Poliittinen linjaus yhteydenpidon katkaisemisesta konsultteihin ja konsulttiyrityksiin ei käytännössä vaikuta puolustusministeriön HX-hanketyöhön juurikaan, arvioi ministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja Lauri Puranen.

Purasen mukaan HX-hankkeen kaikki neuvottelut on käyty ja käydään suoraan tarjoajien ja heidän hallintojensa kanssa.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) päätti perjantaina tasavallan presidentti Sauli Niinistön kanssa keskusteltuaan, että Suomen monitoimihävittäjähankkeen valmistelussa on vastaisuudessa pidättäydyttävä kaikista yhteyksistä HX-hävittäjähankkeen tarjoajia edustavien konsulttiyritysten ja konsulttien kanssa.

Käytännössä linjaus koskee toimijoita, jotka on listattu HX-hankkeen verkkosivuilla konevalmistajien yhteistyötahoiksi. Joukossa on etenkin konsultteina toimivia puolustusvoimien evp-upseereita sekä eri viestintätoimistoja.

”Käytännössä minäkään en ole pitänyt säännöllisesti yhteyttä juuri kenenkään heistä kanssa. Olen tavannut pari kertaa kaikki, kun olen kutsunut toimijat ministeriöön ja käynyt pelisäännöt läpi. Jotkut ovat ottaneet yhteyttä minuun aktiivisemmin, mutta tasapuolisuuden ja läpinäkyvyyden vuoksi nyt tehtiin tällainen linjaus”, Puranen kertoo.

Hänen mukaansa vastaava linjaus olisi todennäköisesti tehty viimeistään lopullisen tarjouspyynnön lähtiessä valmistajille.

Perjantaina ministeri Kaikkonen kertoi, että linjauksen ajankohta liittyy myös tietoon puolustusvoimien ja ilmavoimien entisen komentajan Jarmo Lindbergin uudesta työstä F-35 -valmistaja Lockheed Martinin konsulttina.

Puranen, ilmavoimien entinen komentaja hänkin, muistuttaa, että Yhdysvalloissa hävittäjäkaupat hoidetaan valtiollisen Foreign Military Sales -ohjelman kautta. Neuvotteluprosessi on hieman erilainen kuin eurooppalaisten konevalmistajien kanssa.

”Lockheed Martinin ja Boeingin (Super Hornet) kanssa ei neuvotella muusta kuin teollisesta yhteistyöstä. Mahdolliset koneet ostettaisiin Yhdysvaltain hallinnolta, muut kuin teollista yhteistyötä koskevat neuvottelut käydään hallinnon kanssa, ja tarjouspyyntövastaukset tulevat Yhdysvaltain hallinnolta.”

F-35:n osalta neuvottelukumppani on Joint Program Office (JPO), Super Hornetin tapauksessa taas Navy International Programs Office (NIPO).

Varsinaisista neuvotteluista ei vastaa puolustusministeriö vaan Puolustusvoimien logistiikkalaitos. Purasen mukaan laitos on sallinut konsulttien mukaantulon neuvotteluihin, kunhan vaaditut turvaselvitykset on tehty, toimittaja on valtuuttanut heidät mukaan ryhmäänsä ja konsulttien rooli on selkeästi määritelty.

”On pari-kolme konsulttia, jotka ovat olleet mukana joissakin neuvotteluissa. Se on aiemmin hyväksytty, mutta tulemme esittämään, että jatkossa neuvotteluissa ei käytetä heitäkään.”

Toki konsultit voivat edelleen toimia konevalmistajien apuna.

”Emme voi kieltää heitä tekemästä valmistajille töitä. He tuovat muun muassa osaamista Suomen puolustusjärjestelmästä, sillä Suomi on liittoutumattomana maana aika lailla erilainen. Saattaa olla, että myyjäpuolella on vääriä käsityksiä, joten osa konsulteista auttaa tarjoajaa rakentamaan paketin, jotta Suomi saisi mahdollisimman hyvän ja suorituskykyisen ratkaisun. Aika paljon tähän työhön on hankittu osaamista evp-upseereilta, eikä siihen tarvitse käyttää salaista tietoa.”

