puolustusvoimat voisi itse päättää [mitä tekee]. Eihän se tarkoita sitä, että Ahvenanmaan itsemääräämisoikeus tai muu asema poistuisi, hän sanoo.

Salonius-Pasternakin mukaan puolustusvoimat ei välttämättä edes tekisi mitään muutoksia nykytilanteeseen.

- Mutta jos tilanne kiristyy, niin sen sijaan että lähetään Hornet Helsinki–Vantaalle, lähetetään se Maarianhaminaan, hän antaa esimerkin.

- Ei Suomi tee talouspolitiikkaakaan sen perusteella, mitä joku päätti 1800-luvulla, Salonius-Pasternak huomauttaa.

Alkuvuonna historian tutkija ja valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka arvioi, että Ahvenanmaan asema demilitarisoituna vyöhykkeenä voi kääntyä vaaralliseksi Suomen kannalta.

- Demilitarisointi on perinteiselle sotilaspolitiikalle tyypillinen röyhkeä kulissi, joka hämää vain kaikkein hyväuskoisimpia. Sotilaiden kartoissa ei ole valkoisia alueita, Tarkka kirjoitti.