Poikien tyttöjä heikompaa koulumenestystä selittää osaltaan kännyköiden käyttö oppitunneilla sekä biologia, kertovat lastenpsykiatri Jari Sinkkonen Pelastakaa Lapset ry:stä ja Tampereen yliopiston lastenpsykiatri Tuula Tamminen. Psykiatrit pohtivat keinoja etenkin poikien motivoimiseksi.

–Jos motivaatio ei ole ihan huipussaan, nuoret räpläävät kännyköitä tunnilla tai pistävät kuulokkeet korviin. Minusta on hämmästyttävää, että tästä ei ole puhuttu, Sinkkonen sanoo Uudelle Suomelle.

Pisa-tutkimuksessa paljastui, että etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa poikien tulokset olivat tyttöjä huonommat matematiikassa ja lukutaidossa.

Sinkkosen mielestään lapsia ja nuoria pitäisi opettaa tekemään asioita, jotka eivät ole kiinnostavia tai miellyttäviä. Monelle nuorelle tulee hänen mukaansa shokki, kun työelämässä joutuukin tekemään asioita, jotka eivät kiinnosta.

Vanhempainilloissa tulee Sinkkosen mukaan ”joka puolella” esille, että kännyköiden käyttö tunneilla aiheuttaa ongelmia. Opettajat eivät saa kännyköitä pois lapsilta.

–Kun kuudesluokkalainen räplää kännykkää tunnilla ja sanotaan, että nyt pitää lopettaa, sieltä tulee keskisormi vastaan. Kyse on tavallisesta luokasta, ei mistään vaikeasti käytöshäiriöisestä, Sinkkonen sanoo.

–Kai se nyt on päivänselvää, että jos missaa vaikka viidesosan tunneista, ei tule kiitettäviä kokeista, Sinkkonen toteaa.

Osa lapsista pyytää Sinkkosen mukaan lupaa käydä kesken kokeiden vessassa, jotta voi kännykällä etsiä oikeita vastauksia internetistä.

Monet aikuiset ovat Sinkkosen mukaan ”tietotekniikka-hurmion” vallassa.

–Me olemme menneet vähän halpaan tietotekniikan kanssa. Perusasiat, kuten luetun ymmärtäminen on hukkunut tähän hurmioon, hän sanoo.

–Ihmetellään miksi meidän pojat eivät osaa lukea. He ovat suvereeneja koneiden käyttäjiä. Ihan tavallinen lukutaito jää, Sinkkonen toteaa.

Oppilaita pitäisi Sinkkosen mielestä motivoida opiskeluun keksimällä uusia houkuttimia. Pojille voitaisiin hänen mielestään tehdä omia ryhmiä oppiaineissa, joissa he ovat selvästi tyttöjä heikompia, esimerkiksi äidinkielessä.

Lapsia pitäisi yrittää koukuttaa lukemaan sellaisilla asioilla, jotka heitä kiinnostaa.

–Minulla oli esimerkiksi sairaalaosastolla poika, jolla oli massiivinen lukihäiriö, mutta mopon kunnostusohjeita hän luki, Sinkkonen sanoo.

Kotien pitäisi hänen mielestään tehdä pieniä askareita yhdessä ja osallistua lapsen arkeen.

–Siitä tulee kiksejä, että on ollut isän kanssa siivoamassa autotallia ja on rasvainen ja väsyttää. Kun isä sanoo, että olitpas ahkera, ja sitten paistetaan lettuja. Siitä tulee kompetenssintunne. Selvisin ja osasin, vaikka ei ollut kivaa, Sinkkonen kertoo.

Tärkeää olisi Sinkkosen mielestä lisätä käsityötuntien määrää kouluissa, jotta onnistumisen tunteita koulussa saisivat myös ne, joiden vahvuus on muualla kuin kirjallisessa osaamisessa.

Tammisen mielestä pitäisi hyväksyä se, että pojat ja tytöt ovat erilaisia, eikä ole tasa-arvon vastaista kohdella heitä eri tavalla. Hän korostaa, että lapset ovat erilaisia, mutta eivät eriarvoisia.

–Poikien ja tyttöjen välillä on aina kehityksessä epätasapaino. Tytöt kehittyvät nopeammin. Pojat ovat kehityksessä tyttöjä jäljessä. Tämä on biologiaan pohjautuvaa eritahtista kypsymistä, Tamminen sanoo Uudelle Suomelle.

Lapsen kasvuympäristöstä, esimerkiksi koulusta riippuu Tammisen mukaan paljon se, miten kehitys käynnistyy tai nousee. Hän arvioi, että kouluympäristössä on tekijöitä, jotka korostavat aiempaa enemmän eroa tyttöjen ja poikien kehityksessä.

Suomen koulujärjestelmä on Tammisen mukaan hyvin naisvaltainen. Opettajat ovat useimmiten naisia, mikä tekee ympäristöstä naisten maailman.

–Naisvaltainen ympäristö on tytöille mielekkäämpi mallioppimisen paikka kuin pojille, Tamminen kertoo.

Hän korostaa, että Pisa-tutkimuksessa tutkitaan vain tiettyä ikävaihetta, eli vaikka pojat pärjäisi huonosti nuorena, he voivat menestyä myöhemmin elämässä hyvin.