Purasen mukaan konsultit ovat tehneet hyvää työtä.

”Se on vähentänyt meidän työkuormaamme.”

Puolustusteollisuus voi myös palkata upseereita myös omille palkkalistoilleen. Esimerkiksi Saabin Suomen-maajohtajana toimii maavoimien eversti evp Anders Gardberg, ja maailmalla vastaavat järjestelyt ovat sangen yleisiä.

Kunhan turvallisuusselvitykset ovat kunnossa, ei puolustusministeriöllä ole siihen sanottavaa.

”Olisi vaikeaa mennä sanomaan yritykselle ilman perusteita, että joku on persona non grata”, Puranen toteaa.

Jarmo Lindbergin tilanne on siksi poikkeuksellinen, että muista konsulteista poiketen puolustusvoimien komentajana hän on nähnyt kaikkien viiden valmistajakandidaatin alustavan tarjouspyynnön vastaukset.

Purasen mukaan tästä ei kuitenkaan ole Lockheed Martinille etua, eikä hän usko että Lindbergiä olisi palkattu tästä syystä.

”Hänen ilmasodankäynnin osaamisensa on aivan ylivoimaisen kovaa ja luulen, että tämä on asia, jota sieltä on hankittu.”

Puranen muistuttaa, että asetettu hintaraja (10 miljardia euroa) on kaikille sama, ja mikäli se tulevaisuudessa tarkentuu, muutos on edelleen valmistajille identtinen.

Yhdysvaltain kanssa asioitaessa Suomi ostaisi koneet valtiolta, joka taas ostaa koneet valmistajilta.

”Tuskin joku päättäisi, että laskettaisiin Suomen koneiden hintaa, sillä se vaikuttaisi kaikkien samana vuonna Yhdysvalloille tai vaikkapa Norjalle ja Belgialle myytävien koneiden hintaan.”

Koneen hankintahinnan päälle Yhdysvaltain hallinto lisää omat hallinnolliset kulunsa.

Purasen mukaan tämä hallintokulu on Yhdysvaltain hallinnon (USG, US Government) määrittämä prosentti, ja se määräytyy niin, että hallinnolle ei koidu hallinnoinnista kustannuksia eikä tuottoja.

”Yhdysvaltain lainsäädännön mukaan FMS-kaupasta ei saa koitua veronmaksajille tappiota eikä voittoa. Hallinnointikuluprosentti on USG:n määrittämä kiinteä prosentti kauppahinnasta, joka kattaa heidän hallintonsa kulut. Hallintokuluprosentti voi muuttua ajoittain hieman, jotta se kattaisi aina heidän hallinnolleen FMS-kaupasta keskimäärin aiheutuvat kustannukset. Täten joustoa ei ole, vaan se määräytyy kulloinkin voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.”

Ilmavoimien nykyinen ja entinen kenraali- ja everstikunta on sangen pieni joukko, ja esimerkiksi Lindberg ja Puranen tekivät aikanaan tiivistä yhteistyötä edellisen ollessa ilmavoimien komentaja ja jälkimmäisen esikuntapäällikkö.

Nykyiseen mahdolliseen vapaa-ajan yhteydenpitoon uusi linjaus ei tietenkään vaikuta.

”Kun kolmekymmentä vuotta on tehty yhteistoimintaa muutaman konsulttina toimivan upseerin kanssa, ei yhtäkkiä voi sanoa että ei saa tavata missään tilaisuudessa tai jutella. Toki työasioista ei voi keskustella yhtään, ja meillä on onneksi parempiakin puheenaiheita. Itse olen näissä asioissa äärimmäisen varovainen”, Puranen toteaa.

LUE MYÖS: